Syksyllä 1944 Suomi joutui tekemään täyskäännöksen ulkopolitiikassa: Neuvostoliitosta, entisestä vihollisesta, tuli paras ystävämme.
Uuden ulkopolitiikan johtoon nousi J. K. Paasikivi, josta tuli syksyllä 1944 pääministeri.
Urho Kekkonen kuvasi myöhemmin Paasikiven nimitystä pääministeriksi: "–– raskaampaan ja epäkiitollisempaan tehtävään ei Suomen miestä liene monesti, jos koskaan, kutsuttu."