Suomalaiset superveljekset tulkitsevat tuhansia vuosia vanhoja kirjoitusmerkkejä

Asko Parpola on maailmankuulu Induslaakson muinaiskulttuurin tutkija. Simo Parpola on maailmankuulu Assyrian muinaiskulttuurin tutkija. Professoriveljekset tuovat meille viestejä kaukaa menneisyydestä.

Ravintola Kappeli on seissyt tällä paikalla Esplanadin itäpäässä vuodesta 1867. Se kuulostaa pitkältä ajalta, mutta Parpolan veljeksiin tuollainen historia tuskin tekee vaikutusta. Heidän erikoisalaansa ovat asiat, jotka tapahtuivat vuosituhansia ennen Kappelin perustamista.


Ensimmäisenä ravintolan aulaan astuu Helsingin yliopiston klassisen indologian emeritusprofessori Asko Parpola ja ryhtyy riisumaan päällysvaatteitaan. Noin minuutti hänen jälkeensä saapuu nuorempi veli Simo, joka taas on assyriologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa. Veljekset tervehtivät toisiaan hillitysti ja käyvät peremmälle.


He tutkivat kieliä ja kulttuureita jopa 4 000–5 000 vuoden takaa. Kumpikin Parpola kuuluu alallaan maailman merkit­tävimpiin tutkijoihin.


Ensimmäinen kysymys Kappelin nurkkapöydässä kuuluukin: mitä indologi ja assyriologi oikeastaan tekevät?


Indologia – tai tarkemmin klassinen indologia, joka on siis Asko Parpolan erikoisalaa – tutkii satojen ja tuhansien vuosien takaisia kulttuureja ja kieliä Intian niemimaalla, erityisesti sanskritinkielistä kirjallisuutta. Asko saattaa tietää enemmän kuin kukaan muu siitä, millaista kieltä puhuttiin ja


kirjoitettiin Induslaakson korkeakulttuurissa noin 4 000 vuotta sitten.


Induslaakson pääkaupunki Mohenjo-Daro oli aikansa Piilaakso, hi tech -yhteiskunta, jossa eli vauras, teknologisesti edistynyt ja fiksu kansa. Nykyisin alue kuuluu Pakistanille.


Nuoremman Parpolan, Simon, pääasiallinen tutkimusala on ollut assyriologia. Se on kiinnostunut niistä kielistä, jotka kukoistivat Mesopotamian eli Kaksoisvirranmaan alueella yli 3 000 vuotta sitten. Alue sijaitsi pääosin Arabian niemimaan pohjoisreunalla – se on pitkulainen kaistale nykyisten Syyrian, Irakin ja Kuwaitin alueilla. Siis juuri siellä, missä nykyisin kaikki sivistys on romahtanut.


Simo Parpola saattaa tietää eniten maailmassa siitä, mitä Assyrian, aikakautensa mahtavimman supervallan, nuolenpääkirjoitusteksteissä kirjoitettiin.


Veljekset ovat asettuneet Kappelin nurkkapöytään, ja nyt pitäisi saada vastaukset kahteen kysymykseen: Miten nämä muinaiset supervallat oikein syntyivät ja kehittyivät? Ja entä miten syntyivät ja kehittyivät nämä oppineet helsinkiläiset superveljekset?


Yksi asia selviää heti: ei pitäisi kepeästi kysäistä indologilta ja assyriologilta, millainen oli heidän oma taustansa.


Vastaus vie nimittäin pronssikaudelle asti. Asko kuitenkin aloittaa ”isälinjasta”, joka tulee Orivedeltä: Isä oli keskiluokkainen kemian insinööri, kuten oli myös äiti. Isoisä oli maanviljelijä.


Veljekset eivät ole sukunsa ensimmäisiä akateemisia menestyjiä, sillä poikien kahdesta enosta toinen oli Helsingin yliopiston assyriologian professori Armas Salonen. Hänestä Parpolat tosin kertovat, että Armas teki sukuriitojen takia parhaansa vaikeuttaakseen Simon nousua assyriologian professoriksi.


Äidin puolella suku teki sosiaalisen nousun pari sukupolvea sitten: veljesten isoisä aloitti renkinä, mutta luki papiksi ja toimi lähetyssaarnaajana Japanissa ja pappina Michiganissa, kunnes päätyi Forssan kirkkoherraksi.


Äkkiä Asko hyppää Kappelin pöydässä satoja sukupolvia taaksepäin, sillä hän on teettänyt Yhdysvalloissa dna-analyysin perimästään.


”Esi-isämme tulevat todennäköisesti pronssikauden Ruotsista”, hän sanoo.


Pronssikausi oli Pohjois-Euroopassa noin 3 800–2 600 vuotta sitten. Nyt ollaan jo Askon mukavuusalueella, sillä hän on tutkinut myös Euraasian pronssikauden kulttuureja.


Parpolat asuivat 1950-luvulla Helsingin ydinkeskustassa Lönnrotinkatu 19:ssä, ja veljekset kävivät Norssin eli Helsingin Normaalilyseon, joka on yhä maan harvoja todellisia eliittikouluja. Jopa siellä he poikkesivat muista.


”Olen 12-vuotiaasta asti ollut kiinnostunut kadonneista kulttuureista”, Simo Parpola kertoo. ”Kolmetoistavuotiaana päätin, että minusta tulee asteekkien ja mayojen tutkija. Tein lukiossa kaikenlaisia valmisteluja.”


Koska asteekkitutkimusta ei ollut tarjolla Suomessa, Simon alaksi valikoitui Helsingin yliopistossa assyriologia.


Asko taas saattoi olla Norssin kovimpia latinisteja, sen lajin teini, josta ei tarvinnut olla samalla tavalla huolissaan kuin monesta muusta. ”Olin divarista löytänyt Eutropiuksen Rooman historian ja kesän aikana kääntänyt sen sanakirjan avulla. Se tuntui vähän niin kuin ristisanatehtävän ratkaisemiselta.”


”Se kesä Simon kanssa tentattiin toisiltamme latinan sanoja.”


Yksi tehtävä oli löytää kymmenen mahdollisimman vaikeaa latinankielistä sanaa Salmen ja Linkomiehen Latinalais-suomalaisesta sanakirjasta ja tentata ne veljeltä.


Yliopistossa Asko meni syksyllä 1959 sans­kritin kielen alkeiskurssille. Hän ymmärsi, että se oli hänen alansa. Tosin Simo keskeyttää veljensä: ”Tuo mies halusi kyllä ensin metsänhoitajaksi. Mutta isä tyrmäsi sen.”


”Ja oli toinenkin suunnitelma”, Asko sanoo. ”Ajattelin ryhtyä hyönteistutkijaksi, sillä meillä oli kerättynä varmaan neljäsataa lajia perhosia.”


Kappelin nurkkapöydässä selviää, että Parpoloita on kolmaskin veli. Tuntuu jotenkin tasapainottavalta, että Matti Parpolasta tuli autoinsinööri.


Parpolan tutkijaveljekset olivat 1960-luvun alussa todellisia pioneereja, sillä he ottivat ennakkoluulottomasti käyttöön sen ajan tietokoneet. Atk:n, kuten sanottiin. Ne olivat tietenkin nykynäkökulmasta romuluisia ja toivottoman tehottomia reikäkorttikoneita.


”Se oli aika kova juttu”, Asko sanoo, sillä atk mullisti muinaiskielten analyysin.


Parpoloilla oli ystäväpiirissään Seppo Koskenniemi, joka 1960-luvun alussa työskenteli IBM:llä. Hän koodasi jo 40 vuotta sitten.


”Sepon tarjottua tietokonetta käyttöön ehdotin, että ottaisimme harrastukseksi Indus-kirjoituksen selvittämisen”, Asko sanoo.


Hän hankki arkeologisissa raporteissa julkaistut Indus-tekstit ja alkoi Sepon kanssa muuntaa niitä tietokoneelle sopivaan muotoon.


”Ohjelmointi oli aivan sairaan vaikeaa”, Simo huokaa.


Ei muinaiskieliä tuolloinkaan yksin atk:lla ratkottu. Ensimmäisen kenttämatkansa Intiaan ja Pakistaniin Asko teki vuonna 1971, jolloin maat sotivat Itä-Pakistanista eli nykyisestä Bangladeshista. Asko nuohosi museoiden arkistoja ja löysi noin neljäsataa aiemmin julkaisematonta Induslaakson tekstiä. Se oli merkittävä löytö, sillä aiemmin Indus-tekstejä tunnettiin noin 2 500.


Pääteoksensa Indus-teksteistä Parpola sai valmiiksi vuonna 1994. Deciphering the Indus Script -teoksen julkaisi Cambridge University Press, ja se herätti laajan keskustelun. Viime syksynä ilmestyi taas uusi Parpola, The Roots of Hinduism, jonka kustantajana on tällä kertaa Oxford University Press. Molemmat ovat tieteen huippukustantamoita.


”Nyt odottelen tieteellisiä reaktioita kirjaani”, Asko Parpola sanoo.


Tuntuu ikävältä ryhtyä puhumaan rahasta ja politiikasta, kun Parpolat sukeltavat tarinoissaan yhä syvemmälle historiaan.


Mutta on pakko. Pääministeri Sipilän hallitus leikkaa korkeakouluilta hurjia summia. Täytyy kysyä Parpoloilta, miksi vähiä rahoja pitäisi käyttää juuri assyriologiaan tai indologiaan.


”Minua on naurattanut, että tuntuu kuin assyriologia ei olisi tärkeä tieteenala. Rahaa ei tule. Mutta ajatellaan vaikkapa kristinuskoa – kaikki tulee assyriologian kautta”, Simo sanoo.


Simo Parpola vertaa muinaista Assyrian valtakuntaa Yhdysvaltoihin. Se oli oman aikansa supervalta. Assyrian vaikutus tuntuu nyky-Suomessa asti, sillä moni lukee Raamattua, ja se tarkoittaa, että hän lukee tekstejä, joiden juuret ovat Kaksoisvirtainmaassa.


Simo pelkää, että assyriologia loppuu Suomesta kokonaan. Se olisi hänen mielestään sulaa hulluutta.


”Se on verrattavissa siihen, ettei ihmisellä olisi lainkaan muistia. Ettei muistaisi, mitä eilen tapahtui”, Simo sanoo.


Asko Parpola jatkaa: ”Onko kirjallisuus sitten hyödyllistä vain siksi, että se tuottaa jollekulle rahaa?”


Parpoloiden purkaus on helppo ymmärtää. He ovat antaneet elämänsä muinaisen Assyrian ja Intian kulttuureille. Kummankin tieteellinen julkaisuluettelo on ällistyttävä, ja erityisen poikkeuksellinen se taitaa olla nimenomaan Simolla.


”Simon kirjasarja on ainutlaatuinen maailmassa”, Asko sanoo.


Simo Parpola on julkaissut yksin tai yhdessä toisten tutkijoiden kanssa yli 70 tieteellistä teosta, joista kaksikymmentä on tutkimuksia Assyrian vanhan valtionarkiston savitauluista.


”Vielä on tulossa kolme. Sitten se sarja on valmis”, Simo sanoo.



Simo Parpolalla on ollut koko uransa käytössään valtava tutkimusmateriaali. Brittiläinen arkeologi Austen Henry Layard löysi Niniven muinaiskaupungin raunioista vuonna 1849 Assyrian valtionarkiston eli Ashurbanipalin kirjaston vuosilta 772–612 ennen ajanlaskun alkua. Eli aikoja sitten kukoistaneen supervallan valtionarkiston.


Nykyisin Ninive kuuluu Irakiin, mutta siihen tragediaan palataan hieman myöhemmin.


Nuolenpääkirjoituksella kirjoitetut Assyrian tekstit ovat paljastaneet Parpolalle ja muille assyriologeille, että juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin perussymbolit ovat tuontitavaraa, sen ajan globalisaatiota Assyriasta.


”Verrattuna tuohon Indus-kieleen assyrian kielen tulkinta oli lastenleikkiä. Jo saksalainen Georg Friedrich Grotefend pystyi 1800-luvulla alustavasti ratkaisemaan nuolenpääkirjoituksen”, Simo sanoo.


Hän arvioi, että noin 20 000 assyrialaiskielen sanan merkitys on selvitetty ja ratkaisemattomia sanoja on ”ehkä toinen mokoma”.


Asko Parpolan haaste on ollut päinvastainen. Hän on joutunut tulkitsemaan Induslaakson kieltä hyvin pienestä materiaalista. Tekstejä on tallella vain noin viisituhatta, ja niiden keskimääräinen pituus on vain viisi kirjoitusmerkkiä. Työ on hankalaa, sillä ei ole yksimielisyyttä edes siitä, mitä kieltä Induslaaksossa puhuttiin. Moni Intiassa uskoo, että muinaisessa Induslaaksossa puhuttiin sanskritia, mutta Asko on varma, että Induslaaksossa puhuttiin kieltä, joka on sukua nykyisille eteläintialaisille dravidakielille.


”Indus-kirjoitus toimii kuva-arvoituksen periaatteella: kuvamerkki tarkoittaa joko sitä, mitä se kuvaa, tai sitten kaikkia kuvatun sanan tavoin äännettyjä sanoja”, Asko selittää. ”Vain muutamia kokonaisia lauseita on pystytty tulkitsemaan. Ne ovat lyhyitä lauseita.”


Asko on selvittänyt parikymmentä Indus-kielen merkkiä, tosin tulkinnoista ei ole laajaa tieteellistä hyväksyntää. Hän antaa esimerkin yhdestä Indus-kielen merkkiparista, jonka hän lukee: vata-miin. Dravidaksi Pohjantähti on vata-miin, ja se kirjoitetaan merkeillä, jotka kuvaavat banyan-puuta ja kalaa.


Parpolan mukaan merkkiparin ratkaisu on vanhassa myytissä.


Sana miin tarkoittaa dravida-kielissä sekä kalaa että tähteä. Sana vata taas sekä pohjoista, banyan-puuta että köyttä. Banyan-puu on saanut nimensä siitä, että siinä roikkuu köyden kaltaisia ilmajuuria. Vanhojen sanskritinkielisten tekstien mukaan planeetat ja tähdet eivät putoa taivaalta, koska ne on köytetty näkymättömillä köysillä Pohjantähteen.


”Asia tuntuu ymmärrettävältä, kun näkee Pohjantähden dravidankielisen nimen sivumerkitykset”, Asko sanoo.


Tällaisten päättelyketjujen avulla Asko Parpola on päätynyt siihen, että Induslaaksossa puhuttiin jo yli 4 000 vuotta sitten kieltä, joka on sukua nimenomaan dravida-kielille.


Kappelissa asiakkaat vaihtuvat, mutta Parpolat sukeltavat syvemmälle kieliin ja historiaan. Keskustelu käy veljeltä toiselle. Yhtäkkiä puhe kääntyy muinaisen Egyptin hieroglyfeihin ja sinetteihin. Ja niistä se pomppaa antiikin Kreikan kirjaimiin ja aakkosten leviämiseen.


Lopulta veljekset vääntävät Kappelin pöydässä peistä jostain, jota he kutsuvat proto-elamilaiseksi kieleksi.


Kärsivällisyyttä on tarvittu. Parpolat ovat 1960-luvulta tähän päivään istuneet tuhansia tunteja maailman museoissa tutkimassa luupin kanssa epäselviä muinaistekstejä. Simolle tutuksi on tullut erityisesti British Museum Lontoossa.


”Olen asunut siellä kuukausia”, hän sanoo.


Muita erityisen tärkeitä assyriologeille ovat Berliinin museo, Pariisin Louvre, Pennsylvanian museo ja Istanbulin museo. Irakin museokin oli merkittävä vuoteen 2003 asti.


”Olin ystäväni, professori Abdullilah Fadhilin kanssa jo sopinut, että tulisin Irakin museeon ja inventoisin museon uusassyrialaiset nuolenpäät, joita kukaan maailmassa ei ollut lukenut”, Simo kertoo. ”Sitten tuli sota.”


Yhdysvallat miehitti Irakin vuonna 2003, ja maa ajautui kaaokseen. Yhdysvaltojen puolustusministeriöstä vakuutettiin huolestuneelle tutkijayhteisölle, että Irakin museo Bagdadissa suojellaan panssarivaunujen avulla.


”Mutta mitään ei tehty”, Parpola huokaa.


Irakilaiset rosvoryhmät ryöväsivät kansallismuseon. Interpol alkoi jäljittää museon muinaisaarteita, ja myöhemmin selvisi, että henkilökunta oli ilmeisesti evakuoinut nuolenpääkirjoitukset juuri ennen rosvojen hyökkäystä. Simo Parpola ei silti ehkä pääse tutkimaan kirjoituksia, sillä professori Fadhil on jo kuollut.


”Asiat ovat kiinni suhteista”, Simo sanoo.


Asko taas on istunut maailman mahtimuseoiden lisäksi erityisesti Intian ja Pakistanin museoissa. Hän on pelastanut kadotukselta jopa 4 000 vuotta vanhoja tekstipätkiä, jotka olivat hautautuneet pikkumuseoihin.


Hän ehdotti jo vuonna 1973, että kaikki Indus-kulttuurista säilyneet tekstit julkaistaisiin suomalais-intialais-pakistanilaisena yhteistyönä. Aloite eteni ”hirvittävän hitaasti”, sillä byrokratia Etelä-Aasiassa on kankeaa. Asko Parpola halusi, että suomalaiset valokuvaajat tallentaisivat nopeasti ja pätevästi museoiden Indus-tekstit, mutta se ei tullut kuuloonkaan pakistanilaisille ja intialaisille. Kunnes 1980-luvun lopulla hänen pakistanilaisesta ystävästään tuli maan opetusministeri.


”Hän oli lähellä pääministeri Benazir Bhuttoa”, Asko sanoo. ”Ystäväni antoi mahtikäskyn, että lupa täytyy antaa.”


Sittemmin Asko Parpola on joutunut tutkimustulostensa takia osaksi ankaraa tieteellis-poliittista konfliktia Intiassa. Hänen keskeisin väitteensä suututtaa Intian hindunationalisteja, jotka sinnikkäästi yrittävät todistaa, että Indus-kulttuurin kieli oli sanskrit ja ettei sanskrit ole tullut Intiaan jostain muualta, kuten länsimaiset tutkijat väittävät.


Parpolan mukaan Induslaakson kieli kuului dravidakieliin, joita puhutaan edelleen käytännössä koko Etelä-Intiassa. Niinpä asukasluvultaan lähes Saksan kokoisen eteläintialaisen Tamil Nadun osavaltion pääministeri Muthuvel Karunanidhi myönsi Parpolalle vuonna 2009 klassisen tamilin tutkimuksen palkinnon.


Parpola kertoo myös, että viime kesänä Intian presidentti Pranab Mukherjee myönsi hänelle ainoana ulkomaalaisena korkean kunnianosoituksen, jonka nimi on Certificate of Honour in Sanskrit Studies. Sitä Parpola arvostaa enemmän kuin tamilipalkintoa.


”Ajattelen, ettei se ole yhtä poliittinen.”


Muinaiskulttuurien tutkimus on haastavaa. Mitä kieliä pitää osata, että pärjää assyriologina?


”Englantia, ranskaa ja saksaa luonnollisesti”, Simo sanoo ja perustelee, että ne ovat keskeisiä tieteen kieliä. Mutta niitä nyt ei oikeastaan edes lasketa, koska on itsestään selvää, että ne kielet Parpolat hallitsevat.


”Tietenkin täytyy osata latinaa ja kreikkaa”, Simo lisää. ”Tosi tärkeitä ovat arabia, heprea ja aramea. On paljon muitakin kieliä, joita pitäisi opiskella, kuten etiopialaiset kielet.”


Simo myöntää, häpeäkseen, että hänen taitonsa etiopialaisissa kielissä ovat heikot.


”Osaan toki aika monia muinaiskieliä, kuten akkadia, assyriaa ja babyloniaa – ja tietenkin sumeria. Opiskelin hurrin kieltä, mutta se ei ollut niin tärkeää minulle. Heettiä ja elamiakin olisi kiva osata, mutta kumpikaan ei ole erityisen tärkeä Assyrian imperiumin kannalta.”


Lopuksi Asko ottaa esille, pikanttina yksityiskohtana, että Simolla on pieni mutta räyhäkäs sanavarasto Venetsian murretta. Sillä hän pääsi aikoinaan yllättämään turisteja kosiskelevat gondolieerit.


Ja Askolla on tietenkin samanlainen reper­tuaari tuttuja ja eksoottisia kieliä, mutta ne eksoottiset painottuvat hänellä Lähi-idän ja Afrikan sijaan erityisesti Etelä-Aasiaan.


”Minun on ollut pakko opiskella myös venäjä, koska niin paljon tärkeitä kaivausraportteja on venäjäksi”, Asko sanoo.


Venäjää hän on tarvinnut erityisesti silloin, kun hän on tutkinut, missä ja milloin suomalais-ugrilaiset kielet saivat arjalaiset lainasanansa. Esimerkiksi suomen sana sata on laina sanskritin ikivanhasta sanasta satam.


Viime vuodet ovat olleet raskaita, ei vähiten assyriologeille.


Simo Parpolaa harmittaa – aivan suunnattomasti –, että Assyrian valtakunnan pääkaupungin Niniven jäänteet sijaitsevat juuri sillä paikalla, jossa on nyt irakilainen miljoonakaupunki Mosul.


Niniven muinaisraunioiden päälle on rakennettu, ja koko Mosul on Isisin hallussa. Senhän tietää, mitä se merkitsee.


”Mosulin museo ryöstettiin heti. Oli katas­trofi, kun Isis valtasi kaupungin”, Simo sanoo.


Tulee hetken hiljaisuus, ensimmäinen monta tuntia jatkuneen haastattelun aikana. Simo tuijottaa Kappelin eteiseen – tai ehkä jonnekin vielä paljon kauemmaksi – ja sanoo: ”Sydämeni on jo vuosikausia ollut haljeta tuskasta.”


Ninive ja Lähi-itä olivat kirjoitustaidon kehto, jonka kulttuuriperintö levisi lähes kaikkialle. Nyt Mosulissa ja muualla Lähi-idässä katkotaan vääräuskoisten kauloja julkisissa teloituksissa ja tuhotaan mittaamattoman arvokkaita muinaiskohteita.


”Siitä on viisi vuotta, kun tuttavani olivat Syyriassa ja kilvan kehuivat sitä”, Simosanoo.


Eikä paljon parempi tilanne ole Askolle tärkeällä alueella, jossa aikoinaan oli Induslaakson mahtava sivilisaatio ja sen pääkaupunki Mohenjo-Daro. Se on nyt Sindhin osavaltiota Pakistanissa. Muutama vuosi sitten sen peitti tulva. Radikaali islam on menestynyt sielläkin.



Asko Parpola on nyt 74-vuotias, Simo Parpola kaksi vuotta nuorempi. He ovat eläkeiässä, mikä ei tarkoita sitä, että he olisivat lopettaneet tutkimisen.


Päinvastoin. Kummallakin on kädet täynnä projekteja. Simolla on esimerkiksi vuonna 1979 Chicagon yliopistossa kesken jäänyt projekti, jonka hän ”tietenkin haluaa vielä tehdä”.


Assyrian kuningas Sargon II rakennutti noin 2 700 vuotta sitten hallintokaupungin Dur-Sarrukinin, joka sijaitsee nyt Pohjois-Irakissa. Sen raunioista löydettiin 1920- ja 30-luvuilla nuolenpäätekstejä, joita ei ole juuri julkaistu.


”Siellä on ainutlaatuisia tekstejä”, Simo sanoo. ”Saan työn valmiiksi, jos Jumala suo.”


Itse asiassa Simo Parpolan seuraava kirja julkaistaan nyt toukokuussa. Sumerian Etymo­logical Dictionary perustuu vuosien tutkimustyöhön sumerin muinaiskielen ja kansan alkuperästä. ”Se on mielestäni urani tärkein kirja”, Simo Parpola sanoo.


Kirjassa Parpola esittää uhkarohkean teorian, jonka mukaan maailman vanhin tunnettu kirjoitettu kieli, sumeri, olisi kaukaista sukua uralilaisille kielille ja näin myös suomen kielelle. Se on teoria, jota valtaosa ansioituneista kielitieteilijöistä vastustaa jyrkästi.


Hellittää ei voi isovelikään. Hän haluaa ehdottomasti julkaista erään 50 vuotta sitten löytämänsä 2 500 vuotta vanhan Veda-tekstin.


”Se on eräänlaista salatiedettä, hyvin tekninen teksti, jossa selitetään tarkkaan, kuinka Veda-lauluja käytetään eri rituaaleissa.”


Sen lisäksi hänellä on julkaisematta käsin aikoinaan kirjoittamiaan kenttätyöraportteja, ja keskeneräisenä on myös neljäs osa Indus-sinettien valokuvatietokantaa.


Kummallakin on vielä aikamoinen savotta.


”Kyllä loppuelämä on buukattu”, emeritusprofessori Asko Parpola sanoo, ja hänen veljensä, emeritusprofessori Simo Parpola, nyökkäilee vieressä.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Tämä yksi hovioikeuden lause on kuin väärältä planeetalta – ja somessa kuohuvan raivon ydin

  2. 2

    ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

    Tilaajille
  3. 3

    Tutkijat löysivät arkistosta sokeriteollisuuden vuosikymmeniksi pimittämät tutkimustulokset, jotka linkittävät sokerin kohonneeseen syöpäriskiin

  4. 4

    Pieni lipsahdus 1,2 miljardin länsimetrossa: kuljettajille jäi rakentamatta vessat asemille – ”Meillä testataan kuljettajien rakon kestävyyttä”

  5. 5

    ”Laitetaan pornografinen kuva itsestä Instagramiin ja saadaan tuntemattomilta miehiltä kehuja” – Psykiatrin mukaan tuhansien nuorten identiteetti on niin hauras, että elämä romahtaa, kun tykkäykset hiipuvat

    Tilaajille
  6. 6

    Ryanairin matkustamohenkilöstölle tiukka kirje: Saat ikäviä työvuoroja, ellei hajuveden myynti parane

  7. 7

    Olen kiitollinen Jari Sinkkosen ”munat ja pimppi”-kommentista, sillä se herätteli tärkeää keskustelua – ja muistutti, että tarvitaan myös #vaihtoehtojarille

  8. 8

    Melkein varma työpaikka ja lähes 3 500 euron palkka kenelle tahansa – Mikä estää suomalaisia työttömiä ryntäämästä Norjaan?

  9. 9

    Ainakin neljä bussia kolaroi lumipyryssä – Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ajokeli on ollut hirmuinen

  10. 10

    Saako painopeiton alla paremmin unta? Toimittaja testasi maailmalta Suomeen saapuneen villityksen – Unitutkijan mukaan peitto ei ole ”missään nimessä humpuukiosastoa”

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    Melkein varma työpaikka ja lähes 3 500 euron palkka kenelle tahansa – Mikä estää suomalaisia työttömiä ryntäämästä Norjaan?

  2. 2

    Tutkijat löysivät arkistosta sokeriteollisuuden vuosikymmeniksi pimittämät tutkimustulokset, jotka linkittävät sokerin kohonneeseen syöpäriskiin

  3. 3

    ”Laitetaan pornografinen kuva itsestä Instagramiin ja saadaan tuntemattomilta miehiltä kehuja” – Psykiatrin mukaan tuhansien nuorten identiteetti on niin hauras, että elämä romahtaa, kun tykkäykset hiipuvat

    Tilaajille
  4. 4

    Pieni lipsahdus 1,2 miljardin länsimetrossa: kuljettajille jäi rakentamatta vessat asemille – ”Meillä testataan kuljettajien rakon kestävyyttä”

  5. 5

    Saako painopeiton alla paremmin unta? Toimittaja testasi maailmalta Suomeen saapuneen villityksen – Unitutkijan mukaan peitto ei ole ”missään nimessä humpuukiosastoa”

    Tilaajille
  6. 6

    Olen kiitollinen Jari Sinkkosen ”munat ja pimppi”-kommentista, sillä se herätteli tärkeää keskustelua – ja muistutti, että tarvitaan myös #vaihtoehtojarille

  7. 7

    Tämä yksi hovioikeuden lause on kuin väärältä planeetalta – ja somessa kuohuvan raivon ydin

  8. 8

    Ruutuaika on vanhentunut käsite, sanovat asian­tuntijat – toimittaja antoi lastensa pelata viikon vapaasti, tässä tulokset

  9. 9

    Taksikuski raiskasi illan viimeisen asiakkaan Helsingin Suutarilassa ja valitti tuomiostaan – hovioikeus piti tuomion ennallaan

  10. 10

    ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kyykky on ihmisen luonnollinen lepoasento, mutta olemme unohtaneet, miten se tehdään – Näin kyykkääminen parantaa kehosi hyvinvointia

    Tilaajille
  2. 2

    Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

  3. 3

    Ruutuaika on vanhentunut käsite, sanovat asian­tuntijat – toimittaja antoi lastensa pelata viikon vapaasti, tässä tulokset

  4. 4

    Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

  5. 5

    Mies vei Saphira-koiransa hoitoon Lohjalle – kun hän meni myöhemmin katsomaan koiraa, löytyi vain tyhjä talo, josta oli lämpöpatteritkin viety

  6. 6

    Espoolaiset Vaahtorannat rohkaistuivat rakentamaan kotiinsa valtavan näköalaikkunan – sitten huippupoliitikko puuttui peliin, ja ikkunan alle saatetaan raivata luontopolku

  7. 7

    ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

    Tilaajille
  8. 8

    Moni nainen muuttuu ikääntyessään tai lihoessaan toisille näkymättömäksi – sen huomaa, kun kävelee rautatie­asemalla väistämättä ketään

  9. 9

    Hygieniasta löytyy huomautettavaa sadoissa ruokapaikoissa pääkaupunkiseudulla – Katso hakukoneella, miten on kotikulmiesi ravintoloiden laita

  10. 10

    Melkein varma työpaikka ja lähes 3 500 euron palkka kenelle tahansa – Mikä estää suomalaisia työttömiä ryntäämästä Norjaan?

  11. Näytä lisää