Tunnet varmasti Suomenlinnan – onko myös Pasilan kivilinna tuttu?

Kati Sinenmaa on rakentanut 20 vuoden ajan omin käsin ja omin luvin Helsingin Pasilaan VR:n maille suurta kivilinnaa.

Sillalta näkyy vain heleä koivikko.

Paikan pitäisi olla oikea, ainakin puhelimen reittiopas opastaa juuri tähän kohtaan Pasilaa. Postintaival-nimistä katua noustaan tyhjälle sillalle, jolla ei ole nimeä, ainakaan kartassa. Sillan eteläpuolelle, ratakiskojen, Hakamäentien ja Postintaipaleen väliin, jää kaistale joutomaata, ja sen keskellä on merkki. Siinä lukee: Pasilan kivilinna, turistinähtävyys.

Tuuli heiluttelee suorarunkoisia teinikoivuja sen verran, että alapuolelta erottuu lehvästön välistä jotain, joka näyttää ihmiskäden aikaansaannokselta, ehkä jopa turistinähtävyydeltä.

Kohta pilkahtelee se aikaansaapa käsikin, joka vieläpä huiskuttaa kutsuvasti. Viereiseltä Metsämäen sillan rakennustyömaalta kantautuu sen verran jykevä tekemisen meininki, etteivät huudot kanna ylämäkeen.

Kun laskeutuu sillanpenkkaa alas, selviää, että huiskuttaja tosiaan on kivilinnan rakentaja Kati Sinenmaa. Puhekin alkaa kuulua.

”Kyllähän linnaan pitää portista tulla. Se on tuollapäin”, Sinenmaa huikkaa kiviaidan yli ja viittilöi Metsämäen sillan suuntaan. Hän huomauttaa vielä, että autolla olisi päässyt ihan portin pieleenkin.

Sisäänmenoväylä löytyy, ja sitä kautta pääsee johonkin, jota on ensisilmäykseltä hieman vaikea määritellä. Mutta niinhän taiteen ja varsinkin ITE-taiteen kanssa usein on – tai mistä tässä kaikessa nyt sitten onkaan kyse.

Sinenmaa toivottaa vieraat tervetulleiksi kivilinnaan ja aloittaa paikkojen esittelyn.

”Se, mistä tulitte sisään, on Eteläportti, ja tämä tässä on Etelätorni”, hän selostaa ja taputtelee melkein kolmimetristä kiviröykkiötä.

Tornin suojissa sijaitsee Hiljaisuuden piha, jonka keskelle Sinenmaa on kaivanut neljä metriä syvän Hiljaisuuden kaivon. Nimensä mukaisesti Hiljaisuuden piha on varattu mietiskelylle. Kaivossa sen sijaan ei ole vettä.

Kivilinnan länsisiipi koostuu kivimuurien ympäröimästä avarasta linnanpihasta.

”Siinä on hyvä järjestää erilaisia tapahtumia”, Sinenmaa sanoo.

Selviää myös, että kaikkea pitäisi tulla vielä paljon lisää. Valmistumassa on muun muassa Itäportti, joka sijoittuu luonnollisesti rakennelman itäpäätyyn, ja siitä pääsee suoraan ylätasannetta kiertävälle maisematielle. Sen varteen on työn alla pari levähdyspaikkaa, ja tien on määrä päättyä kaarisiltaan.

”Ai että”, Sinenmaa innostuu, ”sillalle voivat ihmiset tulla vaikka suutelemaan.”

Hän paljastaa, että ajatus kaarisillasta syntyi Aale Tynnin runosta Kaarisilta.

Se menee näin:

Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet,

vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.

Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan,

ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.

Tee silta ylitse syvyyden,

tee, kaarisilta tee,

joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.

”Kaarisilta tässä paikassa tuntuu varmasti uskomattomalta, mutta jos minä näen sen mielessäni, niin eihän sitä mikään estä toteutumasta”, Sinenmaa sanoo.

Kaarisilta tuntuu toki uskomattomalta, mutta siltä tuntuu koko kivilinna, jonka Sinenmaa on omin käsin rakentanut.

Apuvälineinä hänellä on ollut vain vasara, lapio, saha ja rautakanki, jonka hän sai lahjaksi ystävältään. Hän on vierittänyt satojen kilojen painoisia kivenjärkäleitä paikoilleen pelkkien lankkujen ja putkenpätkien avulla.

Rakennustöissä on mennyt parikymmentä vuotta. Eikä se tähän jää – jos päättävät tahot pysyvät suopeina. Sinenmaan päässä kihisee suunnitelmia, joiden toteuttamiseen vierähtää helposti toiset kaksikymmentä vuotta.

Nyt on kuitenkin siirryttävä Hiljaisuuden pihalta, sillä lähipuussa hätäilee laulurastas.

”Sillä on pesä kaivon seinämässä”, Sinenmaa selittää ja kertoo havainneensa, että mustarastaat ja satakielet eivät ihmisestä juurikaan piittaa, mutta laulurastas, se on kovin arka.

Linnanpihaa hallitsee iso pöytä ja pari pitkää penkkiä. Sinenmaa harjaa kiivaasti istuimia ja manailee tämän kevään erikoisuutta: valtavaa kirvainvaasiota. Pieniä vihreitä ötököitä ryömii kaikkialla. Syyllisiä tähän epäjärjestykseen ovat kirvoja houkuttelevat koivut.

”Minä kaataisin kaikki nämä ja istuttaisin tilalle pinjoja ja douglaskuusia”, hän ilmoittaa.

Puuvalinta paljastaa, että 66-vuotiaalla Sinenmaalla on kivilinnansa suhteen kauaskantoisia suunnitelmia. Douglaskuuset kasvavat Pohjois-Amerikassa jopa sata metriä korkeiksi, mutta Suomen oloissa ne jäävät yleensä parikymmenmetrisiksi rimpuloiksi.

Kivilinna on nyt kolmekymmentä metriä merenpinnan yläpuolella. Sinenmaa on laskeskellut, että jos ilmastonmuutos etenee nykyvauhtia, tuhannen vuoden päästä meri lainehtii kivilinnan edustalla ja douglaskuusten latvat huitelevat sadan metrin korkeudessa.

Toki hän tietää myös, että koska tahansa iso kone voi tulla ja jyrätä kivilinnan maan tasalle. Hetkessä se ei kyllä onnistu. Kiveä on paljon.

Rakennelma sijaitsee VR:n mailla, eikä omistaja ole tähän mennessä keksinyt metsikölle tähdellisempää käyttöä. Mutta koko Keski-Pasilassa käy juuri nyt kova myllerrys. Kivilinnan naapuriin kohoaa kohta pilvenpiirtäjiä, ja seutukunnan tulevaisuus on hämärän peitossa.

”Siksikin minulla on kova kiire saada täällä nyt valmista aikaiseksi. Se saattaisi vaikuttaa ns. päättävien tahojen ajatuksiin tämän paikan suhteen”, Sinenmaa sanoo.

Mutta nyt, ennen kuin edetään yhtään pidemmälle, täytyy päättää, mikä on tämän kirjoituksen tyylilaji ja sen kirjoittajan asenne.

Mahdollisuuksia on monia.

Tietysti Kati Sinenmaata voi pitää yksinkertaisesti kylähulluna ja koko kivilinnaa megalomaanisena päähänpinttymänä.

Sinenmaa itse ei suoranaisesti tätä tulkintaa vastusta.

”Kukaan ei kyllä ole ainakaan päin naamaa uskaltanut hulluksi sanoa. Siksi sanonkin itse. Onhan tämä sitä, ihan hullun hommaa, pyöritellä kiviä täällä metsässä”, hän sanoo.

Toinen mahdollinen lähestymistapa on myös ilmeinen. Kivilinnahankkeen voi nähdä asunnottoman ihmispolon selviytymistarinana. Yksinäinen mutta sisukas yhteiskunnan vähäosainen uhri on löytänyt elämälleen tarkoituksen kivien pyörittelemisestä metsässä.

Sisunäkökulmaa puoltaa se, että Sinenmaa on pystyttänyt Hiljaisuuden pihan viereen, kivilinnan keskeiselle paikalle, suomalaisen sisun muistomerkin. Se on pätkä järeää mustunutta kurkihirttä, joka jäi jäljelle hänen asumuksestaan tuhopolton jälkeen.

Sinenmaalle ovat uhrin viittaa sovittaneet monet tahot, legendaarisesta Hannu Karposta alkaen. Pasilan kivilinnassa on vieraillut silmäätekeviä, kansanedustajia, ministereitä ja sen sellaisia hahmoja.

Tänä aamuna paikalla piipahti selkäkuntoutusryhmä. Eivät kuitenkaan ryhtyneet kääntelemään kiviä.

Onpa hänet lennätetty yhdeksän vuotta sitten Brysseliin saakka puhumaan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen seminaariin.

”Sanoin siellä muun muassa sen, että Platon on esittänyt, että rikkaan tulo ei saa olla kuin neljä kertaa se, mitä köyhälle annetaan. Tulkki käänsi puheeni kaikille kielille, ja sitten minulle taputettiin”, Sinenmaa muistelee.

Brysselin-vierailu oli merkittävä siinäkin mielessä, että se palautti Sinenmaan jälleen järjestäytyneen yhteiskunnan pariin. Hän oli ehtinyt polttaa passinsa ja ajokorttinsa, mutta matkaa varten piti hakea uusi passi.

Syrjäytyneen poloisen rooliin Sinenmaa ei kuitenkaan oikein suostu.

”En ole tuntenut itseäni huono-osaiseksi. Minusta elämä asunnottomanakin oli ihan mukavaa. Vähän kuin olisi retkellä ollut.”

Ehkä on parasta antaa Sinenmaan itsensä päättää, mistä kivilinnassa on loppujen lopuksi kysymys.

Sinenmaa miettii hetken.

”Olen aina tykännyt iskelmämusiikista”, hän aloittaa. ”Tulee mieleen tämä äskettäin edesmennyt Lasse Mårtenson. Hän laulaa siinä Rikas mies -laulussaan, että yhdet hienot portaat veis ylöspäin, yhdet alaspäin ja yhdet huvin vuoksi ei minnekään.”

”Siitä tässä on minun mielestäni kyse. Olen tehnyt tätä huvitukseksi ihmisille”, Kati Sinenmaa sanoo.

Internetiä on syytetty ja kiitetty monesta asiasta. Kivilinnankin syntymisessä sillä oli iso rooli.

1980-luvun alussa Kati Sinenmaa halusi muutoksen elämäänsä.

Hän luopui peltiseppähitsaajan työstä veljensä putkifirmassa ja meni ammatinvalinnanohjaajan puheille. Tämä ehdotti, että Sinenmaa voisi kohentaa iltakoulussa äidinkielen numeroaan.

Muutokselle oli hyviä syitä. Sinenmaa eli elämää, jossa alkoholia kului paljon. Hän pitää numeroista ja matematiikasta, joten hänellä oli tapana kirjata muistiin juomamääriä. Esimerkiksi vuonna 1981 hän joi tuhat litraa olutta, 600 litraa lonkeroa ja 200 litraa väkeviä. Laskuissa on mukana vain se alkoholi, jonka hän muisti juoneensa.

Juopottelusta johtuen tai sen lisäksi hän kärsi masennuksesta.

Sinenmaa lopetti juomisen, käveli pois masennuksensa ja meni iltakouluun. Hän oli kolmikymppinen, ja opiskelu tuntui mukavalta ja helpolta. Saman tien hän jatkoi lukio-opintoihin ja kirjoitti ylioppilaaksi.

Matematiikan opettaja suositteli, että Sinenmaan kannattaisi mennä yliopistoon opiskelemaan matemaattisia aineita.

Sinenmaa noudatti ohjetta. Hän pyrki ja pääsi Helsingin ylipistoon. Hänen pääaineensa oli teoreettinen fysiikka.

Aluksi opinnot sujuivat mukavasti, mutta 1990-luvun mullistukset veivät hänet mukanaan. Muiden järistysten lisäksi tietoverkkojen tietoverkko eli internet alkoi yleistyä. Suomen yliopistojen tietoverkot liitettiin internetiin vuonna 1988, ja 1990-luvun alussa tulivat helppokäyttöiset graafiset käyttöliittymät.

Sinenmaa hurahti internetiin täysin. Hän ystävystyi tähtitieteen laitoksen assistentin kanssa. Yhdessä he viettivät päiviä, iltoja ja öitä näyttöpäätteen ääressä ja kirjoittelivat viestejä eri puolille maailmaa.

Pian hän pesiytyi yliopiston atk-luokkaan. Tietoliikenne nopeutui, ja uusi uljas bittimaailma koukutti enemmän ja enemmän. Hän kävi keskusteluja Eunetissä, Usenetissä, SFnetissä ja monessa muussa keskusteluryhmässä. Usein hän unohtui atk-luokkaan yöksi.

”Tyhmiä on tullut paljon keskusteltua. Kun lähdin yliopistolta, tuhosin 10 000 keskusteluviestiä”, Sinenmaa sanoo. Edelleenkin hän on ahkera nettikeskustelija, joka esittää ajankohtaisista asioista karskeja mielipiteitä ja hämmentäviäkin näkemyksiä. Mutta ne eivät oikeastaan kuulu tähän kertomukseen, joka alkaa nyt lähestyä yhtä Sinenmaan elämän käännekohtaa.

Koska Sinenmaa ei nettikiireiltään ehtinyt luennoille eikä päässyt tentteihin, opintoviikkojakaan ei kertynyt. Lukemisestakaan ei tullut mitään.

Sinenmaa asui Hämäläisen osakunnan opiskelija-asunnossa. Koska opinnot olivat jäissä, häätö uhkasi. Kesällä 1995 hän päätti irtisanoutua opiskelija-asunnostaan ja asua kesän teltassa Helsingin metsissä.

Yliopiston atk-luokan avainta hän ei kuitenkaan luovuttanut. Siellä hän vieraili edelleen tiuhaan, nukkuikin siellä, jos satoi tai oli kovin kylmä yö.

Sinenmaalla oli suunnitelma. Vuonna 1996 Suomi oli liittymässä Schengenin sopimukseen. Se takasi vapaan liikkumisen EU:n sisällä. Sinenmaan aikomuksena oli ajaa polkupyörällä Italiaan.

Kesä meni, ja syksyllä Sinenmaa löysi mukavan metsänlämpäreen Pasilasta. Se vaikutti lupaavalta vaihtoehdolta talvehtimiseen.

”Tuohon minä pystytin telttani ensimmäisen kerran”, Sinenmaa sanoo ja osoittaa paikkaa, jossa Hiljaisuuden kaivo on nyt.

Hän rakensi risuista talven varalle katoksen teltan ylle. Lähistöllä asui laitapuolen kulkija, jolta hän sai lahjaksi kamiinan, aidon Porin Matin. Talvi 1995–1996 oli erittäin kylmä. Sinenmaa kyyhötti teltassa kylki hehkuvan kamiinan kyljessä kiinni.

Kun kevät koitti, hän alkoi kerätä metsiköstä isoja kiviä kummeliksi, sillä hän halusi jättää jäljen vierailustaan.

Kivien pyörittely tuntui kuitenkin niin kivalta, että hän jatkoi sitä. Muutenkin elämä helsinkiläismetsissä oli mukavaa. Ajatus Italiasta unohtui.

Hän hankki joitakin työkaluja ”köyhien Stockalta” Tattarisuolta. Kaluille piti löytää piilo, joten hän päätti kaivaa niille kuopan. Sekin homma karkasi käsistä. Hän keksikin, että kaivaukset pitää ulottaa peruskallioon saakka. Kuopasta tuli neljä metriä syvä.

Kaivannon seinät piti tukea kivillä, sillä multa ja hiekka tuppasivat vyörymään takaisin pohjalle.

Hän alkoi myös rakentaa pysyvämpää asumusta itselleen. Liikemies Harry Harkimo rakensi samaan aikaan omaa unelmalinnaansa aivan naapurissa.

Jäähallin työmaalta Sinenmaa kantoi metsikköönsä käyttökelpoista jätelautaa. Pian alkoivat myös Kiasman rakennustyöt, ja työmaan jätelavoilta löytyi runsaasti hyödyllisiä rakennustarvikkeita.

Uurastuksen tulokset ovat nytkin nähtävillä ilmoitustaululla. Haalistuneet valokuvat kertovat, millaisen majan Sinenmaa sai aikaiseksi.

”Ei hassumpi, vai mitä. Siinä oli kaikki mukavuudet. Sähköt, juokseva vesi ja parkettilattiakin”, Sinenmaa sanoo.

Ensimmäisen kivimuurin hän rakensi valliksi Jäähallin rakennustyömaan melua vastaan.

Sitten hän huomasi, että kivimuureista ja röykkiöistä kehittyi pikku hiljaa muotoja ja hahmoja. Ajatus alkoi kirkastua: hän rakentaa kivilinnan.

Koko 1990-luvun lopun hän sai työskennellä metsikössään kaikessa rauhassa. Lintukotoaika päättyi vuonna 2000, kun toimittaja Hannu Karpo vieraili linnassa.

Karpon ohjelman jälkeen uteliaita alkoi parveilla. Sinenmaa otti ihastelut mielellään vastaan, mutta samalla myös ilkivalta lisääntyi. Porin Mattikin varastettiin. Hannu Karpo toi Sinenmaalle lahjaksi uuden kamiinan, mutta se oli huonotehoinen ja vaarallinen.

Sinenmaa asui metsässä kaikkiaan 13 vuotta. Vuonna 2008 se vaihe päättyi lopullisesti, kun tuntemattomiksi jääneiden ilkimysten porukka poltti majan maan tasalle.

Sinenmaa tympääntyi ja jätti kivilinnan rakennustyöt pariksi vuodeksi. Kaupunki tarjosi samaan aikaan hänelle asuntoa Vallilasta. Siellä hän asuu edelleen.

Pikkuhiljaa hän palasi takaisin kivilinnaan. Nyt rakennustyöt etenevät jälleen täydellä teholla.

Sinenmaa rojauttaa ison kivenmurikan polkupyörän tarakalta maisematien toiselle levähdyspaikalle. Hän sommittelee kiven asentoa hetken, ennen kuin se solahtaa paikalleen. Touhu näyttää ällistyttävän vaivattomalta.

”Kun kivi on oikea, sitä ei tarvitse juntata tai tukea”, Sinenmaa sanoo tyytyväisenä.

Viime vuosina Sinenmaa on tukenut muurinsa betonilla. Eräänä keväänä hän huomasi, että tihutyöläiset olivat murtaneet pitkän pätkän etelämuuria.

”Onpahan vähän haastetta”, Sinenmaa hymähtää.

Koko kivilinnan aluetta kiertää muuri, mutta osan matkasta se on vain kevytrakenteinen risuaita. Syy on paitsi esteettinen myös psykologinen. Jos ihminen tulee paikalle pahoissa aikeissa, hänet on syytä ohjata kulkemaan portin kautta. Sinenmaa on oppinut ihmisluonnosta sen, että aidan yli pomppijat ryhtyvät helpommin tihutöihin kuin sellaiset, jotka tulevat asiallisesti portista.

Sinenmaa laskeskelee siirrelleensä vuosien kuluessa kivilinnassa 500 tonnia kiveä, ja sen lisäksi hän on suorittanut mittavia maansiirto-operaatioita. Jos yksi kivi painaa keskimäärin kymmenen kiloa, Sinenmaa on siirtänyt omin käsin linnaansa 50 000 kiveä.

Linnan sisämitat ovat noin 50 x 25 metriä.

Aluksi Sinenmaa käytti rakennelmiinsa kaikki lähiseudun kivet. Kun ne loppuivat, hän laajensi reviiriään ja alkoi kärrätä kiviä polkupyörän tarakalla eri puolilta kaupunkia.

”Oikean kiven löytämiseen saattaa mennä päiviä, jopa viikkoja”, hän kertoo.

Linnanrakentajana Sinenmaa on itseoppinut, mutta kivet ovat aina kiinnostaneet. Isä oli kaivosporaaja, ja Sinenmaa eli lapsuutensa Outokummun kaivoskylissä, Otamäessä Kainuussa ja Ylöjärvellä Hämeessä.

Kun Sinenmaa asui Tampereen Pispalassa, hän ihaili usein kivistä pulteria ja muita onnistuneita kivirakenteita. Kalliollakin hän on tykännyt aina istuskella.

”Ihminen on aina halunnut rakentaa ylöspäin, torneja ja pyramideja”, Sinenmaa sanoo. ”Se on ihmisellä geeneissä. Minä vain toteutan ihmisen ikiaikaista vaistoa.”

Ja kivi, se on tietysti pysyvyyden symboli.

Sinenmaalla on muutamia esikuvia tai ehkä pikemminkin hengenheimolaisia maailmalla. Tärkein niistä on latvialainen eksentrikko Edward Leedskalnin, joka rakensi 1940-luvulla Floridaan Korallilinnan.

”Samantapaisia on muutamia eri puolilla maailmaa. Kaikki ovat virallisia muistomerkkejä”, Sinenmaa sanoo. ”Onhan tämä tavallaan suomalaisen kulttuurin rikastamista.”

Sinenmaa näkee mielessään kirkkaana sen Aale Tynnin inspiroiman kaarisillan ja suuren tekojärven, sillä hän tietää, että Pasilassa on muinaisena aikana ollut useitakin järviä.

Mitä muuta hän näkee?

”Ei kaikkea voi kertoa”, Sinenmaa estelee.

Sitten hän kuitenkin paljastaa vielä yhden näkynsä.

Sinenmaasta on harmillista, että Etelätorni on vielä liian matala. Nyt kun kesä on Helsingissä kukkeimmillaan, hän näkee tornista auringonlaskun Metsämäen sillan ali.

Ajatus on kaunis:

Sinenmaa näkee itsensä istumassa juhannusyönä Etelätornissa, ja aurinko, se sinkauttaa viimeiset säteensä hänen ahavoituneille kasvoilleen sillan yli.

Linna ei ehkä olisi vielä silloinkaan valmis, mutta ainakin hän olisi onnellinen.

Kati Sinenmaa esittelee Pasilan kivilinnaa kiinnostuneille lauantaina ja sunnuntaina 4. ja 5. toukokuuta kello 12–16.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

      Tilaajille
    2. 2

      Yksitoista kertaa vankilaan joutunut Tommi koki ennen olevansa ”aikuisten lastentarhassa” – Vankien olot muuttuvat yhä vapaammiksi

    3. 3

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    4. 4

      Intian Basaarin perustajalla oli parhaimmillaan 27 liikettä ympäri Suomen – Hippivaatteita tuotiin suoraan omasta tehtaasta Intiasta, kunnes lama pakotti sulkemaan kauppoja

    5. 5

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    6. 6

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    7. 7

      Pelkäätkö jakavasi liikaa tietoa yksityiselämästäsi? Se tuskin on mitään verrattuna siihen, mitä teki 1700-luvun kuninkaamme

    8. 8

      Kuvia Suomesta 22: Emilia Kangasluoma kuvasi isoäitinsä arkea palvelutalossa

    9. 9

      Johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnen korostaminen on mennyt överiksi?

    10. 10

      Huumeidenkäyttäjät ostivat pillereitä sotaveteraaneilta ja polttivat pilveä poliisin nenän alla Helsingin keskustassa – entinen narkomaani kertoo, millainen oli 1970-luvun huume-Helsinki

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    2. 2

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    3. 3

      Haaveeni olisi tehdä työtä, hankkia asunto ja perustaa perhe, mutta tähän Suomi ei anna mahdollisuutta

    4. 4

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    5. 5

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    6. 6

      Jenna Lehtonen tekee ulkomaanmatkan lähes joka kuukausi, Pirkko Schildt on käynyt 113 maassa – Miksi osa meistä tahtoo olla jatkuvasti liikkeessä?

      Tilaajille
    7. 7

      Poliisi otti neljä ihmistä kiinni mielen­osoituksissa Tampereella – uusnatseja ja poliisia kohti heitettiin paukkupommeja

    8. 8

      Kittilän käsissä on satojen miljoonien eurojen bisnes, joka syöksi lappilaiskunnan kriisiin – ”Miten poromiehen ammatissa toimiva valtuutettu voisi tuntea lakipykäliä?”

      Tilaajille
    9. 9

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    10. 10

      Useita ihmisiä haavoittui veitsihyökkäyksessä Münchenissä, epäilty otettu kiinni – Poliisin mukaan kyse ei ole terrorismista

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    2. 2

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    8. 8

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    9. 9

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    10. 10

      Seuraan lyöttäytynyt kaksikko repi suomalaiselta hopeakorun Firenzessä – mies hermostui ja taltutti ryöstäjät pystypainin jälkeen: ”Poliisi sanoi, että aika harvoin käy näin”

    11. Näytä lisää