Kuukausiliite

Identtiset kaksoset jahtaavat kummituksia Mustion linnassa

Ilkka ja Harri Virolainen ovat identtisiä kaksosia, tohtoreita, urheilijoita, energiahoitajia ja liikkeenjohdon konsultteja - mutta myös yliluonnollisten ilmiöiden asiantuntijoita.

Tilaajille

Matkalla kohti kummituksistaan kuuluisaa Mustion linnaa valokuvaaja Sami Kero kertoo tarinan.

Hänen kaverinsa Antti oli menossa naimisiin tyttöystävänsä Helin kanssa. Sormus oli tilattu kultasepältä, mutta siitä olikin tullut ruma. Kun Antti oli valitellut asiaa sukulaisnaiselle, tämä oli muistanut nähneensä jossain rasiassa vanhan kultasormuksen. Sormus löytyi, ja siihen oli kaiverrettu kaksi nimeä ja päivämäärä. Nimet olivat Antti ja Heli, ja päivämäärä oli sama kuin Samin Antti-kaverin suunniteltu hääpäivä. Sormus sopi morsiamen sormeen täydellisesti.

Kuultuani tarinan ymmärrän, ettei minulle ole tapahtunut mitään vastaavaa. En ole pelastunut onnettomuudesta, en ole nähnyt enneunta, en muista edes horoskooppimerkkiäni.

Se ei johdu yrityksen puutteesta. Kun olin parikymppinen, hippisukupolveen kuuluva äitini liitti vanhojen harrastustensa eli unien tulkinnan, kädestä ennustamisen, energiakivien ja psykoanalyysin joukkoon myös zenbuddhalaisuuden. Se tarkoitti sitä, että hänen elämäänsä ilmestyivät oranssit huivit ja pallopäiset aasialaismunkit.

Illat pitkät äitini yritti saada minut näkemään ihmisen pään päällä roihuavan energia-auran, mutta vaikka kuinka siristelin silmiäni, aura ei ilmestynyt.

Viimeisenä keinonaan äitini pyysi minut mukaan tiibetiläisen laman johtamaan meditaatiotilaisuuteen, jossa istuimme matolla, tuijotimme mystistä kuviota ja humisimme sisäistä ääntämme. Minulle kerrottiin, että huomattavat munkit pystyvät näillä keinoilla jopa levitoimaan. Minua jalat ristissä istuskelu ainoastaan puudutti.

Minulla ei selvästikään ollut sateenkaarisielua.

Vielä 1970-luvulla äitini oli harvinainen hahmo, mutta vuosien mittaan hänen kaltaisensa ihmiset ovat lisääntyneet. Hippien ajatuksista on tullut pehmeitä arvoja, joihin monet nykyään uskovat.

Tutkija Heikki Ervasti selvitti vuonna 2006, että yli puolet suomalaisista uskoo kansanparantajiin ja noin kolmannes telepatiaan ja homeopatiaan. Horoskooppeihin ja ufoihin sanoo uskovansa joka kuudes suomalainen.

Yhdysvalloissa uskovia on vielä enemmän. Suurkyselyn mukaan peräti kolme neljästä amerikkalaisesta uskoo ainakin johonkin yliluonnolliseen ilmiöön.

Ervasti päätyi samaan johtopäätökseen kuin muut asiaa selvittäneet: tieteellisen tiedon lisääntyminen ei ole vähentänyt länsimaisten ihmisten uskoa yliluonnollisiin ilmiöihin.

Näyttää käyneen pikemminkin päinvastoin. Mitä nopeammin maailma muuttuu, sitä useampi turvautuu yliluonnollisiin ilmiöihin.

Ideoita sielunsa sisustamiseen he saattoivat hakea vaikkapa Espoossa järjestetyiltä Minä olen -messuilta, jonne kokoontui 8.–9. helmikuuta noin 5 000 vaihtoehtohoidoista ja henkisestä kasvusta kiinnostunutta.

Yliluonnollisten ilmiöiden markkinoita hallinnut luterilainen kirkko on jäämässä uusien yrittäjien jalkoihin. Esimerkiksi Helsingissä uskonnollisten yhteisöjen määrä on parinkymmenen viime vuoden aikana kaksinkertaistunut.

Harri Virolainen ja Ilkka Virolainen ovat identtisiä kaksosia ja tiedemiehiä, joilla kummallakin on neljä maisterintutkintoa ja yksi tohtorintutkinto. He ovat perehtyneet yliluonnollisiin ilmiöihin jo kahdenkymmenen vuoden ajan niin kokemusperäisesti kuin tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta.

Kirjan nimi on Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedia. Lievetekstin päällä olevassa valokuvassa seisoo kaksi samannäköistä miestä, jotka ovat pukeutuneet mustiin pukuihin ja pastellinvärisiin solmioihin. Miehet näyttävät mormonilähetyssaarnaajilta.

Ensimmäinen ajatus: voiko tämä olla totta?

Mutta totta se on. Kirjan on julkaissut arvostettu kustannusyhtiö Tammi.

Jyväskylän yliopiston verkkosivuilta taas löytyvät Harri ja Ilkka Virolaisen opinnäytteet. Veljekset ovat syntyneet vuonna 1974 ja näyttävät opiskelleen kasvatustieteitä, kauppatieteitä, liikuntatieteitä ja terveystieteitä.

Väitöskirjansa kumpikin on tehnyt kauppatieteistä. Harrin aihe oli virtuaalisten työyhteisöjen ilmapiiri. Ilkka väitteli yritysjohtajien coachingista eli valmentamisesta.

Ammatiltaan veljekset ovat tutkijoita, yritysvalmentajia, opettajia ja energiahoitajia.

Veljesten kirjaan on kerätty asioita, joita on kohteliaasti tapana kutsua rajatiedoksi. Epäkohteliaat kutsuvat niitä huuhaaksi.

Osa asioista on sellaisia, joista tiedeyhteisökin on ollut ainakin varovaisen kiinnostunut. Sellaisia ovat esimerkiksi kuolemanrajakokemukset, telepatia, ufot, mielikuvaharjoittelu, aurat ja ksenoglossolalia eli kielillä puhuminen.

Mutta yhtä tosissaan kirjassa esitellään asioita, joihin herkkäuskoisimmankin on vaikea uskoa – kuten kummituksia, luonnonhenkiä, lumimiehiä ja valoravintoa.

Näiden kahden väliin täytyy kai sijoittaa kirjan kuvaamat ilmiöt kuten rukous ja enkelit. Niihin uskoo moni suomalainen, joka tuskin myöntää uskovansa yliluonnollisiin ilmiöihin.

Esimerkiksi valtiovarainministeri Jutta Urpilainen kertoi joulun alla Ilta-Sanomissa uskovansa enkeleihin.

Kirjaa varten tekijät ovat haastatelleet 28:aa ihmistä, joista osa esiintyy nimellä, mutta useimmat nimettöminä. Kirjassa haastateltavat kertovat kokemistaan ihmeellisistä asioista:

Joillakin haastattelemillamme henkilöillä on kokemusta myös keijujen kohtaamisesta. Eräs heistä kertoi nähneensä keijun kukkien ympärillä. Pituutta keijulla oli kymmenisen senttiä, ja se liikkui vikkelästi paikasta toiseen. Toinen taas kertoi nähneensä ystävänsä kanssa kerrostalon kokoisen jättiläisen keskellä kaupunkia.

Maineikas skottifilosofi David Hume opetti 1700-luvulla, että ihmeeseen tulee uskoa vain silloin, kun kaikki vaihtoehtoiset selitykset ovat epätodennäköisempiä kuin ihme.

Kirjaluokituksen mukaan tuore teos on kuitenkin tietokirja.

Talviusvaisen puutarhan keskellä kohoava keltainen kolmikerroksinen puurakennus ei näytä kummituslinnalta, tuskin edes linnalta.

Se voi johtua siitä, että Mustion linna valmistui vuonna 1792, ja se oli vaikeaa aikaa kuninkaallisille. Ruotsin kuningas Kustaa III oli murhattu, ja Ranskan kuningas Ludvig XVI odotti vankilassa vallankumouksellisten giljotiinia.

Rakennusvuosien dramaattiset tapahtumat ovat voineet vaikuttaa siihen, että linnaan on aina yhdistetty yliluonnollisia asioita. Karjaalla Mustio on tunnettu kummituslinnana.

Veljesten ensyklopedian mukaan peräti puolet kummituksista on "väkivaltaisia ja sinnikkäitä poltergeisteja eli räyhähenkiä". Mustion linnan haamujen pitäisi kuitenkin olla rauhallisemmasta päästä.

Valokuvien perusteella en ole varma, kumman veljeksen tapaan linnan jäisellä pihamaalla. Mies esittäytyy Harriksi. Hän on ajanut Karjaalle kotoaan Porista.

Kouvolassa asuva Ilkka saapuu kymmenen minuuttia myöhemmin. Luulen Ilkkaa Harriksi. Luon muistisäännön: Harri on harmaissa.

Olemme sopineet viettävämme illan ja yön Mustiossa kummituksia etsien. Aamulla Ilkan täytyy jatkaa matkaa lentokentälle, koska hän on lähdössä viikoksi Dubaihin esitelmöimään yritysjohtajille nykyaikaisesta johtajuudesta.

Väitöskirjassaan Ilkka käsitteli myös transpersoonallisia oppeja, joiden avulla johtaja voi irtautua henkilötasoltaan eli – niin kuin Ilkka asiaa kuvailee – "saa sydämensä laulamaan".

"Tässä huoneessa on nähty kummitus", Mustion linnan opas Kerstin Ilander sanoo.

Olemme vasta astuneet linnan ovesta sisään, ja heti alkaa tapahtua.

Harri ja Ilkka Virolainen ovat pukeutuneet yhtä teräväprässisiin pukuihin kuin kirjan valokuvassa, mutta kenkien päälle vedetyt siniset muovipussit saavat heidät näyttämään CSI-rikospaikkatutkijoilta.

"Uusi pappi oli 1930-luvulla tulossa esittäytymään patruunalle", Ilander jatkaa. "Patruunalla oli kiireitä, joten pappia pyydettiin odottamaan juuri tässä huoneessa. Kun patruuna Kosti Linder sitten saapui, pappi kertoi nähneensä vanhan miehen istuvan työpöydän ääressä. Kun pappi kuvaili miestä, kävi ilmi, että kyseessä oli Hjalmar Linder, joka oli kuollut vuonna 1921."

Käännyn Virolaisten puoleen ja kysyn, tuntuuko tarina uskottavalta.

"Kyllä", Harri Virolainen sanoo vakavasti. "Monesti juuri äkillisesti kuolleet henkilöt jäävät kummittelemaan kotiinsa, joka voi olla linna, mutta ihan yhtä hyvin nykyaikainen kerrostaloasunto."

Hjalmar Linder ei tosin kuollut Mustiossa vaan Marseillessa. Suomen rikkaimpana miehenä tunnettu kamariherra teki itsemurhan menetettyään kaikki rahansa.

Virolaisten kirjan mukaan kummitus on kuolleen ihmisen tai eläimen henki, jolla ei enää ole fyysistä kehoa, mutta joka ei jostain syystä vielä ole siirtynyt henkimaailmaan.

Kumpikaan veljeksistä ei ole koskaan itse nähnyt kummitusta, vaikka Harri kertoo olleensa mukana yhtä haamua häätämässä.

"Tuttu perheenäiti valitti, että hänellä on kotona häiriöitä. Lähdimme kaverini kanssa energian avulla työskentelemään ja yritimme saada kummitukseen kontaktia, mutta se ei onnistunut. En voi varmasti sanoa, oliko siellä kummitusta. Näissä asioissa terve kriittisyys on aina paikallaan."

Mustion linnassa kummituksia kerrotaan asustavan koko joukon.

Hjalmar Linderin haamun lisäksi perimätieto tuntee ylimmässä kerroksessa asustavan Harmaan rouvan, toisessa kerroksessa asustavan Valkoisen rouvan sekä kuningas Kustaa III:n, jonka haamun on kuultu kävelevän kuninkaan makuuhuoneessa raskain, surumielisin askelin.

Harri Virolainen syntyi 15 minuuttia veljeään aiemmin. Kaksosten elämässä hän on usein ollut aloitteen tekijä.

Veljekset kertovat viettäneensä ihan normaalin nuoruuden kotkalaisessa Saksalan lähiössä. Molemmat pelasivat jalkapalloa Peli-Karhuissa ja myöhemmin Ilveksessä. Jo poikaiässä Harri alkoi kiinnostua oudoista ilmiöistä, kuten ufoista ja Bermudan kolmiosta. Elokuvista vaikutuksen tekivät erityisesti ET ja Tähtien sota.

Parikymppisenä Harri Virolainen joutui auto-onnettomuuteen, jossa olisi voinut käydä pahasti. Insinööriopinnot Tampereen teknillisessä korkeakoulussa alkoivat tuntua väärältä tieltä. Harri sukelsi yhä syvemmälle henkimaailman ilmiöihin.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Harrin elämässä tapahtui ratkaiseva käänne. Hän tunsi alaselässään ihmeellisen lämmöntunteen. Vähän myöhemmin hän huomasi, että lämpöä alkoi virrata hänen sormenpäistään. Kirjoista Harri ymmärsi, että hänessä olivat puhjenneet parantajan kyvyt.

"Aluksi se ujostutti", Harri muistelee, kun kävelemme natisevia portaita linnan toiseen kerrokseen. "Mutta sitten aloin käyttää kykyjäni, kun tutuilla oli jokin paikka kipeänä."

Harri huomasi, että uudesta kyvystä oli yllättävääkin hyötyä. Huoltoaseman kolikkoautomaatilla hän saattoi sormillaan tuntea, mikä kortti kannatti valita.

"Ja kas vain, rahaa tuli!" Harri Virolainen muistelee ja nauraa.

Virolainen sanoo, ettei ole kuitenkaan halunnut käyttää lahjojaan helpon rahan hankkimiseen, koska ne on annettu hänelle tärkeämpiä asioita varten.

Ilkalle kaksosveljen muuttuminen oli aluksi vaikea paikka. Mutta sitten Ilkka myönsi Harrin tien oikeaksi.

Oman sisäisen energiansa Ilkka löysi kuitenkin vasta kurssien avulla. Hän ei ollut luonnonlahjakkuus kuten veljensä.

Kuninkaan makuuhuoneen sammalenvihreä katosvuode on yli 200 vuotta turhaan odottanut majesteettia nukkumaan.

Kustaa III on paikalla vain muotokuvana, valkoisena patsaana – ja joidenkin mielestä myös henkenä.

Tänä iltana Virolaisen veljekset eivät kuitenkaan saa kontaktia kuninkaaseen.

"Minusta täällä on hivenen raskaampi energia kuin alakerrassa", Ilkka Virolainen sanoo empien.

Harri sivelee ilmaa kämmenellään kuin silittäisi suuren koiran selkää.

"En saa tästä kovin selkeää aistimusta", Harri myöntää.

Virolaiset puhuvat kummituksista samalla tavalla kuin muut puhuvat elävistä ihmisistä.

Jotkut Virolaisten kaverit ovat ottaneet kummituksista digikuviakin, mutta eivät veljekset aina viitsi juosta niitä katsomassa.

Ja ymmärtäähän sen: toisten ihmisten kuva-albumien selailu on aika pitkästyttävää puuhaa.

"Kirjan julkaisun jälkeen moni on tullut kertomaan omista kokemuksistaan", Harri sanoo. "Juuri yksi eläkeläismies kertoi siitä, miten sen vaimo oli alkanut kuolemansa jälkeen vierailla kotonaan. Paljon näitä juttuja tapahtuu."

"Kaikki ei vain pysty näkemään niitä", Ilkka jatkaa. "Se on kuin koirapilli: koira kuulee sen äänen, mutta sinä et."

Veljesten ajatusten pohjana tuntuvat olevan itämainen mystiikka ja moderni kvanttifysiikka. Todellisuuden ytimessä on kaiken ykseys, aaltoileva energia, jota veljekset nimittävät esimerkiksi kollektiivikentäksi tai morfologiseksi kentäksi. Siksi oikeastaan mikä tahansa on mahdollista.

Virolaisille todellisuuksia on runsaasti kuin radiokanavia. Täällä yleisohjelmassa maailma näyttäisi muodostuvan taloista, autoista ja ihmisistä, mutta rinnakkaisohjelmassa energia voi värähdellä kummituksena tai keijukaisena.

Pitää vain herkistää aistinsa, niin oppii kuulemaan koirapillin kutsun.

Pieni poika kävelee Mustion linnan toisen kerroksen suuressa salissa. Äkkiä hän kuulee outoa askelten ääntä. Poika kääntyy katsomaan ja näkee jotain, mikä piirtyy ikuisesti hänen mieleensä. . .

Kerstin Ilander osaa kertoa hyytäviä kummitustarinoita. Ovet ovat avautuneet itsestään, lasit menneet rikki ilman syytä. Monenlaista selittämätöntä on sattunut.

Oudoin kaikista on tietysti linnan kummitus, Valkoinen rouva, jonka Mustion nykyinen linnanherra Magnus Linder näki viisivuotiaana vuonna 1934. Ilanderin mukaan naishahmo oli kantanut molemmissa käsissään raskasta hopeakynttelikköä. . .

Kummitusten täytyy olla hyvin voimakkaita. Vaikka Virolaisen veljekset näyttävät kehonrakentajilta, heidän kätensä alkavat väsyä, kun he ovat hetken kantaneet kynttelikköjä. Levähdämme kuninkaan makuuhuoneessa.

Veljesten mukaan paranormaaleja asioita harrastavien piirissä noudatetaan sellaista laskusääntöä, että 95 prosenttiin arkiajattelusta poikkeavista tapahtumista löytyy luonnollinen selitys. Viisi prosenttia on ihmeitä.

Kysyn veljeksiltä, mikä on suurin ihme, jonka he ovat kokeneet.

"Meille yliluonnolliset asiat ovat luonnollisia", Harri sanoo. "Mutta olihan se aika erikoista, kun näimme vuoren muuttuvan eläväksi."

Veljesten mukaan tämä tapahtui, kun he viettivät viime kesänä kuukauden eteläintialaisessa Oneness-keskuksessa, jonne kokoontuu valaistumista etsiviä ihmisiä joka puolelta maailmaa.

"Vuoreen ilmestyivät ihmisen kasvot. Asiasta uutisoitiin paikallisessa tv-lähetyksessäkin", Harri kertoo.

Yhteisön on perustanut 60-vuotias intialaismies Sri Bhagavan, joka ei Virolaisten mukaan ole mikä tahansa mies. Sri Bhagavan on nimittäin jumala.

Ihmiseksi tulleilla jumalilla eli avatareilla on Virolaisten mukaan yliluonnollisia lahjoja, kuten kyky olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Avatareja ovat myös saksalainen Äiti Meera ja Äiti Amma, jota esimerkiksi von Hertzenin muusikkoveljekset ovat käyneet halailemassa.

Virolaiset tietävät, että joidenkin voi olla vaikea uskoa eläviin jumaliin. He muistuttavat, ettei avatar ole kuitenkaan yhtään ihmeellisempi kuin eräs parituhatta vuotta sitten ihmiseksi tullut jumala.

"Kuolleiden herättäminen ja veden muuttaminen viiniksi ovat luonteeltaan paranormaaleja ilmiöitä", Harri Virolainen muistuttaa.

"Onhan se aikamoinen ristiriita, jos joku uskoo Jeesuksen ihmeisiin, mutta epäilee paranormaaleja ilmiöitä."

Te siis todella uskotte itse kaiken sen, mitä kirjassanne kerrotaan?

"Kyllä me seisotaan sen takana", Harri vakuuttaa. "Joitakin asioita jätettiin poiskin, koska ne olisivat voineet aiheuttaa lukijoissa torjuntaa – niin kuin aikamatkustus."

"Emmekä ota varmaa kantaa lumimieheen tai Loch Nessin hirviöön, koska niistä ei ole kiistattomia todisteita", Ilkka lisää.

Kummitusta ei tahdo löytyä. Päätämme siirtyä puutarhaan katsomaan, liikuskelisiko siellä luonnonhenkiä.

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteen laitoksella valmistui viime keväänä väitöskirja, jolla on pitkä nimi: The cognitive basis of paranormal, superstitious, magical and supernatural beliefs: The roles of core knowledge, intuitive and reflective thinking, and cognitive inhibition.

Väitöskirjassa Annika Svedholm pyrki selvittämään sitä, miksi joillakin ihmisillä on paranormaaleja, taikauskoisia, maagisia ja yliluonnollisia eli PTMY-uskomuksia. Luokitteluun sisältyvät yhtä hyvin kummitukset kuin kristinuskon Jumalakin.

Jo aikaisemmissa tutkimuksissa oli havaittu, ettei uskovilta puutu älyä. Heidän ajattelulleen tyypillisiä ovat kuitenkin nopeat ja intuitiiviset johtopäätökset. Siksi he löytävät usein säännönmukaisuuksia sellaisistakin kuvioista, joissa sellaista ei ole. PTMY-ilmiöihin uskovista selvä enemmistö on naisia.

Tutkimuksensa lähtökohdaksi Svedholm otti havainnon, jonka mukaan ihmeisiin uskovilla on taipumus sekoittaa toisiinsa eri kategorioihin kuuluvien ilmiöiden ydinominaisuuksia. He saattavat esimerkiksi ajatella, että elottomilla kappaleilla on tunteita tai ajatukset voivat matkustaa. Tällainen ajattelu on tyypillistä lapsille, mutta hiipuu yleensä iän myötä.

Svedholm testasi neljässä koeryhmässä, onko PTMY-ilmiöihin uskovilla todella enemmän tällaisia käsityksiä kuin skeptikoilla. Vastaus oli, että on.

Seuraavaksi tutkimushenkilöiltä otettiin aivokuvat. Kun koehenkilöille annettiin yliluonnollisia asioita käsittelevä tehtävä, uskovilla näkyi aivojen oikeassa alemmassa otsalohkopoimussa vähemmän toimintaa kuin skeptikoilla.

Otsalohkopoimu aktivoituu tyypillisesti sellaisissa koetehtävissä, joissa ihminen joutuu tiedon avulla korjaamaan ensireaktiotaan. Tutkijat kutsuvat tällaista mielen itsesensuuria kognitiiviseksi inhibitioksi.

Uskovilla itsesensuuri on heikompi kuin skeptikoilla. Siksi he luottivat koetilanteessa enemmän ensivaikutelmiinsa, kun taas skeptikot korjasivat ajatteluaan tiedon avulla.

Näyttäisi siis siltä, että yliluonnollinen on kuin onkin ihmiselle luonnollista.

Ei ihme, että kummitukset ovat osoittautuneet niin sitkeähenkisiksi.

Kello lähestyy kahtatoista. Kalpeat marmoripatsaat luovat pitkiä varjoja linnanpihan jäiseen maahan, ja vanhat jalopuut kyyristelevät vuosien painon uuvuttamina. Taustalla Fiskarsinjoki soljuu mustana kuin Tuonelan virta.

Tunnelma ei silti ole hirveän aavemainen, mutta se saattaa johtua siitä, että sivurakennuksen hääjuhlissa vieraat ovat innostuneet laulamaan yhteislauluna Meiju Suvasta.

Vanhoissa metsissä asuu veljesten kirjan mukaan tonttuja, peikkoja, haltijoita ja muita luonnonhenkiä.

Olemme kierrelleet puutarhaa, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ole näkynyt. Ilkka on huomauttanut, että valokuvaajan olisi pitänyt varustautua infrapunakameralla, kuten professori Kari Kivistön johtama Team Paranormal Investigation kummituksia jahdatessaan.

Tunnustan veljeksille, ettei minun ollut helppo uskoa kirjassa kerrottuun tarinaan noin 40 senttiä pitkästä saunatontusta, jolla oli hiippalakki päässä.

Harri näyttää riemastuneelta.

"Suomessakin oli isot uutiset siitä, kuinka Islannissa eräs tietyömaa oli joutunut vaikeuksiin, kun se yritti rakentaa tietä tonttujen ja metsänhenkien kodin läpi. Häiriöt loppuivat, kun meedio lupasi järjestää hengille uuden asuinpaikan. Et sitten toimittajana tätä tiennyt?"

Harri Virolainen katsoo minua kuin opettaja hiukan hidasälyistä lasta.

"Pitää muistaa, että tiedämme elämästä hyvin vähän. Vaikka omakohtaista tonttukokemusta ei olisi, toisille tontut voivat olla luonnollisia kuin lasi vettä. Sadan vuoden kuluttua kaikki ehkä hengailevat tonttujen kanssa."

Skeptistä tunnelmaa keventääkseen Ilkka päättää kertoa vitsin Jeesuksesta ja Pietarista golfia pelaamassa. Se päättyy siihen, että Jeesus lyö rautakolmosella vetten päältä, koska kuvittelee olevansa Tiger Woods.

Tällaista on siis paranormaali huumori.

Veljekset päättävät tutkia tarkemmin pihan puuvanhusta, suurta ryhmyistä lehtikuusta.

"Tällä on hyvin vahva aura", Harri sanoo ja katsoo puuta ihaillen.

"Itse en juuri nyt näe sitä", Ilkka tunnustaa. "Mutta kyllähän tämän energian tuntee."

"Aura on elinvoiman merkki", Harri sanoo. "Esimerkiksi luomuruuan aura on vahva ja kirkas, kun taas mikroaterialla on mitätön aura."

Lopuksi veljekset vielä tunnustelevat puusta virtaavaa energiaa silittelemällä ilmaa kämmenillään noin kymmenen sentin päässä rungosta.

Miltä energia tuntuu?

"On vaikea kuvailla, miltä se tuntuu, mutta jos ottaisimme toisen puun, se tuntuisi erilaiselta", Ilkka määrittelee.

Virolaiset puhuvat aurojen eroista samaan tyyliin kuin asiantuntijat viineistä. Bukeeta voi joskus olla vaikea kuvailla sanoin, mutta kyllä hyvän aina huonosta erottaa.

Kello on jo yli yhden yöllä, eikä edes metsänhenkiä ole löytynyt. Taitaa olla aika mennä nukkumaan.

Ovatko veljekset pettyneitä?

"Eiii", Harri vakuuttaa. "Näinhän se välillä menee. Ihan sama juttu kuin ufojahdissa. Ei se vain aina osu. Syystä tai toisesta."

Kaurapuuro on raainta ravintoa, mitä hotellin aamiaispöydästä löytyy. Harri on ripotellut oman annoksensa päälle kourallisen pähkinöitä.

Yleensä veljekset suosivat raakaravintoja ja superfoodia, sellaista kuin goji-marjat ja maca-jauhe. Alkoholiin kumpikaan ei koske. He ovat molemmat perheettömiä.

Enää veljesten ei tosin tarvitse elää yhtä askeettisesti kuin takavuosina, kun he yhdessä kilpailivat erilaisissa kestävyyslajeissa, esimerkiksi pumppasivat yhden käden punnerruksia fitnesskisoissa.

Yksi veljesten kirjan hämmästyttävimpiä väitteitä on se, että ihminen voi elää kokonaan ilman ravintoa, pelkästään sisäisen energiansa eli pranan voimalla.

Harri vakuuttaa tuntevansa yhden tällaisen ihmisen.

"Tuttuni on elänyt jo vuosikausia täysin ilman ravintoa. Hän voi hyvin, on terve ja energinen, eikä edes paino ole tippunut."

Jospa ystäväsi syö salaa, ehdotan lappaessani munakokkelia.

Harri naurahtaa ja puistelee päätään.

"Kyllähän minä ehdotin, että voisimme järjestää yliopistolla vaikka kaksi viikkoa kestävän kokeen, niin saisimme pitävät todisteet valoravinnosta."

Suostuiko ystäväsi?

"Ei hän ehtinyt, koska asuu ulkomailla. Ja sitten aloin miettiä, kiinnostaisiko minuakaan istua kaksi viikkoa suljetussa huoneessa vain todistaakseni jotain. Tuskinpa vain."

Tarkoitatko, ettei ystäväsi viitsinyt uhrata kahta viikkoa siihen, että mullistaisi tieteellisen maailmankuvan?

"Mitä varten tässä maailmassa ollaan – jotta todistettaisiin jotain epäuskoisille? Vaikka tehtäisiin kuinka hyvä testi, skeptikot löytävät siitä kuitenkin aina jonkin vian."

Voiko normaali ihminen elää japanilaisilla marjoilla, tehdä yhden käden punnerruksia ja suorittaa yliopistossa tuhat opintoviikkoa? Voiko sellaisia ihmisiä olla kaksi – ja ihan samannäköisiä?

Koetteko olevanne valittuja poikkeusihmisiä?

"En minä koe olevani valittu. Kaikki ovat valittuja", Ilkka kiirehtii vastaamaan.

Ensimmäistä kertaa vaistoan veljesten välillä pientä eriseuraisuutta.

"Valittu on ehkä turhan voimakas termi, mutta kyllähän minä ajattelen monista asioista toisin", Harri sanoo hiukan juhlallisesti.

"Siinä mielessä minua voi kyllä kutsua viestinviejäksi."

Mistä voin olla varma, ettette ole sellaisia ihmisiksi naamioituneita avaruusolioita, joista kirjassanne kerrotaan?

Näyttää kuin Harrin posket punehtuisivat hiukan. Epäileekö hän minun laskevan leikkiä kustannuksellaan?

"Ethän sä voikaan", Harri myöntää lyhyen hiljaisuuden jälkeen ja katsoo minua vakavasti silmiin.

Ilkan täytyy kohta lähteä kohti lentokenttää. Olisiko nyt tullut totuuden hetki?

Haluatko lukea energiaani, kysyn Harrilta.

Harri katsoo minua tiukasti.

"Ihan tosissaanko?"

No, ainakin semi-tosissaan.

"Ei mitään lekkerisläkkeris!"

Ei kun ihan tosissaan!

Istumme rinnatusten aamiaispöydässä, kun Harri painaa oikean kämmenensä vasemman lapaluuni päälle ja pitää sen siinä.

Haluaisin sanoa, ettei se tunnu miltään, mutta se ei olisi totta.

Minulle tulee erikoinen tunne, mutta se voi johtua siitä, että Harri Virolainen suhtautuu asiaan niin silmin nähden vakavasti. Eikä Harri ole mikään turhanpäiväinen tyyppi.

No mitä? minä kysyn.

"Ensimmäinen tunne on uteliaisuus. Sinulla on halu ymmärtää asioita. Toisaalta se on lahja, toisaalta kirous", Harri sanoo vakavasti.

"Mutta aistin myös rationaalisuutta. Yrität ymmärtää asioita järjellä, mutta se rajoittaa kokemustasi. Toisaalta toimittajalle terve kriittisyys on varmasti hyvä asia."

Ilkka kommentoi veljensä tulkintaa:

"Täysin oivaltava kaveri ei näkisi sinussa muuta kuin puhdasta rakkautta!"

"Niin, täähän on vain tätä minun vaillinnaisuutta", Harri tunnustaa. "Omien silmälasieni läpi minä sinua katson."

Työpaikalle palattuani otan laskimen esiin. Minulla on täysi syy uskoa, että valokuvaaja Samin kertomus Antin ja Helin sormuksista on totta. Mutta onko se ihme?

Väestörekisteristä selviää, että Antteja on miehistä noin 1,5 prosenttia, Helejä naisista alle puoli prosenttia. Mutta nyt haluan tarkat luvut, joten valitsen vuodet 1940–59. Silloin syntyneistä Antin sai nimekseen 1,4 prosenttia ja Helin 0,3 prosenttia.

Todennäköisyys siihen, että sormuksessa on molempien nimet, on siis 1,4 kertaa 0,3 eli prosentteina 0,00042.

Jos hääpäivä on sattumanvarainen (eikä esimerkiksi juhannus) yhden päivän todennäköisyys on 0,0027. Kun se kerrotaan 0,00042:lla, saadaan koko tapahtumaketjun todennäköisyydeksi 0,000 000 11.

Se on noin yksi yhdeksästä miljoonasta, mikä on todella vähän. Mutta onko se ihme? Ei ainakaan yhtä suuri ihme kuin loton päävoitto, jonka todennäköisyys on yksi 15 miljoonasta. Silti vain harva pitää lottovoittoa yliluonnollisena ilmiönä.

Koko loppupäivän olen syvällä ajatuksissani. Miten ihmeessä onnistun kirjoittamaan edellisen yön tapahtumista edes jollain tavalla järjellisen lehtijutun?

Uimahallin lastenaltaassa pojat sukeltavat kilpaa.

Vaimoni katsoo selkääni ja kysyy, mikä punainen jälki siellä on.

Missä, minä hämmästelen.

Tuossa, vaimo sanoo ja osoittaa vasenta lapaluutani. Siinä on kaksi pientä punaista pistettä. Iho on hieman rikki ja tulehtunut.

Vaimoni osoittaa juuri sitä kohtaa, jota Harri Virolainen on aamulla koskettanut.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    2. 2

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    3. 3

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    4. 4

      Egyptiläinen laulajatar söi musiikkivideolla banaania alusvaatteissaan – tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan siveettömyydestä

    5. 5

      Väitteet siitä, että presidenttipari ei kutsunut Linnan juhliin kulttuuriväkeä, ovat totaalista hölynpölyä

    6. 6

      Uusi Tähtien sota -elokuva The Last Jedi on niin hyvä, että se pääsee jo lähelle alkuperäistä trilogiaa

    7. 7

      Äärimmäisen vaikean My Summer Car -pelin suomalainen tekijä ansaitsi yli puoli miljoonaa euroa – Hittipeli on ”käytännössä tyhmää sekoilua kännissä”

    8. 8

      Paloasema ilman sähköä Espoossa – Helsingissä piti tarkistaa, onko ratikka vielä kiskoilla vai ei

    9. 9

      Erikoisen ”tappaja-ankan” fossiili löytyi Mongoliasta – dinosaurus oli niin erikoinen, että tutkijat epäilivät otusta väärennökseksi

    10. 10

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    3. 3

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    4. 4

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    5. 5

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    6. 6

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    7. 7

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    8. 8

      Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

    9. 9

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    10. 10

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      Kyykky on tämän hetken kovin hitti – Tätä Mariah Careyn kyykkyasentoa on vaikea päihittää, ja siksi fanit rakastavat sitä

    8. 8

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    9. 9

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    10. 10

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    11. Näytä lisää