Kuukausiliite

Pekka Sauri 2050-luvun Helsingistä: Junalla pääsee suoraan Saksaan ja joka päivä tarjotaan Sibeliuksen Greatest Hits -konsertti

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri lukee työkseen ennusteita Helsingin tulevaisuudesta. Niiden innoittamana hän kirjoitti HS:n Teema-lehdelle tekstin, jossa hän ennustaa, mikä kaikki on toisin pääkaupungissa vuonna 2050. Teema-lehden Helsinki-numero ilmestyi tänään torstaina.

Kun katsoo Helsinkiä nyt, vuonna 2050, yksi käyrä kipuaa ylöspäin tasaisemmin kuin mikään muu. Se käyrä kuvaa asukaslukua. Vuoden 2016 kuntarajojen mukaan Helsingissä olisi nyt 870 000 asukasta. Sote-ratkaisuna lanseeratusta peruspalveluiden uudistuksesta seurasi kuitenkin 2020-luvulla pääkaupunkiseudun kuntaliitos, joten Helsingissä on nyt puolitoista miljoonaa asukasta.

Helsingin seudun osuus koko Suomen asukasluvusta on koko ajan kasvanut. Kun 1980-luvulla Helsingin seudulla asui viidennes suomalaisista ja 2010-luvulla neljännes, nyt vuonna 2050 puhutaan jo lähes kolmanneksesta. Kääntäen voidaan toki sanoa, että Suomen 5,9 miljoonasta asukkaasta yhä kaksi kolmasosaa asuu muualla Suomessa, mutta metropoli­alueen vetovoima on joka tapauksessa vahvistunut. Vielä nopeammin on kasvanut Helsingin osuus Suomen bruttokansantuotteesta.

Helsinki on myös nopeasti kansainvälis­tynyt. Helsingin asukkaista lähes 30 prosenttia puhuu nyt vuonna 2050 äidinkielenään muuta kuin suomea ja ruotsia – etupäässä venäjää, ­viroa, englantia, kiinaa ja Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kieliä. Virallisesti Helsinki on kuitenkin sinnikkään kaksikielinen kaupunki, ja katu­kilvet ja liikenneopasteet ovat yhä sekä suomeksi että ruotsiksi.

Helsingin geopoliittinen asema muuttui dramaattisesti 2040-luvun alussa, kun Suomenlahden rautatietunneli valmistui. Rail Baltica -junayhteys Tallinnasta Latvian ja Liettuan läpi Varsovaan ja edelleen keskiseen Eurooppaan toteutui 2020-luvulla, joten myös kiinteän yhteyden toteuttaminen Suomesta Baltiaan kävi väistämättömäksi. Suomenlahden tunneli oli Euroopan liikenneverkon viimeinen puuttuva lenkki sen jälkeen, kun Fehmarnin rautatietunneli Tanskan ja Saksan välillä oli rakennettu. EU:n tuki hankkeelle varmistui vuosia kestäneen väännön jälkeen.

Eurooppalaista raideleveyttä käyttävän Rail Baltican pääteasema Suomen puolella on Helsingin lentoasemalla, jota on laajennettu ­useasti 2000-luvun alkupuoliskolla etenkin Kauko­idän-liikenteen kasvettua. Junatunneli on tuonut Helsingin lentoaseman myös virolaisten ja latvialaisten ulottuville. Kun junamatka Helsingistä Tallinnaan kestää yhtä ­kauan kuin Hyvinkäältä Helsingin keskustaan, Helsingin ja Tallinnan seudut muodostavatkin nykyisin yhteisen talous- ja työssäkäynti­alueen. Tämä on lisännyt ”Talsinki-Hellinnan” kiinnostavuutta myös kansainvälisten sijoit­tajien ja yritysten silmissä ja avannut yrityksille uusia mahdollisuuksia.

Eikä tässä kyllin. Suomen yhteysministeriö tutkii nyt Jäämeren ratahankkeen realistisuutta. Kun Koillisväylä lähitulevaisuudessa pysyy ilmastonmuutoksen myötä auki laivaliikenteelle ympäri vuoden, rahdinkuljetus rautateitä pitkin esimerkiksi Norjan Kirkkoniemestä Suomen läpi etelään saattaisi tuoda merkittäviä aika­säästöjä. Konseptille on jo keksitty markkinointinimikin: Santa Claus Railway. Useimmat talousasiantuntijat ovat ampuneet ajatuksen alas haihatteluna, mutta näin on käynyt aluksi kaikille merkittäville infrahankkeille.

Helsingin omat suuret raideliikenneprojektit – Kivenlahden metro, Raide-Jokeri ja Haka­niemi–Laajasalo–Vuosaari-raitiotie – valmistuivat jo 2020-luvun puoleenväliin mennessä. Pisararadan valmistuminen vuonna 2030 helpotti koko Suomen junaliikennettä, vaikka sen sovittaminen Helsingin ydinkeskustan maanalaisten rakenteiden labyrinttiin oli haastava insinööritieteellinen operaatio.

Raide-Jokeria jatkettiin myöhemmin Itäkeskuksesta Östersundomin puutarhakaupungin­osaan. Kun metro lopulta automatisoitiin 2030-luvulla, vuorovälit saatiin lyhennetyiksi puoleentoista minuuttiin. Yhdeksi Helsingin vahvuuksista onkin noussut tiedemetro: saman metrolinjan varressa ovat Aalto-yli­opisto, Helsingin yliopisto ja Myllypuron aseman ympärille rakentunut Metropolia-ammattikorkeakoulun kampus. Helsingin kaupunkirakenteen painopiste on näiden ratkaisujen ansiosta vähitellen siirtynyt idemmäs. Näin on onnistuttu ehkäisemään itäisten kaupunginosien ajautuminen erilleen muusta metropolialueesta, mitä vuosituhannen alussa pelättiin.

Rahtisatamien siirtäminen Vuosaareen vuonna 2008 vapautti kantakaupungista suuria alueita asunto- ja työpaikkarakentamiselle. Jätkäsaari, Kalasatama, Kruunuvuorenranta ja Keski-Pasila valmistuivat pitkällisen rakennusvaiheen jälkeen 2030-luvulla. Uusien alueiden korkeat rakennukset muuttuivat pian kummajaisista tavanomaisiksi ja asettuivat osaksi Helsingin tuttua profiilia. Kalasatamasta Korkeasaaren kautta yli Kruunuvuorenselän kaartuva Kruunusilta on nyt kaupungin maamerkki.

Kaikkialle ei ole kuitenkaan vain rakennettu. Keskellä kaupunkia on yhä lähes koskemattomana Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue, jota tullaan eri puolilta maailmaa ihmettelemään. Alue on saanut uusia eläinasukkaita, kun ilmastonmuutos on tuonut Helsinkiin muun muassa kattohaikaran. Asuintalojen katolle haikaranpesiä varten pystytetyt kärrynpyörät ovat kaupungin liepeillä jo tuttu näky. Vallisaari, Kuninkaansaari ja Vasikkasaari ovat suosittuja, kaikille avoimia virkistysalueita, jotka ovat pelastaneet Suomenlinnan kulumasta loppuun.

Silmin havaittava muutos kaupungissa on ollut autojen väheneminen. 2010-luvulla kantakaupungin kotitalouksista vajaa puolet omisti auton, mutta väheneminen kiihtyi, kun asukkaat alkoivat mieltää liikkumisen yhä enemmän palveluksi. Sen myötä liikkuminen kaupungissa ei enää vaatinut auton omistamista, vaan auton käyttömahdollisuutta silloin, kun sitä tarvitaan. Ajattelu levisi pian muihinkin materiaalipalveluihin. Yhä harvempi hankkii kodinkoneita omaksi, vaan niitä tilataan yrityksiltä kokonaispalveluna huoltoineen päivineen.

Kaupunkiliikenne on myös nopeasti sähköistynyt. 2040-luvulla viimeisetkin polttomoottorikäyttöiset kulkuvälineet katosivat kaduilta. Vauhdittajana oli Euroopan unionin ja myöhemmin koko teollistuneen maailman päätös siirtyä hiilen verotukseen. Myös akkutekniikan nopea kehitys on ollut tärkeä.

Vuonna 2016 yleiskaavan pohjaksi valitut liikkumisen prioriteetit – ensin kävely, toisena pyöräily, kolmantena joukkoliikenne ja neljäntenä autoilu – mullistivat kaupunkisuunnittelun perin juurin. Sujuva pyörätieverkosto laajeni kattamaan koko seudun, ja sähköavusteisten polkupyörien käydessä hinnaltaan edullisemmiksi pyöräilystä tuli arkinen liikkumismuoto myös varttuneemmille helsinkiläisille. Kaikkien näiden muutosten keskellä kotimaiset, 2010-luvun loppupuolella hankitut Artic-raitiovaunut ovat osoittautuneet kestäviksi ja palvelevat edelleen linjaliikenteessä.

Merkittävä helpotus kaupunkipalveluiden käytössä tapahtui 2020-luvulla, kun samalle Helsinki-kortille saattoi ladata kaikki tarvittavat sovellukset joukkoliikenteestä maksuliikenteeseen ja terveydenhuollosta kulttuuriin. Jo seuraavalla vuosikymmenellä esineiden internet kuitenkin siirsi muovikortit historiaan. Ironisimmat kaupunkilaiset alkoivatkin ladata palvelusovelluksensa kravattiin tai silmälasinkehyksiin. Henkilötunnusten muuttuminen biometrisiksi kavahdutti aluksi etenkin konservatiisimpia kansalaisia, joista monet pitivät pitkään kiinni muovisista henkilökorteistaan.

Hiilen verotus aikaisti myös Helsingin energiantuotannon hiilineutraaliustavoitetta, joka alun perin oli asetettu kuluvaan vuoteen 2050. Kun Hanasaaren hiilivoimala ajettiin alas vuonna 2024, hiilen käyttö kaupungin energiantuotannossa loppui kokonaan pian tämän jälkeen. Aurinkosähkön ja biomassan osuus kasvoi ripeästi. Kaukolämmön tuotannossa siirryttiin vähitellen biomassasta valmistetun kaasun käyttöön, vaikka tämä vaihtoehto herätti paljon keskustelua etenkin muutoksen vaatimien suurten investointien takia. Keskustelua tosin käydään kaupunginvaltuustossa edelleen.

Ilmastopäästöjä onnistuttiin huomattavasti vähentämään myös rakennusten energiatehokkuutta parantamalla. Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu, johon kaavoituksessa oli alettu varautua jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, on tänä päivänä noin 20 senttiä verrattuna kolmenkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen. Helsingin Kauppatorin ympäristöön jouduttiinkin rakentamaan matalat tulvamuurit estämään veden pääsy ydinkeskustan maanalaisiin tiloihin ja metrotunneleihin, jos etelämyrsky nostaa merenpinnan poikkeuksellisen korkealle.

Rakennetussa ympäristössä 2000-luvun alkupuolella tapahtuneet muutokset ovat merkille pantavia, mutta olisi näköalattomuutta olla huomaamatta, että todellisuudessa Helsingin suurimmat harppaukset ovat tapahtuneet aineettomissa asioissa.

Helsingin elinkeinoelämä ja kaupunkikulttuuri ovat 2010-luvulta lähtien vaivihkaa käyneet läpi murroksen, jota voi hyvällä syyllä luonnehtia historialliseksi. Murroksen keskiössä on ollut se, että helsinkiläisten – ja ylipäätään suomalaisten – korkea koulutustaso, luovuus ja osaaminen onnistuttiin pitkän alisuorittamisen kauden jälkeen ohjaamaan ja muuttamaan yhteiseksi hyväksi.

Joidenkin tulkintojen mukaan saavutus perustui siihen, että Helsingin strategia muuttui 2000-luvun alkupuolella yhteisölliseksi. Ymmärrettiin, että kaupunkiyhteisön voima piilee kaupunkilaisten korvien välissä ja että avoimen vuorovaikutuksen avulla tuo voima pääsee toteutumaan konkreettisina hankkeina monenlaisten yhteistyömuotojen – yritysten, kaupungin palveluorganisaation ja kaupunkilaisten vapaaehtoistyön – kautta.

Jälkiviisaasti voidaan toki sanoa, että välttämättömyydestä tuli hyve. Internetin aikakausi lakkautti hallinnon ja viranomaisten tieto­mono­polin. Helsinkiläisillä oli äkkiä taskussaan kaikki maailmassa julkaistu tieto ja myös tehokas julkaisukanava. Muutos oli kirjaimellisesti vallankumouksellinen ja kavensi kuilun hallinnon ja kaupunkilaisten väliltä. Kehitystä edisti omalta osaltaan työllistämistoimien siirtäminen valtiolta kunnille 2020-luvulla.

Yritystoiminta vilkastui perisuomalaisen konkurssipelon hälvetessä. Uusi sukupolvi osasi yhdistää yrityksen perustamisen ja kokeilukulttuurin. Tietoverkot mahdollistivat irtautumisen paikalliselta ja kansalliselta tasolta globaaliin ympäristöön. Helsingin – ja koko Suomen – keskeiset vientituotteet alkoivat painottua palvelumuotoiluun ja arkea helpottaviin sovelluksiin, joita alkoi kehittyä viihdesovellusten rinnalle. Samalla tosin tuotteiden kotimaisuusasteen määrittely vaikeutui: nähtiin esimerkiksi kolmen hengen yrityksiä, joissa yksi työntekijä työskenteli Helsingissä, toinen Singaporessa ja kolmas Santiagossa.

Kaupungin palvelukoneiston ja kaupunkiyhteisön sulautuminen toisiinsa muutti ajattelutavan myös asuinympäristöstä huolehtimisessa. Kun vielä 2000-luvun alussa asukkaat vaativat ”kaupungilta” tehokkaampaa roskien siivoamista kaduilta ja puistoista, vähitellen voitti alaa se ymmärrys, että roskat ilmestyvät kaduille ja puistoihin kaupunkilaisten itsenäisten päätösten seurauksena. Yksittäisten helsinkiläisten ja kaupunkiyhteisön julkishallinnolle ulkoistama vastuu alkoi palata kotiin.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nekin valta­osin sähköistyneet. Laitoshoitoa on ollut ja on yhä sitä tarvitseville, mutta se on yhä lyhytkestoisempaa. Eliniän pidetessä ja toimintakyvyn säilyessä yhä vanhemmalle iälle helsinkiläiset kykenevät elämään yhä kauemmin kotonaan. Koti- ja hoivapalveluihin avautuu jatkuvasti uusia työpaikkoja, jotka korvaavat niitä töitä, jotka robotisaatio lakkautti esimerkiksi logistiikan ja varastotyön alalla.

Helsinkiläiset ovat terveempiä myös siksi, että EU:n kiellettyä tupakan myynnin vuonna 2034 Helsinki muuttui kokonaan savuttomaksi. Kun vielä polttomoottorit katosivat, parani myös kaupunki-ilman laatu huomattavasti.

Vuonna 2018 käyttöön otettu, puuarkkitehtuurinsa takia ulkomaita myöten tunnettu Keskustakirjasto on vakiintunut kansalliseksi kulttuurikeskukseksi, jossa järjestetään päivittäin monenlaisia tapahtumia, kokouksia ja esityksiä. Vaikka painetun kirjan kuolemaa julistettiin jo 2000-luvun alussa, paperikirja on osoittautunut sitkeäksi käyttöliittymäksi. Myös kaupunginosien kirjastot muuttuivat vähitellen paikallisiksi kulttuuriasemiksi, joissa kirjallisuudella ja tiedon jakamisella on yhä keskeinen merkitys.

Turismin saralla Helsinki on oppinut vihdoin hyödyntämään vahvuuksiaan. Kaupungissa on nyt joka päivä tarjolla Jean Sibeliuksen Greatest Hits -konsertteja, ja matkailijat pääsevät 3d-virtuaalitekniikan avulla seikkai­lemaan muumien kanssa Vaaralliseen juhannukseen ja Taikatalveen. Etenkin Kaukoidästä saapuville vieraille elämykset ovat osoittautuneet vetonauloiksi.

Vaikka muutos on ollut nopeaa, Helsinki ei ole muuttunut tunnistamattomaksi. Stadissa on jäljellä kosolti perinteitä ja muistumia menneiltä vuosikymmeniltä ja vuosisadoilta. Valkoiset ja punaiset ruotsinlaivat ovat yhä tuttu näkymä Eteläsataman molemmin puolin, ja J. L. Runeberg seilaa kesäisin Kauppatorilta Porvooseen. Linnanmäen puurakenteinen vuoristorata täytti viime vuonna sata vuotta.

Katsauksen lopuksi on hyvä luovuttaa puheenvuoro vuonna 2049 virkaansa valitulle kaupunginjohtajalle, tallinnalaissyntyiselle Piret Niemiselle. Hän päätti puheensa Senaatintorilla Helsingin 500-vuotispäivänä 12. kesäkuuta 2050 korkealentoisiin sanoihin:

”Vaikka Helsinki on monin tavoin muuttunut, perusasiat eivät ole muuttuneet miksikään. Kaupunkielämän ydin on entisellään ja tulee pysymään niin kauan kuin ihmislaji tällä taivaankappaleella elää: kaupungin asukkaitten erilaisten intressien, toiveiden ja vaatimusten yhteen sovittaminen parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteen sovittaminen vaatii yhteistä keskustelua ja neuvottelua, jossa kaikki osalliset antavat toisilleen tilaa ja yrittävät ymmärtää toistensa näkökulmia. Hyvä kotikaupunki onnistuu löytämään kultaisen leikkauksen luotettavuuden ja luovuuden, ennustettavuuden ja ennustamattomuuden, vastuun ja vapauden välillä. Onko Helsinki onnistunut tässä vuonna 2050? Ehkä tähän kysymykseen on vielä liian varhaista vastata.”

Pekka Saurin teksti on julkaistu alun perin HS Teema -aikakauslehdessä, joka ilmestyi tänään torstaina 26. toukokuuta.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Uusi Teema-lehti on täynnä Helsingin ilmiöitä ja ihmisiä

 Teema-lehden uusin numero ilmestyi tänään torstaina 25. toukokuuta. 108-sivuisen lehden teemana on Helsinki.

 Pääartikkelit kertovat, miksi asunnot ovat Helsingissä niin kalliita, millainen on pian valmistuva Suomen ensimmäinen pilvenpiirtäjä ja mitä kaikkea tilastot kertovat pääkaupungin asukkaista.

 Haastattelussa on Heikki Hursti, joka huolehtii kolmannessa polvessa vähävaraisista. Professori Matti Klinge analysoi Helsingin erityislaatuisuutta ja jalkapalloilija Mikael Forssell muistelee ensimmäisiä jalkapallo-otteluitaan porttikongeissa. Lisäksi haastatellaan muun muassa helsinkiläistä maanviljelijää, raitiovaununkuljettajaa ja Linnanradan jarrumiestä.

 Lehden lopussa on parikymmensivuinen menovinkkiopas, jossa yhdeksän asiantuntijaopasta paljastaa, mitkä ovat Helsingin parhaat saaret, saunat, sotahistoriakohteet, venäläispaikat, patsaat, kadut, kahvilat ja ravintolat.

 Teema on HS:n julkaisema, kuudesti vuodessa ilmestyvä aikakauslehti. Sen voi tilata ja ostaa osoitteesta HS.fi/teema. Irtonumeroita myyvät myös lehtipisteet.

Luetuimmat - Kuukausiliite

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    3. 3

      Taksinkuljettaja törmäsi tahallaan pyöräilijään kevyen liikenteen väylällä Espoossa – jyräsi vielä kaatuneen pyöränkin

    4. 4

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    5. 5

      Facebookin ex-johtaja ja muut sosiaalisen median kehittäjät myöntävät luoneensa hirviön, jota he eivät osaa pysäyttää: ”Kukaan ei pysty enää keskittymään”

    6. 6

      Paljastava pukeutuminen on häirintää

    7. 7

      Tuntemattoman sotilaan räjähdyskohtaus rikkoi Guinnessin maailmanennätyksen – saavutus huomattiin ulkomaillakin

    8. 8

      Walesilainen lammasfarmari äänesti brexitin puolesta, mutta nyt EU-ero vaarantaa koko elämäntyön: ”En koskaan halunnut kovaa brexitiä”

    9. 9

      Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla

      Tilaajille
    10. 10

      Sinnikäs tee se itse -henkilö kiinnittelee aidonnäköisiä liikennemerkkejä Mellunmäessä – ”En ymmärrä yhtään”, hämmästelee kaupungin työntekijä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    8. 8

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    9. 9

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    10. 10

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    11. Näytä lisää