Donald Trump pyrkii valehtelemalla Yhdysvaltain presidentiksi ja voi onnistua siinä, arvioi Saska Saarikoski

Vaikutti mahdottomalta, että Donald Trump voisi tulla valituksi, kunnes pääsi seuraamaan hänen vaalitilaisuuttaan. Trump puhui palturia mutta myös säteili lämpöä.

Kello on kolme iltapäivällä. Tilaisuuden alkuun on neljä tuntia. Tuhatkunta ihmistä on sulloutunut Charlestonin konferenssihallin ovensuuhun, jossa lippakatos suojaa heitä sateelta.

Melkein kaikki ovat valkoisia, ja suurin osa on miehiä. Lököfarkuista ja lippalakeista päätellen he ovat perusamerikkalaisia. VIP-sisäänkäynnin edessä seisoo myös ryhdikkäitä miehiä kaivosmiehen kypärät päässään. Länsi-Virginia on vanhaa hiilikaivosaluetta.

Olemme tulleet valokuvaajan kanssa paikalle hyvissä ajoin, sillä vaalitilaisuuksiin on monessa kaupungissa pyrkinyt paljon enemmän ihmisiä kuin sisään on mahtunut.

En halua ottaa minkäänlaista riskiä, sillä minun on nähtävä Donald Trump.

Jo vuoden ajan minua on vaivannut kysymys: kuka ihme Donald Trump on. Olen yrittänyt hakea siihen vastausta televisiohaastatteluista, lehtijutuista, kirjoista ja keskusteluista amerikkalaisten kanssa.

Mitä enemmän tietoa olen Trumpista kerännyt, sitä epävarmemmaksi olen tullut.

Trump tuntuu olevan kaikkea, mutta ei mitään. Hänellä on monista asioista jopa täysin päinvastaisia kantoja. Hän on välillä hauska ja hurmaava, sitten julma ja pelottava.

Trumpin ymmärtäminen on osoittanut yhtä vaikeaksi kuin elohopeapallon naulaaminen seinään. Sitä en tosin ole koskaan yrittänyt tehdä, mutta enpä ole myöskään kuullut näin erikoisesta presidenttiehdokkaastakaan.

Entä jos näkisin Trumpin omin silmin?

Lippakatoksen alla ei ole enää tilaa. Asetun jonoon sateen kasteltavaksi.

Kun Donald Trump ilmoittautui republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi viime kesäkuussa, pidin häntä kuplana, kuten melkein kaikki politiikkaa seuraavat. Laskimme hänet samaan joukkoon kuin Sarah Palin ja muut presidentinvaalien pelle-ehdokkaat.

Heti ensimmäisessä puheessaan Trump todisti tämän arvion oikeaksi. Hän vaati, että Yhdysvaltain ja Meksikon väliin pitää rakentaa muuri ja että Meksikon täytyy maksaa se.

Se oli totta kai täysin mahdoton ajatus. Asetuimme odottamaan kuplan puhkeamista.

Trumpin suosio kääntyi nousuun. Elokuussa hän oli ohittanut ennakkosuosikki Jeb Bushin ja noussut republikaanien kärkeen.

Ymmärsimme kuitenkin, mistä oli kysymys. Donald Trump oli äänestäjien kesäkissa, joka unohdettaisiin syksyllä, kun arki alkaa.

Ehdokkaiden ensimmäinen vaaliväittely elokuussa todisti, että juuri niin tapahtuisi.

Foxin tähtitoimittaja Megyn Kelly aloitti: ”Olette kutsunut naisia, joista ette pidä, lihaviksi sioiksi, koiriksi, vätyksiksi ja iljettäviksi eläimiksi. Kuvastaako tämä mielestänne sellaista luonteenlaatua kuin presidentiltä edellytetään?”

Donald Trumpin oranssisiksi ehostetuille kasvoille levisi haavoitetun lapsen ilme.

Väittelyn jälkeen Trump haukkui Kellyn toisen televisiokanavan haastattelussa: ”Hän alkaa kysellä kaikkia noita naurettavia kysymyksiä, ja saattoi oikein nähdä, kuinka häneltä valui verta silmistään, valui verta ties mistä…”

Minä riensin sen jälkeen ilmoittamaan Twitterissä, että Donald Trumpin kupla on nyt virallisesti puhjennut.

Seuraavassa kyselyssä Trumpin suosio oli noussut uuteen ennätykseen.

Syksy ja talvi jatkuivat samaa rataa. Lähes joka viikko Donald Trump sanoi jotain, mikä olisi tehnyt lopun kenen tahansa muun presidenttikampanjasta.

Trump valehteli: hän väitti nähneensä tuhansia ihmisiä hurraamassa New Jerseyssä, kun World Trade Center romahti.

Trump herjasi sotaveteraania: hän sanoi, ettei republikaanisenaattori John McCain ole sotasankari, koska jäi vihollisen vangiksi.

Trump lietsoi kauppasotaa: hän vaati kiinalaistuotteille 45 prosentin tullimaksua.

Trump hylkäsi ihmisoikeudet: hän vaati terroristien kiduttamista.

Trump yllytti väkivaltaan: hän usutti kannattajiaan mielenosoittajien kimppuun.

Trump lietsoi uskonvihaa: hän vaati muslimeille väliaikaista porttikieltoa Yhdysvaltoihin.

Trump pilkkasi vammaisia: hän matki puhetilaisuudessaan vammaista toimittajaa.

Tuntui kuin Trump olisi yrittänyt kaikin keinoin tuhota presidenttikampanjansa.

Jospa hänen ehdokkuutensa olikin vain käsistä karannut brändimarkkinointikampanja? Vai oliko se sittenkin juoni republikaanipuolueen tuhoamiseksi?

Järjettömin salaliittoteoria alkoi tuntua järkevämmältä kuin se, mitä oli tapahtumassa: tv-sarja Diilin pomo oli matkalla presidentiksi.

Märät ihmiset käyvät kärsimättömiksi. Jotkut ryhtyvät heittelemään lasiovia muovipulloilla.

”Päästäkää meidät sisään, päästäkää meidät sisään!”

Musta kaupustelija kiertää myymässä teepaitaa, jossa on törkeä teksti Hillary Clintonista.

Raapustan kostuneeseen vihkoon muistiinpanoja, mutta työnnän sen taskuuni, kun huomaan minua vilkuiltavan epäluuloisesti.

Me toimittajat olemme Trumpin vaalitilaisuuksissa pohjasakkaa. Medialipun lunastaneet aidataan omalle alueelleen, josta he eivät pääse tapaamaan yleisössä istuvia ihmisiä.

Puhuessaan Trumpilla on tapana osoitella sormella toimittajia ja syytellä heitä liberaaleiksi ja valehtelijoiksi. Ulkomaisia toimittajia ei välillä päästetä vaalitilaisuuksiin lainkaan.

Siksi olemme valokuvaajan kanssa hankkineet normaalit pääsyliput. Olemme pukeutuneet lököfarkkuihin muttemme sentään lippalakkeihin. Minä tallennan muistikuvia mieleeni, ja valokuvaaja napsii kuvia kännykällä.

”USA!” joku huutaa.

Ympärillä seisovat yhtyvät huutoon, ja pian koko joukko toistaa rytmikkäästi: ”USA! USA!”

Lopulta ovet aukeavat, ja ihmiset työntyvät kohti oviaukkoa kuin koskeksi kapeneva joki.

Charlestonin kokoushalli on sisältä yhtä vaatimaton kuin ulkoakin. Se ei ole ihme, sillä Länsi-Virginia kuuluu Yhdysvaltain köyhimpiin alueisiin.

Trump panisi tällaisen hallin kuntoon hetkessä. Tai hän jyräisi sen alas ja rakentaisi tilalle 50 kerrosta korkean lasisen pilvenpiirtäjän, jonka hän nimeäisi ehkä Trump Palaceksi.

Sillä rakentaa Trump osaa. Melkein kaikki muu on tulkinnanvaraista paitsi se.

Donald oppi rakentamisen isältään Fred Trumpilta, joka alkoi 1920-luvulla pystyttää Brooklynin ja Queensin kaupunginosiin New Yorkissa kerrostaloja tavalliselle kansalle.

Pikkupoikana Donald kierteli isänsä kanssa rakennuksilla ja vuokrakasarmeissa. Kun he keräsivät asukkailta vuokrarästejä, Fred-isä opetti, että oveen pitää aina koputtaa seinän vieressä seisten, jottei satu ampumalinjalle.

Fred Trump oli kova mies. Hänen maailmansa jakautui voittajiin ja häviäjiin. Pojastaan hän halusi voittajan. ”Poika, ole tappaja”, isä muistutti Donaldille.

Donaldin isoveli Freddie ei ollut tappaja. Siksi hän ei kelvannut perheyhtiön jatkajaksi. Donald otti 1970-luvun alussa yhtiön johtoonsa. Freddie kuoli kymmenen vuotta myöhemmin viinaan. Isä oli ollut oikeassa: maailma tosiaan jakautui voittajiin ja häviäjiin.

Ensi töikseen Donald siirsi yhtiön toiminnan Manhattanille. Nuorukainen ei halunnut rakentaa vuokrataloja köyhille vaan luksusasuntoja rikkaille.

New York oli 1970-luvun puolivälissä kuitenkin surkeassa jamassa. Kaupungin rahat olivat niin lopussa, että jätteet jäivät kaduille ja rikolliset pitivät valtaa luhistuvissa lähiöissä.

Kun Donald kertoi isälleen aikovansa kunnostaa vanhan keskustahotellin, isä arveli pojan ostaneen matkalipun Titaniciin.

New York ei kuitenkaan uponnut, vaan kaupungin talous kääntyi nopeaan nousuun. Donald Trump oli saapunut Manhattanille parhaaseen mahdolliseen aikaan.

Grand Hyattiksi nimetystä hotellista tuli suuri menestys. Ensimmäistä onnistumista seurasi monta muuta.

Trump tuli tunnetuksi siitä, että hän sai pystyyn hankkeita, joita muut olivat pitäneet mahdottomina. Hän antoi kyvylleen nimen: The Art of the Deal eli diilin tekemisen taito.

Donald Trump osasi rakentaa, ja hän osasi tehdä diilejä. Mutta kävi ilmi, että hänellä oli kolmaskin erikoislahja: hän osasi punoa fantasiaa.

Trump kertoi asiasta vuonna 1987 ilmestyneessä esikoiskirjassaan, jonka nimi on tietenkin The Art of the Deal:

”Leikittelen mielelläni ihmisten fantasioilla. Ihmiset eivät ehkä ole niin innostuneita itsestään, mutta he voivat innostua ihmisistä, jotka ovat. Siksi pieni liioittelu on aina paikallaan. Ihmiset haluavat uskoa, että jokin on suurinta, hienointa ja kaikkein ihmeellisintä. Minä kutsun sitä totuudelliseksi liioitteluksi.”

Manhattanille muutettuaan Trump loi nopeasti itselleen imagon menestyvänä playboymiljonäärinä, jonka seikkailuja toimittajat kieli pitkällä seurasivat. Lehtijutuissa hän markkinoi bisneksiään niin innokkaasti, ettei liioittelu yleensä pysynyt totuuden rajoissa.

Trump oppi, että useimmat toimittajat olivat kiinnostuneempia tarinasta kuin tosiasioiden tarkistamisesta.

”Olen oppinut lehdistöstä sen, että he janoavat aina hyvää tarinaa, mitä sensaatiomaisempaa, sitä parempi. Se kuuluu työhön, ja minä ymmärrän sen. Homma toimii niin, että jos on vähän erilainen, vähän pöyristyttävä tai tekee hurjia tai kiistanalaisia asioita, lehdistö kirjoittaa sinusta aina.”

Trumpin elämäntarina on alusta alkaen niin täynnä pieniä ja suuria valheita, että hänen elämäkerturinsa tuntuvat olevan toivottoman tehtävän edessä.

Esikoiskirjassaan Trump kertoi isänsä Friedrich Trumpin tulleen Amerikkaan Ruotsista. Tosiasiassa Friedrich oli saksalainen, ja sukunimikin oli alunperin vähemmän hohdokas Drumpf. Saksalaiset olivat kuitenkin sodan jälkeen niin huonossa huudossa, että Donaldin isä pelkäsi sen haittaavan bisneksiään. Siksi Trumpit keksivät itselleen uudet esi-isät.

Muistamme, että isä opetti pojalleen, että maailma jakautuu voittajiin ja häviäjiin, ei toden puhujiin ja valehtelijoihin.

Trump on myös selittänyt selvinneensä Vietnamin sodasta arpaonnensa avulla. Viime vuonna ilmestyneessä elämäkerrassa Never Enough paljastettiin, että tosiasiassa hän oli saanut vapautuksen kantaluupiikkien takia.

Kun elämäkerran kirjoittaja Michael D’Antonio esitteli Trumpille löytämänsä asiakirjat, liikemies myönsi asian hyväntuulisesti.

Kun Trump tutustui vuonna 1977 tulevaan vaimoonsa, tšekkiläiseen Ivana Zelničkováan, naisesta tuli hetkessä olympiaurheilija.

Samanlaisia esimerkkejä Trumpin jäljiltä voisi luetella vaikka kuinka paljon.

Ulkopuolisen silmin Trump tuntuu patologiselta valehtelijalta. Jos hän saa valita toden ja valheen välillä, hän tuntuu vaistomaisesti valitsevan jälkimmäisen.

Kiinni jäädessään Trump ei selittele eikä pyytele anteeksi vaan siirtyy asiassa eteenpäin ikään kuin valehteleminen olisi hänestä maailman luonnollisin asia.

Ehkä se onkin. Eikö Trump kirjassaan kertonut, mistä on hänen mielestään kysymys: ”Ihmiset haluavat uskoa.” Jospa hän on oikeassa? Eikö jokaisen valheen takana ole yleisö, joka haluaa uskoa?

”Donald uskoo ison valheen teoriaan. Kun toistat minkä tahansa asian tarpeeksi monta kertaa, ihmiset alkavat uskoa sinuun”, Donald Trumpin asianajaja paljasti Vanity Fairin toimittajalle vuonna 1990.

Ison valheen teoria ei kuitenkaan ole Trumpin keksimä. Sen esitteli kirjassaan Mein Kampf jo Adolf Hitler:

Suurella valheella on aina tietty uskottavuuden voima, koska kansakunnan suuri enemmistö on helpompi johtaa harhaan syvissä tunteen kerrostumissa kuin tietoisesti tai vapaaehtoisesti. Mieltensä primitiivisessä yksinkertaisuudessa heitä on helpompi huijata suurella kuin pienellä valheella, koska he itse turvautuvat pieniin valheisiin pienissä asioissa, mutta häpeäisivät käyttää suuren mittakaavan valheita. Heidän mieleensä ei koskaan tulisi tuottaa kolossaalisia epätotuuksia, eivätkä he koskaan uskoisi muiden voivan vääristää totuutta niin häikäilemättömästi. Vaikka valhe paljastettaisiin heille vastaansanomattomilla tosiasioilla, he silti epäilisivät ja horjuisivat ja pysyisivät siinä uskossa, että asiaan on jokin muu selitys.

Trumpin pilvenpiirtäjissä ei kannata luottaa edes hissin numeroihin. Esimerkiksi Grand Hyatt -hotellissa on 26 kerrosta, mutta ylimpään kerrokseen halutessaan on painettava numeroa 34. Trump tietää ihmisten haluavan asua mahdollisimman korkealla, joten hän aloitti asuinkerrosten numeroinnin 14:stä.

Mutta tottahan jokainen näkee, kuinka monta kerrosta talossa on. Jos haluaa nähdä.

Ehkä sekä yleisö että toimittajat halusivat uskoa Trumpin tarinoihin niin paljon, etteivät välittäneet, vaikka ne paljastuivat keksityiksi?

Ehkä Donald Trump oli oikeassa: ihmiset eivät välitä tosiasioista.

Jossain vaiheessa Donald Trump alkoi puhua itsestään kolmannessa persoonassa. Trump ei usko... Trump on sitä mieltä... hän selitti toimittajille.

Myöhemmin hän keksi kaksi sivupersoonaa, jotka alkoivat kommentoida Trumpin liiketoimia ja yksityiselämää sanomalehdissä.

Toukokuussa julkisuuteen ilmestyi vuodelta 1991 oleva nauhoitus, jossa John Milleriksi itseään kutsunut ”Trumpin avustaja” kertoi People-lehden toimittajalle Donaldin ja näyttelijätär Marla Maplesin suhteesta.

”Voin kertoa, ettei ainakaan Donald ole puhunut mitään mistään avioliitosta. Voin sanoa senkin, että Marla haluaisi totta kai naimisiin, mutta mies ei tahdo.”

Trumpin suhde todellisuuteen oli muuttunut entistäkin monimutkaisemmaksi.

Politiikkaan Trump astui tietysti valheella. Isolla mustalla valheella.

Vuonna 2011 hän ryhtyi presidentti Barack Obaman syntyperää epäilevien niin sanottujen birtheristien puhemieheksi. Liike levitti mediassa huhuja, joiden mukaan Obama on todellisuudessa syntynyt Keniassa eikä ole sen vuoksi Yhdysvaltain laillinen presidentti. Donald Trump toisteli näitä väitteitä innokkaasti. Hän jopa sanoi panneensa oman tutkimusryhmänsä asiaa selvittämään ja lupasi suuria paljastuksia.

Paljastuksia ei koskaan tullut, koska Obama ei ole syntynyt Keniassa vaan Havaijilla. Valheiden levittäminen horjutti kuitenkin presidentin asemaa. Noin puolet republikaanien kannattajista uskoi birtheristien väitteisiin.

Donald Trump ei ole koskaan perunut eikä pyytänyt anteeksi valheellisia syytöksiään.

Birtheristit olivat vain yksi esimerkki ilmiöstä, jossa tosiasiat ovat saaneet väistyä kiihotuksen tieltä. Erityisesti konservatiivipuolella monet ovat lakanneet kokonaan uskomasta hallitukseen, tieteeseen ja mediaan, joita he pitävät liberaalin propagandan levittäjinä.

Näille ihmisille ei ole enää ketään eikä mitään, joka voisi todistaa, onko jokin asia tosi vai ei. He uskovat siihen, mihin he haluavat uskoa. Niin kuin Donald Trumpiin.

Totuutta yritetään Yhdysvalloissa puolustaa faktantarkistuksella. Monella sanomalehdellä on toimittajia, joiden työnä on tarkistaa, pitävätkö poliitikkojen puheet paikkansa.

The Washington Postin faktantarkistajat antavat emävalheille neljä pitkänenäistä Pinokkiota. Poliitikkojen väitteistä keskimäärin 10–20 prosenttia saa tämän huonoimman arvosanan. Trumpilla luku on tämän kampanjan aikana ollut 70 prosenttia.

Useimmat poliitikot lakkaavat toistamasta väitettä, joka on osoitettu vääräksi. Sen sijaan Trump ei faktantarkistajien oikaisuista välitä.

Monista asioista Trumpilla on kaksi mielipidettä. Usein ne ovat täysin vastakkaiset.

Hän on sanonut haluavansa pitää minimipalkan ennallaan. Hän on myös sanonut haluavansa nostaa sitä.

Hän on sanonut laskevansa rikkaiden veroja. Hän on sanonut nostavansa niitä.

Hän on sanonut haluavansa päästä eroon ydinaseista. Hän on myös sanonut saattavansa käyttää niitä Isisiä vastaan.

Hän on sanonut, ettei ota vaalirahaa lahjoittajilta. Hän ottaa vaalirahaa lahjoittajilta.

Ja niin edelleen.

Jos Trump olisi poliitikko, häntä pidettäisiin toivottomana tuuliviirinä. Mutta hän ei ole poliitikko.

Brändi tarkoitti alun perin merkkiä, joka lyötiin karjaan kuumalla raudalla. Trumpin taktiikkaan kuuluu lyödä tällainen leima jokaiseen vastustajaansa. Ikävä leima.

Jeb Bush oli Trumpille ”matala energia”.

Marco Rubio oli ”Pikku-Marco”.

Hillary Clinton on ”Kiero-Hillary”.

Ted Cruz oli republikaanien esivaaleissa Trumpin kovin vastustaja, joten hän sai Trumpilta erikoiskäsittelyn.

Talvella Trump sanoi, ettei Cruz ole kelvollinen presidentin virkaan, koska on syntynyt Kanadassa. Keväällä hän väitti Ted Cruzin isän sekaantuneen John F. Kennedyn murhaan.

Ai milläkö nimellä Trump kutsui Ted Cruzia? ”Valehteleva Ted.”

Vastustajat ovat yrittäneet maksaa Trumpille samalla mitalla. He kutsuvat häntä nimellä ”Dangerous Donald” eli Vaarallinen Donald.

Vaarallinen Donald? Senkö muka pitäisi säikäyttää Trumpin tukijoita?

Donald Trump on tehnyt neljä konkurssia. Hän on eronnut kahdesta vaimosta. Hän on sanonut kamalia asioita, hänestä on sanottu kamalia asioita.

”Voisin seistä keskellä Viidettä Avenuesta ja ampua jonkun menettämättä äänestäjiä”, Trump sanoi tammikuussa.

Pastori Mark Burns huutaa lavalta: ”Donald Trump on rakennuksessa!”,

Lause viittaa Elvikseen. Myös yleisö käyttäytyy kuin Elviksen fanit.

Ihmiset ponnahtavat ylös ja alkavat tähyillä lavan vieressä olevan oven suuntaan.

”Trump, Trump, Trump!”

Hakkaavan rytmikäs huuto täyttää hallin.

Hämmästyksekseni huomaan itsekin seisovani. Hyvä etten yhdy huutoon. Hillary Clintonin puhetilaisuudessa olin kuuntelija muiden joukossa, mutta täällä olen lauman jäsen.

Kohta hän tulee.

Billy Joelin Uptown Girl jyrisee kaiuttimista. Katsojat heiluttavat pahvikylttejä, joissa lukee Make America Great Again. Se on Donald Trumpin vaalilause, jonka ympärille koko hänen kampanjansa on rakennettu.

Amerikka ei ole enää suuri. Kaikki käyttävät Amerikkaa hyväkseen. Kaikki nauravat Amerikalle. Amerikka on lakannut voittamasta.

Slogan yhdistää kekseliäästi isänmaanrakkauden ja vihaisuuden. Sille on nimikin. Vihaisia patriootteja kutsutaan hatriooteiksi.

Vieressäni istuu joukko keski-ikäisiä ja sitä vanhempia naisia. Olen sittenkin uskaltanut ottaa esille lehtiön, ja nyt he kysyvät, miksi teen muistiinpanoja. Kerron kirjoittavani Donald Trumpista kirjaa. Se on heistä hienoa. Donald Trump tunnetaan Suomessakin!

Päätän kysyä naisilta, milloin Amerikka oli heidän mielestään suuri.

”Ehkä 1990-luvun alussa”, noin 40-vuotias nainen vastaa.

”1950-luvulla, kun ihmisillä oli töitä, eikä ollut huumeita eikä homoseksuaaleja”, noin kahdeksankymppinen rouva vastaa.

”JFK:n kaudella”, nuorempi nainen sanoo.

”Kun Ronald Reagan oli presidentti”, suunnilleen viisikymppinen nainen arvelee.

Jokainen vastaaja tuntuu sijoittavan maan suuruuden ajan omiin nuoruusvuosiinsa.

Ehkä kysymys ei ole maasta vaan ihmisistä. Kai jokainen meistä kaipaa joskus omaa nuoruuttaan, jolloin elämä kohisi suonissa.

Make Life Great Again.

Luciano Pavarottin Nessun Dorma katkeaa kesken nuotin. Hallin täyttää nyt folklaulaja John Denverin ääni.

”Almost heaven, West Virginia, Blue ridge mountain, Shenandoah river. Life is old there, older than the trees. Younger than the mountains, growing like a breeze…”

Yleisö yhtyy kappaleeseen, josta on tullut Länsi-Virginian epävirallinen kansallislaulu. Samalla pariovet aukeavat ja näkyviin ilmestyy Yhdysvaltain kuuluisin tukka.

Donald Trump heiluttaa kättään ja kääntyy kaivosmiesten suuntaan tekemään tuplapeukut. Hänen kasvoillaan on tuttu virne.

Trump astuu puhujapönttöön, joka näyttää häneen verrattuna pieneltä. Hänen sanotaan olevan 190-senttinen, mutta hän ei näytä niin pitkältä. Lisäksi hän on leveäharteinen ja tukeva, ehkei lihava, mutta tynnyrimäinen.

Trump johtaa yhteislaulua heiluttaen käsiään kuin kapellimestari. Yleisö on noussut seisomaan, ja moni on kivunnut tuolilleen nähdäkseen paremmin. Myös minä seison tuolilla.

”Voi pojat, voi pojat, voi pojat!” Trump huokailee laulun tauottua.

Trumpilla ei ole teleprompteria, papereita eikä ilmeisesti edes kovin tarkkaa suunnitelmaa. Hän vain alkaa puhua.

”Kaunis Länsi-Virginia. Tämä on kaunista, kaunista. Toivoisin, etteivät esivaalit olisi ohi. Tämä on kivaa. Mutta minkä sille voi. Kaikki muut ovat hävinneet. Vain minä olen jäljellä…”

Trump ottaa surullisen klovnin ilmeen, jota hän käyttää pilkatessaan muita poliitikkoja.

Me katsojat tiedämme tietysti, ettei Trump ole oikeasti surullinen vaan riemuissaan. Tällaisilla pienillä eleillä Trump sulkee meidät sisäpiiriinsä. Meille ei tarvitse selittää asioita. Me ymmärrämme.

Ei ihme, että Trump on iloinen. Hänen viimeiset haastajansa ovat luopuneet republikaanien esivaalista kaksi päivää aikaisemmin. Heinäkuussa hänet julistetaan puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Trumpin ja Valkoisen talon välissä on enää yksi este: Kiero-Hillary.

Trump kääntyy ympäri kohti lavan takana seisovia kaivostyöläisiä.

”Me panemme kaivostyöläiset takaisin työhön. Voitte luottaa minuun. Sataprosenttisesti. Sataprosenttisesti.”

Kaivostyöläiset karjuvat suoraa huutoa.

Trump ei sano tekevänsä parhaansa. Hän ei sano ehkä tai mahdollisesti. Hän sanoo:

”Me avaamme kaivokset. Jos minä voitan, me tuomme kaivokset takaisin. Te tulette olemaan niin ylpeitä presidentistänne.”

Donald Trumpin vaalitilaisuuksista on kerrottu hurjia tarinoita. Niiden tunnelmaa on kuvattu uhkaavaksi tai hurmosmaiseksi.

Kerran Trump sai ihmiset vannomaan käsi pystyssä, että he menevät äänestämään häntä. Lehtikommenteissa joukkovalaa verrattiin natsien kokouksiin.

Täällä Charlestonissa ilmassa on ainoastaan rakkautta. Ihmiset tunnistavat puhujan tutut vitsit kuin lempileffansa kohokohdat. He rakastavat tuota miestä.

Ja Trump vastaa yleisön tunteisiin. Hän reagoi katsomosta kuuluviin huutoihin. Hän elehtii, ilmeilee ja vilkuttaa silmää. Hän tuntuu nauttivan esiintymisestä valtavasti.

Televisiossa Trump näyttää usein kireältä ja vihaiselta, joten olen yllättynyt siitä, kuinka paljon lämpöä hänestä välittyy.

Ymmärrän, että edessäni saattaa hyvinkin seistä Yhdysvaltain seuraava presidentti.

Kaivostyöläinen kapuaa katsomosta lavalle ja lahjoittaa presidenttiehdokkaalle kaivoskypärän. Trump ei selvästikään haluaisi panna sitä päähänsä, mutta alistuu lopulta yleisön äänekkäisiin vaatimuksiin.

Kun Trump riisuu kypärän, hän tasoittelee huolellisesti oljenkeltaista otsatukkaansa.

”Katsokaa nyt, on se minun tukkani, on se”, Trump sanoo ja kohottaa otsakiehkuraansa.

Yleisö nauraa ihastuksesta.

Tukasta Trumpin mieleen tuleekin sitten hiuslakka.

”Ennen aikaan, kun käytti hiuslakkaa, se kesti, mutta nykyinen ei kestä kuin kaksitoista minuuttia. Siis mitä! Jos minä suihkutan hiuslakkaa omassa suljetussa asunnossani, te sanotte, että se muka vaikuttaa otsonikerrokseen. Ei niin millään, porukat. Ei millään!”

Tässä kohtaa The Washington Postin faktantarkistajat heristäisivät korviaan, mutta Trumpin suusta kuultuna väite kuulostaa erilaiselta kuin jos sen lukisi sanomalehdestä.

Trumpin ajatukset poukkoilevat koko ajan niin villisti, että tuskinpa kuulijat suhtautuvat kaikkiin hänen puheisiinsa kovin vakavasti. Hän on viihdyttävä ilmestys.

Hiuslakkatarinankin Trump kertoi sillä tavalla kieli poskessa, että me kuulijat ymmärsimme hänen vain härnäävän tosikkoja. Otsonikerros, ilmastonmuutos – siis kuka jaksaa, hei!

Trump sanoo sen, minkä ihmiset haluavat kuulla. Hän toimii tunteen ei asioiden tasolla. Siksi häntä on vaikea kaataa asiaperusteluilla.

”Clintonin hallinnossa Hillary oli mukana melkein kaikessa. Ei kaikessa, huomatkaa. Melkein kaikessa. Melkein.”

Trumpin irstas irvistys tekee hitaimmillekin selväksi, missä asiassa Hillary ei ollut mukana.

Kun yleisö purskahtaa nauramaan, Trump ottaa liioitellun paheksuvan ilmeen.

”Kauheaa. Kauheaa”, hän sanoo moittivalla äänellä. ”En olisi ikinä arvannut, että Länsi-Virginian ihmiset ajattelisivat tuolla tavalla. Kauheaa. Teidän pitäisi hävetä.”

Yleisön on vaikea lopettaa hohotustaan.

Sitten se tulee. Trump katsoo ankaran näköisenä salin keskellä olevaa aitausta, josta valokuvaajat osoittelevat häntä kameroillaan.

”Lehdistö ei tätä kerro, mutta täällä on tänään 28 000 ihmistä ulkona olevat mukaan luettuna. Mutta eivät he sitä kerro. Eivät kerro.”

Mitä ihmettä?

Halliin mahtuu 14 000 ihmistä, eikä se ole täynnä. Yläparvella lavan takana näkyy toistatuhatta tyhjää istuinta. Miksi kukaan seisoisi sateessa, kun sisälläkin on tilaa?

Eikä seisokaan. Hallin ulkopuolella on vain muutama paitakauppias. Seuraavan päivän Charleston Gazette-Mail kertoo, että kaupungin palopäällikkö oli arvioinut tilaisuuden yleisömääräksi 11 600.

Outoa ajatella, että olen juuri omin silmin ja korvin todistanut Yhdysvaltain mahdollisen seuraavan presidentin valehtelevan.

Maailma jakautuu voittajiin ja häviäjiin, isä opetti nuorelle Donald Trumpille. Poika on pitänyt opetuksen mielessä. Hänestä on tullut voittaja.

Vielä yksi voitto, ja hän on Yhdysvaltain presidentti. Mitä sitten?

Saammeko vihdoin tietää, kuka Donald Trump oikeasti on?

Trump teki itsestään brändin jo kauan ennen kuin kukaan puhui brändeistä. Se tarkoitti sitä, että hän alkoi elää yleisön odotusten mukaista elämää.

Trumpin elämäkerroista selviää, että suuri osa liikemiehen elämästä on ollut näyttelemistä. Nuorena hän vietti aikaa kokaiiniyökerhoissa, vaikkei juo, polta eikä siedä smalltalkia.

Myöhemmin Trump alkoi esittää maailman rikkainta miestä. Se tarkoitti kullattuja huonekaluja, yksityissuihkukoneita, loistoautoja, pitkäsäärisiä mallivaimoja ja täydellisiä lapsia.

Kun me kirjoittajat lähdemme ottamaan ihmisestä selvää, yritämme riisua hänen roolejaan toivoen, että jostain niiden alta löytyy todellinen ihminen, jota ymmärtämällä voimme tulkita tai ehkä jopa ennustaa hänen tekojaan.

Kun kyseessä on mahdollinen tuleva presidentti, se olisi todella hyödyllistä.

Jo näytelmäkirjailija Henrik Ibsen huomasi kuitenkin, että ihminen voi olla kuin sipuli: pelkkiä kerroksia.

Donald Trump tuntuu olevan aidoimmillaan silloin, kun hän näyttelee. Diili-ohjelman pomo oli todellinen Trump. Charlestonissa esiintyi todellinen Trump. Sen sijaan se vähä, mitä Donald Trumpista rooliensa sisällä tiedetään, tuntuu valjulta ja epätodelliselta.

Tiedämme, että Trumpilla on valtava näyttämisen halu. Hän on kaivannut tunnustusta, kehuja ja ihailuja, eikä mikään menestys ole sammuttanut tätä janoa. Hän on sisustanut toimistonsa aikakauslehtien Trump -kansilla.

Trumpilla ei tiedetä olevan läheisiä ystäviä, mutta lapsilleen hän on aviomyrskyistä huolimatta ollut välittävä, vaikkakin etäinen isä.

Kirjoissa haastateltujen mukaan Trump on poikkeuksellisen taitava käsittelemään muita ihmisiä. Hän osaa olla karismaattinen ja hurmaava mutta tunnistaa hetkessä muiden ihmisten heikkoudet ja iskee niihin halutessaan kuin petoeläin.

Trump halveksii heikkoutta. Ainoa tapa pärjätä hänelle on panna kova kovaa vastaan, mutta siihen on harva kyennyt. Yksi harvoista oli hänen entinen vaimonsa Ivana, jonka kanssa Trumpilla on nykyään hyvät välit.

Trumpin kerrotaan nukkuvan vain muutaman tunnin yössä. Muun ajan hän tekee työtä. Illalla Trump tykkää syödä pitsaa, juoda kevytkolaa ja katsoa televisiosta omia haastattelujaan. Joskus hän pelaa golfia – hän on hyvä pelaaja –, muttei rentoutuakseen vaan voittaakseen. Ja pelitovereiden mukaan hän fuskaa.

Tilaisuus päättyy. Trump lopettaa puheensa suunnilleen kesken lauseen. Hän nostelee peukkujaan ja kävelee yleisön luo. Hänellä on kädessään musta tussi, jolla hän sutii muutaman nimikirjoituksen niitä pyytäville ihmisille. Turvamiehet näyttävät hermostuneilta.

Halli tyhjenee nopeasti. Ulkona sataa yhä.

Liikemiehenä ja vielä presidenttiehdokkaanakin Trump on aistinut ihmisten toiveet ja kertonut heille sen, mitä he ovat halunneet kuulla. Hän on puhunut yksille yhtä ja toisille toista. Hän on valehdellut, jos ihmiset ovat halunneet kuulla valheita.

Trump on ollut kuin hänen rakentamansa Trump Towerin tummalasinen seinä: läpinäkymätön peili, johon ihmiset ovat saaneet heijastaa omat toiveensa. Pelokkaat ovat nähneet Trumpissa suojelijan, vihaiset kostajan, epätoivoiset pelastajan, heikot voimamiehen.

Jos Donald Trump valitaan presidentiksi, hänen on vihdoin avattava mustan torninsa ovi. Ehkä me silloin saamme tietää, kuka Donald Trump oikeasti on.

Laura ja Saska Saarikosken kirja, joka kertoo Donald Trumpista, ilmestyy syksyllä HS:n kustantamana.

Oikaisu 7.6. klo 15.30: Uptown Girl on Billy Joelin, ei Rolling Stonesin kappale.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Hygieniasta löytyy huomautettavaa sadoissa ravintoloissa Helsingissä – Katso hakukoneella, miten on kotikulmiesi ravintoloiden laita

    2. 2

      Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

    3. 3

      Niina Hartikainen ei ole pelkkä mies tai pelkkä nainen vaan muunsukupuolinen – ja nyt Suomi pohtii, voiko hänestä pian tulla Niina Tero Hartikainen

      Tilaajille
    4. 4

      Sdp:n kannatus lähestyy kokoomuksen suosiota – keskusta ja vihreät loivassa alamäessä

    5. 5

      Salakirjoittaja ja piirtävä upseeri – sota toi yhteen suomalaisen pariskunnan, ja nyt heidän jäljiltään löytyi salaisuus: mitä vaitelias joukko upotti savolaiseen järveen?

      Tilaajille
    6. 6

      Pankkikortteja mahdollisesti kopioitu – Aasiassa tehdyistä nostoista kolmessa päivässä jo 19 rikosilmoitusta

    7. 7

      Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

    8. 8

      Jalkainfarkti tunnetaan huonosti, silti tuhannet ovat vaarassa saada sen ja joutua jopa amputaatioon

    9. 9

      Kaksion saa jo lähes yksiön hinnalla pääkaupunkiseudulla – Katso, mitä pienet asunnot maksavat omalla alueellasi

    10. 10

      ”Päivänvalossa urheillaan ja yöllä rokataan” – Fitness-maailmanmestari Camilla Rauhala laulaa ronskisti mutta elää terveellisesti ja kurinalaisesti kuin burleski-nunna

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

    2. 2

      Jalkainfarkti tunnetaan huonosti, silti tuhannet ovat vaarassa saada sen ja joutua jopa amputaatioon

    3. 3

      Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

    4. 4

      Päänsiirto ruumiilta toiselle onnistui – Kiistellyn italialaiskirurgin tähtäimessä seuraavaksi elävät potilaat

    5. 5

      Hygieniasta löytyy huomautettavaa sadoissa ravintoloissa Helsingissä – Katso hakukoneella, miten on kotikulmiesi ravintoloiden laita

    6. 6

      Riskit kasvavat asuntomarkkinoilla, ja nyt alkaa olla aika huolestua

      Tilaajille
    7. 7

      Sdp:n kannatus lähestyy kokoomuksen suosiota – keskusta ja vihreät loivassa alamäessä

    8. 8

      Salakirjoittaja ja piirtävä upseeri – sota toi yhteen suomalaisen pariskunnan, ja nyt heidän jäljiltään löytyi salaisuus: mitä vaitelias joukko upotti savolaiseen järveen?

      Tilaajille
    9. 9

      Juhana Vartiainen: Suomen työttömistä vain 40 000 pystyy oikeasti työllistymään – ”Se on ihan eri koko­luokka kuin nämä sadat­tuhannet, joista on tapana puhua”

    10. 10

      Niina Hartikainen ei ole pelkkä mies tai pelkkä nainen vaan muunsukupuolinen – ja nyt Suomi pohtii, voiko hänestä pian tulla Niina Tero Hartikainen

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Hätähuuto ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta, 15 000 tieteentekijää varoittaa joukkotuhosta – ”Pitkään jatkunut nopea väestönkasvu on syy moniin ekologisiin ja jopa yhteiskunnallisiin uhkiin”

    2. 2

      ”Kukaan älykäs ja kaunis nainen ei halua seurustella työttömän, kouluttamattoman miehen kanssa” – 28-vuotias Valtteri ja 26-vuotias Kharouf kertovat tarinansa syrjäytymisestä

      Tilaajille
    3. 3

      Kolmevuotiaan lapsensa puukotuksesta epäillyn isän kuulustelut alkavat tiistaina, miehellä aiempaa rikostaustaa – Poliisi henkirikoksesta: ”Tapahtumia, joita ihmismieli ei meinaa käsittää”

    4. 4

      Varaslähtö länsi­metroon: astu kyytiin ja kiidä tunnelissa 36 kilometriä idästä länteen – verkko­retki kuvaa reitin kuljettajan silmin ja esittelee jokaisen aseman 360-kuvalla

    5. 5

      Mies vei Saphira-koiransa hoitoon Lohjalle – kun hän meni myöhemmin katsomaan koiraa, löytyi vain tyhjä talo, josta oli lämpöpatteritkin viety

    6. 6

      Tuhat vuotta sitten valtava viikinkiarmeija vyöryi Suomeen ja sai selkäänsä hämäläisiltä – Näin kertoo taru, mutta mitä oikeasti tapahtui?

      Tilaajille
    7. 7

      Eräänä kesäiltana Seppo kaatui ja kuoli – se oli vakava paikka, sillä tämä raivokas nero yksin tiesi kaiken siitä, miten Suomen ydin­jäte haudataan turvallisesti

      Tilaajille
    8. 8

      Turvapaikkapäätöstä odottava Sharif Qaderi potkaistiin ulos ryhmäkodista kun hän täytti 18 vuotta – Sitten itähelsinkiläinen lapsiperhe otti hänet luokseen asumaan

    9. 9

      Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

    10. 10

      Joukossamme elää ihmisiä, joilla on pedon luonne – näin psykopaatti lipuu toisen ihmisen lähelle ja tekee tuhojaan

      Tilaajille
    11. Näytä lisää