Kuukausiliite

Herlinit heiluttivat Suomea

Herlinin perhe riitaantui niin, että yksi pojista jätti väliin isänsä hautajaiset.

Me voitamme, luki Ilkka Herlinin tekstiviestissä, jonka hän lähetti veljelleen Niklas Herlinille muutamaa päivää ennen eduskuntavaaleja. Veli kuittasi ranskaksi: Voilà! Ça y est!

Ilkka Herlin oli Anneli Jäätteenmäen vaalipäällikkö, ja hänen tehtävänsä oli johtaa keskustan puheenjohtajan omaa vaalikampanjaa Helsingissä. Se ei ollut helppoa, sillä keskustan kannatus oli Helsingissä kehno ja Jäätteenmäki oli ottanut suuren riskin siirtyessään Pohjanmaalta ehdolle pääkaupunkiin.

Oli ollut Jäätteenmäelle suuri onni, että hän oli onnistunut taivuttelemaan vastahakoisen Herlinin vaalityönsä vetäjäksi. Herlin keskeytti pariksi kuukaudeksi historiantutkijan työnsä ja lähti tosissaan vaaleihin: keräsi 70 000 euroa vaalirahaa, järjesti tilaisuuksia, asioi mainostoimistossa ja muutenkin tuki ehdokasta Helsingin kiihkeässä kampanjassa.

Sunnuntaina 16. maaliskuuta Herlin sai palkinnon: keskusta voitti, Jäätteenmäki sai lähes 16 000 ääntä, ja myöhään illalla varmistui, että hänestä tulisi suurimman puolueen puheenjohtaja ja uusi pääministeri.

Se oli makea voitto.

Vaalien jälkeen alkoi veikkailu uusista valta-asemista. ”Varmana tietona” kerrottiin, että Jäätteenmäki värväisi Herlinin suoraan valtiosihteeriksi tai ulkopoliittiseksi erityisavustajakseen. Miksipä ei olisi värvännyt, sillä Herlin oli nimityskelpoinen, filosofian tohtori ja arvostettu historiantutkija.

Herlin kuitenkin kieltäytyi tiukasti virallisista asemista ja palasi kirjoittamaan historiaa ja töihin Wip-yhtiöön, joka huolehtii sellaisten ihmisten varallisuudesta, joilla sitä on.

Kieltäytyminen tärkeistä asemista ei vähentänyt spekulointia Herlinin ympärillä. Hänestä tuleekin Jäätteenmäen ”Kuttura”, arvailtiin keskustan piirissä.

Nyt on pakko selittää.

Kuttura oli Herlinin äidin isän akateemikko Kustaa Vilkunan lempinimi. Sitä käytti Vilkunan henkiystävä ja poliittinen liittolainen, presidentti Urho Kekkonen. Herlin on kirjoittanut isoisästään väitöskirjan, jossa hän uskottavan tuntuisesti todistaa, että juuri Vilkuna järjesti KGB:n Helsingin paikallispäällikön Viktor Vladimirovin kanssa Kekkoselle ne ratkaisevat äänet, joilla tämä dramaattisessa vaalissa 1956 nousi tasavallan johtoon.

Sen jälkeen Kekkonen ja hänen Kutturansa hallitsivat maata neljännesvuosisadan.

Ilkka Herlinissä on isoisänsä piirteitä. Hänkin on intohimoinen tutkija, mutta Vilkunan tavoin hän haluaa olla taustavaikuttaja, painaa jälkensä tärkeisiin asioihin. Isoisän suuri ajatus, missio, oli ollut Suomen ja Neuvostoliiton hyvä ystävyys ja yhteistyö. Sitä ei saanut mikään vaarantaa.

Tyttärenpojan missio on ympäristö, varsinkin Suomenlahden tulevaisuus. Hän toivoo, että Itämeren rantavaltiot kytkettäisiin kiinteään yhteistyöhön, jotta Suomenlahden suojelu voisi onnistua.

Vaikein taivuteltava on tietysti Venäjä, jossa ympäristönsuojelu on vielä retuperällä. Venäjän saaminen mukaan edellyttäisi Suomelta määrätietoista Venäjän-politiikkaa. Katsetta olisi suunnattava välillä myös itään, kulki Herlinin ajatus.

Kun uusi hallitus oli muodostettu, Herlinin tavoite näkyi jo pääministeri Jäätteenmäen ensimmäisissä ulkopoliittisissa siirroissa. Lyhyen kautensa aikana hän ennätti tavata Itämeren valtioiden johtajia ja puhua heille Suomenlahden suojelusta.

Luonteensa mukaisesti Herlin pysytteli taustalla. Hänelle riitti, että asiat lähtivät rullaamaan oikeaan suuntaan.

Kunnes...

Keskiviikkona 18. kesäkuuta Ilkka Herlin seurasi televisiosta suorana lähetettyä eduskunnan ajankohtaiskeskustelua. Hän oli järkyttynyt. Kansanedustajat melkein lynkkasivat pääministerin, ja illalla Jäätteenmäen oli pakko pyytää eroa tehtävistään. Vain kolme kuukautta sen makean vaalivoiton jälkeen kaikki oli ohi.

Samaan aikaan kun Jäätteennmäki taisteli poliittisesta eloonjäämisestään eduskunnassa, ravintola Kalastajatorpan Siirtomaasalissa oli koolla Kone Osakeyhtiön ylimääräinen yhtiökokous. Kokouksessa oli vain kaksi asiaa. Piti päättää hallituksen jäsenten lukumäärästä ja valita uusi hallituksen puheenjohtaja huhtikuussa kuolleen vuorineuvos Pekka Herlinin tilalle.

Kokous sujui joutuisasti. Hallitukseen valittiin kuusi jäsentä ja sen puheenjohtajaksi Antti Herlin, aikaisempi varapuheenjohtaja ja Koneen pääjohtaja.

Valinta on sen päivän toinen tärkeä päätös valtakunnassa.

Hissejä ja liukuportaita valmistava ja huoltava Kone on – Nokian, Outokummun ja Metson jälkeen – Suomen neljänneksi suurin metalliteollisuuden yritys. Sen liikevaihto on 5,5 miljardia euroa vuodessa, ja yhtiön palveluksessa on lähes 35 000 työntekijää.

Koneen B-osake noteerataan pörssissä, mutta määräysvalta on A-osakkeen haltijoilla eli Herlinin perheellä, joten se on ylivoimaisesti Suomen suurin perheyhtiö.

Pekka Herlin kuoli 4. huhtikuuta 2003. Perhe hautasi hänet muutaman viikon päästä. Herlinillä oli kolme poikaa: 1956 syntynyt Antti, 1959 syntynyt Ilkka ja 1963 syntynyt Niklas. Kirstun ääressä kävivät jättämässä jäähyväisensä vanhin poika Antti ja nuorin poika Niklas.

Muistotilaisuudessa pojista oli vain Antti. Niklas oli heti hautauksen jälkeen lähtenyt kotiinsa, ja Ilkka ei tullut hautajaisiin lainkaan. Hänelle Pekka Herlin oli ollut kuollut mies jo vuosia.

Tammikuun alussa, vain kolme kuukautta ennen Pekka Herlinin kuolemaa, Ilkka Herlin oli sanonut Helsingin Sanomissa, että ”tämähän (suvun osakejärjestely) on selvä juttu. Isäni on kuolemassa”.

Tyly ennustus.

Uutisessa kerrottiin Pekka Herlinin muuttaneen omistamansa Koneen A-osakkeet pörssissä noteerattaviksi B-osakkeiksi. Se oli hänen viimeinen siirtonsa pitkässä järjestelyketjussa, joka oli alkanut, kun Pekka Herlin lahjoitti 1. maaliskuuta 1999 määräysvallan yhtiössä vanhimmalle pojalleen Antille.

Pekka Herlin ja Antti Herlin olivat sopineet järjestelyistä kahden kesken kertomatta mitään Ilkka ja Niklas Herlinille. Sopimus oli pysynyt salaisuutena runsaan vuoden. Kun vallansiirto paljastui Ilkka Herlin erosi Koneen hallituksesta.

”Nuoret Herlinit erotettiin Koneen omistajayhtiöstä”, kertoi Helsingin Sanomat pääuutisena 24. toukokuuta 2000. Suku jakautui kahtia: toiselle puolelle jäivät Pekka ja Antti Herlin ja toiselle puolelle Ilkka ja Niklas Herlin. Kahtiajaon yli ei ollut edes puhevälejä.

Riidassa näkyi Herlinien suvun piirre. Kaiken, mitä suku tekee, se tekee täysillä.

Koneen tarinaa voi seurata Niklas Herlinin lokakuussa ilmestyneestä kirjasta Ruukin avain, joka on yhteenveto suomalaisen metalliteollisuuden historiasta.

Kone on perustettu 1910 suuren metallifirman Strömbergin tytäryhtiöksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen se keskittyi hissien valmistukseen.

Harald Herlin osti Koneen osakkeet Strömbergiltä vuonna 1924 osana saneerausta. 1920-luvun loppupuolella Harald Herlinin poika diplomi-insinööri Heikki H. Herlin työskenteli New Yorkissa hissiyhtiö Otisin piirtäjänä. Kovin paljon ei tarvitse päätellä ymmärtääkseen, että moderneimmat hissi-innovaatiot matkustivat kirjekuorissa pieneen suomalaiseen hissiyhtiöön”, Niklas Herlin kirjoittaa.

Heikki Herlinin johdolla Koneesta kasvoi suuri yhtiö, jota Pekka Herlin entisestään paisutti. Kirjoittaessaan Ruukin avainta Niklas Herlin on pystynyt taitavasti yhdistämään sukunsa perimätiedon ja toimittajan keinoilla hankitut tiedot.

Herlineistä välittyy kuva ovelina ja häikäilemättöminä kauppa- ja teollisuusmiehinä, jotka eivät kaihtaneet käyttää poliittisia suhteita, muun muassa Kekkoseen ja Moskovaan, järjestellessään yhtiölle hyviä kauppoja. Siinä pelissä oli mukana myös Kustaa Vilkuna, jonka suhteet auttoivat Pekka-vävyä.

Yhtiön kansainvälistymisessä ratkaiseva oli vuosi 1967, jolloin ruotsalaiseen Wallenbergin imperiumiin kuulunut Asea myi hissituotantonsa Koneelle. Kekkonen oli Marcus Wallenbergin ja Herlinien kaupan välitysmies.

Ruukin avaimen esipuheessa Niklas Herlin myöntää rehellisesti, että ”jos väittäisin, että suhteeni aiheeseen on puhtaan objektiivinen, valehtelisin”.

Ehkä on vain hyväksi, ettei Niklas Herlinin kirja ulotu enää vuoden 2003 tapahtumiin, sillä Antti Herlinin toimista Koneen pääomistajana ja johtajana olisi kenen tahansa vaikea kirjoittaa objektiivisesti.

Koneen pääomistajan Antti Herlinin diplomityö alkoi vuoden 2002 toukokuussa, jolloin Kone osti toisen suuren metalliyrityksen Partekin 1,65 miljardilla eurolla.

Koko kansa kohahti tästä kaupasta, sillä Partekin suurin osakas oli Suomen valtio ja Herlin oli sopinut ostosta suoraan silloisen kauppa- ja teollisuusministerin Sinikka Mönkäreen (sd) kanssa.

Myös pääministeri Paavo Lipponen (sd) ja demarijohtoinen Metallityöväen liitto kiirehtivät tukemaan kauppaa. Demarien mielestä oli tärkeää, että Partek siirtyisi turvallisiin, kotimaisiin käsiin. Poliittinen jännite syntyi siitä, että Partekin konsernijohtaja ministeri Christoffer Taxell (r) ja häntä tukeneet ruotsinkieliset säätiöt aluksi vastustivat Partekin myyntiä.

Herlinin ja demarien sana painoi enemmän. Partek siirtyi Koneelle, ja Taxell sai lähteä vapaaherraksi vanhaan kotikaupunkiinsa Turkuun.

”Meillä ei ole minkäänlaista aikomusta pilkkoa Partekia”, Antti Herlin vakuutti taistelun Partekista ollessa kuumimmillaan.

Vuonna 2003 siitä tuli Suomen siteeratuin lupaus, sillä vuoden aikana Herlin myi suuren osan Partekista ja sai sen osien myynnistä lähes miljardi euroa. Koneeseen jäivät Partekista vielä kuorman- ja kontinkäsittely sekä metsäkoneet, jotka todennäköisesti myydään.

Laajin keskustelu käytiin Valtra-traktorien valmistuksen säilyttämisestä kotimaassa. Herlin järjesti Suolahdessa sijaitsevasta traktoritehtaasta avoimen tarjouskilpailun.

Kotimaiset yrittäjät, maataloustuottajien etujärjestö MTK ja metallityöväenliitto pestasivat itsensä ex-pääministeri Esko Ahon (kesk) hieromaan kauppoja. Kansallisessa innostuksessa oltiin valmiita tyhjentämään viimeiset taskunpohjatkin, mutta Herlin ei heltynyt vaan myi firman parhaan tarjouksen tehneelle amerikkalaiselle jättifirmalle Agcolle.

Suomalaiset lohduttautuivat sillä, ettei tehdas mennyt sentään intialaiselle Mahindra & Mahindra -yhtiölle. Markkinoilla oivallettiin vihdoin, että ostamalla Partekin ja pilkkomalla sen Kone oli tehnyt hyvät kaupat. Sijoittajat ovat palkinneet ovelan siirron, ja Koneen pörssiosakkeen arvo on noussut yli 60 prosenttia vuodessa.

Partek ei jäänyt Antti Herlinin ainoaksi menestykseksi. Myös alkuperäisessä ammatissaan – karjankasvattajana – hän on pärjännyt hyvin. Hänen satapäinen lihakarjansa voitti valtakunnallisessa lihakarjan jalostuskilpailussa Hereford- ja Aberdeen Angus -rodun sarjat. Myös sonnit sijoittuivat palkinnoille.

Isänsä tavoin Herlin voi myös ryhtyä käyttämään tohtorin titteliä, sillä Pietarin yliopisto myönsi maaliskuussa hänelle kauppatieteiden kunniatohtorin arvon.

Niklas Herlin on veljeksistä nuorin mutta näkyvin. Antti ja Ilkka Herlin lähes karttavat julkisuutta, mutta Niklas Herlin työskentelee julkisuuden palveluksessa. Hän oli Kauppalehden, Suomen Kuvalehden ja Ilta-Sanomien taloustoimittajana, kunnes jäi pari vuotta sitten vapaaksi toimittajaksi. Se ei merkinnyt heittäytymistä mukavaan rikkaan miehen elämään, vaan entistä tehokkaampaa työskentelyä.

Herlin kirjoittaa vuodessa lähes sata kolumnia Arvopaperin, Faktan, Ilta-Sanomien sekä Mainonnan ja Markkinoinnin sivuille.

Kolumnit ovat tekijänsä näköisiä – kulmikkaita, suorasukaisia ja joskus suorastaan töykeitä, mutta niiden tiedot ovat kohdallaan. Ruukin avaimen lisäksi hän julkaisi alkuvuodesta 2003 toimittaja Pekka Holopaisen kanssa urheiluaiheisen kirjan Sportin vartijat.

Seuraavaksi Niklas Herlin perustikin jo oman kustantamon, jonka avajaiset pidettiin 16. lokakuuta.

Teos-kustantamon toiseksi pääosakkaaksi tuli Ilkka Hiidenheimo . Rikas mies hänkin, teknologia-alan yrityksen Stonesoftin perustaja.

Yhtiöön värvättiin tekijöiksi ja osakkaiksi kustannusalalla jo valmiiksi tunnettuja ja arvostettuja tekijöitä. Toimitusjohtajaksi tuli kriitikko Maria Säntti ja kustannuspuolesta vastaaviksi Tammesta siirtyneet kustannustoimittajat Silja Hiidenheimo ja Antti Hynönen. Markkinoinnista vastaa alalla pitkään toiminut Eija Elgland.

Tavoite on hyvin kunnianhimoinen. Teoksesta on tehtävä muutamassa vuodessa kirjallisesti korkeatasoinen ja taloudellisesti menestyvä kustantamo.

Niklas Herlinistä tuli Teoksen hallituksen puheenjohtaja, ja hänen ensimmäinen tehtävänsä oli rakentaa toimivat lehdistösuhteet. Jotain miehen taidosta kertoo, että kustantamosta on kirjoitettu tuhansia palstamillimetrejä, vaikka ensimmäinen teos ilmestyy vasta tammikuussa 2004.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Arkiston kätköistä
Luetuimmat - Kuukausiliite

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    3. 3

      Taksinkuljettaja törmäsi tahallaan pyöräilijään kevyen liikenteen väylällä Espoossa – jyräsi vielä kaatuneen pyöränkin

    4. 4

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    5. 5

      Facebookin ex-johtaja ja muut sosiaalisen median kehittäjät myöntävät luoneensa hirviön, jota he eivät osaa pysäyttää: ”Kukaan ei pysty enää keskittymään”

    6. 6

      Paljastava pukeutuminen on häirintää

    7. 7

      Tuntemattoman sotilaan räjähdyskohtaus rikkoi Guinnessin maailmanennätyksen – saavutus huomattiin ulkomaillakin

    8. 8

      Walesilainen lammasfarmari äänesti brexitin puolesta, mutta nyt EU-ero vaarantaa koko elämäntyön: ”En koskaan halunnut kovaa brexitiä”

    9. 9

      Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla

      Tilaajille
    10. 10

      Sinnikäs tee se itse -henkilö kiinnittelee aidonnäköisiä liikennemerkkejä Mellunmäessä – ”En ymmärrä yhtään”, hämmästelee kaupungin työntekijä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    8. 8

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    9. 9

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    10. 10

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    11. Näytä lisää