Kuukausiliite

Suomesta yritettiin tehdä sosialistinen, ja siinä sivussa syntyi hyvinvointivaltio

Unto Hämäläisen kolmiosainen kirjoitussarja sosialismin saavutuksista päättyy.

Harmaatukkainen mies naputtaa luentosalin edessä hermostuneen näköisenä päätettä ja vilkaisee jokaisen lyönnin jälkeen valotaululle, joka heijastuu hänen taakseen.

Väärä kuva. Mies katsoo anteeksipyytävästi yleisöön ja yrittää uudestaan. Taas väärä kuva.

Professori Pentti Arajärvi jupisee ja naputtaa sinnikkäästi. Lopulta tietokoneen uumenista löytyvät oikeat kuvat ja Arajärven jäähyväisluento Porthanian salissa voi alkaa.

Satapäinen yleisö huokaisee helpotuksesta. Presidentti Tarja Halonen katsoo ensimmäisestä rivistä tuiman näköisenä puolisoaan, mutta malttaa nyt hillitä terävän kielensä.

Kuulijajoukossa on paljon Arajärven ja ­Halosen ikätovereita, noin 70-vuotiaita entisiä poliitikkoja, ammattiyhdistysjohtajia, virkamiehiä ja tutkijoita.

Iän lisäksi kuulijoita yhdistää aate: joukossa on paljon demareita ja vasemmistoliittolaisia, entisiä tai ehkä nykyisiäkin sosialisteja, sekä myös muutamia vanhoja kommunisteja.

Arajärvi aloittaa sosiaalioikeuden luentonsa pohdinnalla oikeudenmukaisuuden käsitteestä ja ryhtyy puhumaan historiasta aina Aristoteleesta alkaen.

Tapahtuu se, mikä luennolla usein tapahtuu. Ajatukset rupeavat harhailemaan, vaikka kuinka haluaisi keskittyä kuuntelemaan.

Puolustukseksi täytyy sanoa, että ajatukseni sentään pysyvät asiassa, jonka vuoksi tulin kuuntelemaan Arajärveä. Olen luennolla sen vuoksi, että olen kirjoittamassa kolmiosaista juttusarjaa suomalaisesta sosialismista. Tässä kolmannessa osassa olen luvannut kertoa, miten voi nyt suomalaisen sosialismin tärkein henkinen perintö, vasemmiston valtakaudella syntynyt hyvinvointiyhteiskunta.

Pentti Arajärvi on ollut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan arkkitehteja, yksi tärkeimmistä.

Tapasin Arajärven ensimmäisen kerran, kun olin nuori eduskuntatoimittaja 1980-luvun alussa ja seurasin pääministeri Kalevi Sorsan (sd) punamultahallituksen aikana, miten eduskunnassa säädettiin mm. perhe- ja eläkelakeja.

Arajärvi työskenteli tuolloin eduskunnan sosiaalivaliokunnan sihteerinä ja oli porvariedustajien mielestä ”tulipunainen sosialisti”. Luonnehdinnan alkuosa oli ajalle tyypillistä poliittista leimaamista mutta loppuosa oli täyttä totta: Arajärvi oli kääntynyt sosialistiksi oikeustieteen opiskelijana 1960-luvun lopulla, kuten niin monet muutkin ikätoverit.

Valmistumisen jälkeen Arajärvellä kävi tuuri. Hän pääsi nuorena valtion virkamiehenä valmistelemaan ja panemaan toimeen tuon ajan suurimpia sosiaalialan ja koulutuksen uudistuksia. Lisäksi Sdp ja SAK käyttivät häntä asiantuntijana valmistellessaan uusia aloitteitaan.

Sdp ja SAK olivat Hakaniemen ideamylly, josta tuli jatkuvalla syötöllä uusia ehdotuksia. Eivätkä ne jääneet ideoiksi, vaan siirtyivät demarijohtoisten hallitusten ohjelmiin.

Vasemmisto vei ja porvarit vikisivät. Keskusta ja kokoomus tyytyivät joko myötäilemään tai korkeintaan jarruttamaan uudistusten toimeenpanoa.

Valtion ja kuntien asema vahvistui. Ne saivat vuosi vuodelta lisää uusia tehtäviä hoitaakseen, budjetit paisuivat ja väkeä palkattiin lisää. Vasemmisto miehitti omillaan hallinnon avainpaikkoja, arkipäivän sosialismia sekin.

Vasemmiston saavutusten lista oli pitkä. Sosiaali- ja terveydenhoito järjestettiin uuteen uskoon. Perhe- ja asuntopolitiikkaa kehitettiin. Käynnistettiin ilmainen peruskoulu.

Sosialistinen uudistustyö oli niin määrätietoista, että Suomesta tuli 1980-luvulla pohjoismaisen mallin mukainen hyvinvointiyhteiskunta, vaikka olimme vielä 1960-luvulla olleet jäljessä muista Pohjoismaista, varsinkin Ruotsista.

”Tuo reilu kymmenen vuoden jakso oli Suomelle menestyksekäs taloudellisesti ja sosiaalisesti: taloudellinen kasvu oli keskimäärin neljän prosentin tasoa, kansankoti vaurastui ja ehostui monin tavoin”, ekonomisti Pertti Sorsa kirjoittaa veljensä Kalevi Sorsan muistosäätiön julkaisussa vuosista 1975–1987, jotka Kalevi Sorsa oli Sdp:n johdossa ja joiden aikana hän oli monta kertaa myös pääministerinä.

Talous kasvoi, sillä Suomi teollistui nopeasti ja pystyi hyötymään asemastaan idän ja lännen rajalla. Vientituloja kertyi, sillä kauppaa käytiin itään ja länteen ja poliittisesti ohjattu idänkauppa tasasi länsikaupan suhdannevaihteluita.

Kasvua vauhditti myös edullinen väestörakenne. Suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä. Väestön huoltosuhde oli optimaalinen: lapsia syntyi sopivasti ja vanhuksia oli vähän.

Talouskasvu tuotti valtiolle ja kunnille yhä lisää verotuloja, joita poliitikot ohjasivat hyvinvointipalveluihin ja erilaisiin tukiaisiin.

Ja jos rahaa tarvittiin lisää, kiristettiin hyvätuloisten verotusta ja usein lisättiin työnantajien osuutta sosiaalimenojen rahoituksessa.

Suomessa ei kuitenkaan syntynyt verokapinoita, sillä suomalainen palvelujärjestelmä rakennettiin alusta alkaen universaalisuus-periaatteelle, jonka mukaan julkiset palvelut tarjotaan kaikille käytettävissä oleviin tuloihin ja varallisuuteen katsomatta.

Tämä oli tärkeä oivallus: rikkaiden ei kannattanut pullikoida korkeita veroja vastaan, koska heidän lapsilleen järjestyi päivähoitopaikka ja ilmainen peruskoulutus.

Ei siis ole mikään ihme, että jos yli 40-vuotiailta suomalaisilta kysytään, mikä on ollut heidän elämässään parasta aikaa, vastaus on puoluekantaan, ammattiin tai varallisuuteen katsomatta sama: parasta oli 1980-luvulla.

Katselen ympärilleni luentosalissa ja mietin, miten nämä ihmiset ovat vaikuttaneet hyvinvointiyhteiskunnan luomiseen.

Tunnistan joukosta mm. Markku Hyvärisen, joka oli Kalevi Sorsan avustajana, sosiaalisihteerinä SAK:ssa, Sdp:n puoluesihteerinä ja työeläkeyhtiö Varman johtajana. Eläkkeellä hän toimi vielä Tradeka-yhtymän hallituksen puheenjohtajana. Tradekaan on talletettu punapääoma, josta kerroin viime Kuukausiliitteessä.

Tuolla istuu ammattiyhdistysjohtajia. Juristi Pekka Hynönen johti pitkään Rakennusliittoa, ja tohtori Tuire Santamäki-Vuori oli Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtana ja päätti uransa valtiosihteerinä.

Professoreista paikalla ovat mm. oikeustieteilijä Jukka Kekkonen ja yhteiskuntatieteilijä Juho Saari, omilla aloillaan eteviä eksperttejä molemmat.

Näkyvin hyvinvointiyhteiskunnan puolustaja on kuitenkin eturivissä istuva presidentti Tarja Halonen.

Mieleeni palaa, kuinka sattumoisin kuulin mielenkiintoisen tiedon. Eräs eduskunnan sosiaalivaliokunnan jäsen halusi vihjata siitä toimittajalle ja kysäisi: ”Oletko huomannut, että meidän valiokunnan puheenjohtaja ja sihteeri styylaavat?”

Tarja Halosen ura kääntyi 1980-luvun lopulla voimakkaaseen nousuun. Hänestä tuli vuonna 1987 Harri Holkerin (kok) hallituksen sosiaaliministeri ja myöhemmin oikeusministeri sekä Paavo Lipposen (sd) hallituksen ulkoministeri vuonna 1995. Viisi vuotta myöhemmin Halonen valittiin tasavallan presidentiksi.

Halonen puhui koko vaalikampanjan ajan hyvinvointiyhteiskunnasta. Se oli taitava veto, sillä Halonen jos kuka oli uskottava hyvinvointiyhteiskunnan puolustaja. Hän oli koko uransa ollut sitä rakentamassa. Ja hänen rinnallaan seisoi paras mahdollinen hyvinvointiyhteiskunnan asiantuntija, puoliso Pentti Arajärvi.

Halosen suosio nousi aivan ensimmäisen vaalikierroksen lopulla ja vielä toisella kierroksella, ja niin hän peittosi porvaririntaman ehdokkaan Esko Ahon (kesk).

Vaalitaistelun aikana Ahon kannattajat yrittivät hieman vanhahtavasti muistuttaa, että Halonen oli ”punahilkka”, siis sosialisti. Pelottelu ei enää tuottanut tulosta, sillä jako sosialisteihin ja ei-sosialisteihin oli menettänyt merkityksensä.

Vasemmisto oli 1990-luvun alussa kääntänyt takkinsa ja lopettanut puhumisen sosialismista tai sosialismiin siirtymisestä.

Käytössä oli nyt uusi iskusana: hyvinvointiyhteiskunta, ja sitä porvarien oli vaikeampi vastustaa kuin sosialismia.

Presidentiksi valinta mullisti sekä Halosen että Arajärven elämän.

”Presidentin puolison asemaan päätyminen oli siinä mielessä onnenpotku, että minulle tarjoutui mahdollisuus ammatin vaihtoon”, Arajärvi arvioi vuonna 2012 Kuukausiliitteen kirjoituksessa, jossa hän kertoi kahdestatoista vuodestaan Linnassa.

Arajärvi siirtyi tutkijan uralle, väitteli myöhemmin oikeustieteen tohtoriksi ja jatkoi sosiaalioikeuden professorina tähän kesään asti. Ammatinvaihdos ei kuitenkaan merkinnyt aatteen vaihtumista: Arajärvi jatkoi sitkeästi hyvinvointiyhteiskunnan puolesta puhumista, ja hänestä tuli suosittu esiintyjä ja asiantuntija lainvalmistelussa.

Professorin jäähyväisluento on loppumassa, sillä Pentti Arajärvi vilkaisee yleisöään ja luopuu hetkeksi professorin roolistaan ja lausuu muutaman valitun sanan politiikan nykytilanteesta.

”Tiedämme kaikelle hinnan, mutta emme minkään arvoa”, Arajärvi sanoo.

Katson häntä tarkemmin ja huomaan, että nyt luentosalin edessä on aivan erilainen mies. Äänessä on suuttumusta, ehkä vihaakin.

Hyvinvointiyhteiskunta kuuluu olevan kuolemanvaarassa. ”Paluu kilpailuyhteiskuntaan on Friedmanin hengessä alkanut”, Arajärvi julistaa ja viittaa vapaan markkinatalouden tunnettuun apostoliin, taloustieteilijä Milton Friedmaniin.

”Heiluri on heilahtanut vapauden suuntaan”, Arajärvi väittää, kun hän arvioi nykyisen hallituksen suunnitelmia. Kirjoitan ylös myös sanat ”yhtiöittäminen”, ”kilpailuttaminen” ja ”yksityistäminen”, vaikka tässä yhteydessä ne eivät ole tavallisia sanoja. Ne ovat kirosanoja.

Luento loppuu. Professori saa raikuvat aplodit, ja hänelle tuodaan kukkia.

Jäähyväiskahveilla vanhat toverit tapaavat toisiaan, ja nykymenon päivittely jatkuu. Ilmeet ovat synkkiä, ja puhutaan vaimealla äänellä. Kukaan ei tohdi edes nauraa ääneen.

Tuntuu kuin olisi hautajaisissa. Ja vainaja, hän on meille kaikille kovin tuttu. Hänen nimensä on hyvinvointiyhteiskunta.

Luennon jälkeen ryhdyn etsimään vastausta Pentti Arajärven usein toistamaan kysymykseen: Miksi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon ei nyt riitä varoja? Miten se on mahdollista, vaikka Suomi on nyt huomattavasti rikkaampi maa ja suomalaisten elintaso selvästi korkeampi kuin 1980-luvulla, jolloin hyvinvointiyhteiskunta oli parhaassa iskussaan?

Vastaus kysymykseen on sekoitus taloutta ja politiikkaa.

Aloitetaan numeroista.

Kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin kultaisella 1980-luvulla, valtio oli lähes velaton. Velkaa ryhdyttiin ottamaan runsain määrin vuonna 1991, kun lama alkoi. Nousukauden aikana lainaa pystyttiin lyhentämään, mutta syksystä 2008 alkaen velkaa on taas otettu jatkuvasti lisää. Nyt Suomella on velkaa sata miljardia euroa, ja sen lisäksi kunnilla on vielä velkaa lähes 20 miljardia euroa.

On siis pakko myöntää: suomalaista kansankotia on 25 viime vuotta pidetty pystyssä osin velkarahalla.

Jos Suomi joutuisi niin pahaan talouskriisiin, että se ei enää saisi uutta velkaa, olisi hyvinvointimenoja pakko leikata nopeasti ja julmasti. Näin kävisi myös siinä tapauksessa, että valtion ottamien lainojen korot kääntyisivät nousuun.

Kun hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin, talouskasvu oli noin neljän prosentin luokkaa vuosi vuoden perään. Näin korkeista kasvuluvuista ei nyt voi kuin unelmoida. Suomen talous ei ole enää vuoden 2008 jälkeen kasvanut juuri lainkaan. Nollakasvun vuoksi valtio ja kunnat ovat velkaantuneet, koska verotulot eivät ole kattaneet menoja.

Verotusta on hieman kiristetty, mutta suomalaiset ovat nykyään penseitä veronkorotuksille, pikemminkin vaaditaan veronkevennyksiä. Siitä saatiin viimeksi todistus, kun hallitus ja työmarkkinajärjestöt tekivät kilpailukykysopimuksen. Jotta ammattiliitot suostuivat hyväksymään sopimuksen, hallituksen oli luvattava suuria tuloverohelpotuksia.

Arvojärjestys on myös työntekijäpuolella muuttunut. Takavuosina työmarkkinasopimuksen kylkeen piti leipoa parannuksia palveluihin ja sosiaalitukiin, jotta ammattiliitot saatiin hyväksymään sopimus.

Suomen taloustilannetta pahentaa vielä se, että väestön ikärakenne on muuttunut. Hyvinvoinnin rakentamisen vuosina suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä. Nyt ne ovat eläkkeellä, jonka ne ovat tietysti hyvin ansainneet. Suomessa on 1,1 miljoonaa 65 vuotta täyttänyttä, viidennes väestöstä. Kolmekymmentä vuotta sitten eläkeikäisten osuus oli vain runsaat kymmenen prosenttia.

Väestön ikääntyminen lisää varsinkin kuntien menoja, sillä niiden pitää huolehtia vanhusten hoivapalveluista. Kun verotulot eivät kasva, menoja on pakko leikata muualta, esimerkiksi lapsiperheiltä ja koulutuksesta, jotta vanhustenhoitoon liikenisi lisää rahaa.

Nämä ovat siis talouden armottomia tosiasioita, jotka kaikki hallitukset joutuvat ottamaan huomioon, kun ne harkitsevat, mitä hyvinvointiyhteiskunnalle pitäisi tehdä.

Myös politiikan voimasuhteet ovat kolmessakymmenessä vuodessa muuttuneet.

Eduskunta on nyt aivan erilainen kuin 1980-luvulla, jolloin hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin. Silloin Sdp oli suurin puolue ja koko vasemmistolla oli 80–90 paikkaa.

Nyt vasemmistolla on yhteensä vain 46 paikkaa ja se on oppositiossa, todennäköisesti vuoteen 2019 asti. Vasemmisto on pienempi kuin koskaan. Sillä ei ole enää aloitetta käsissään. Se on jarruttelija ja sivustaseuraaja.

Aloite on nyt porvarihallituksella, eikä pääministeri Juha Sipilän hallitus siekaile käyttää valtaansa.

Hallitus valmistelee paraikaa jättiläismäistä sosiaali- ja terveydenhoidon uudistusta eli sotea, joka on yhtä suuri uudistus kuin ne uudistukset, joita Sdp:n johdolla tehtiin vasemmiston voiman päivinä.

Tämä on hanke, joka sai jäähyväisluentoa pitäneen professori Pentti Arajärven suunniltaan ja veti kuulijakunnan mielen niin matalaksi. He aavistavat, että vasemmiston johdolla rakennettu järjestelmä aiotaan mullistaa.

Tosin hallitus on vakuuttanut, ettei hyvinvointiyhteiskuntaa suinkaan olla romuttamassa. Vanha demarien johdolla luotu järjestelmä ei vain enää toimi. Se on kustannuksiltaan liian kallis, hallinnoltaan turhan raskas ja toimintakyvyltään kankea.

Sosiaali- ja terveydenhuolto pitää trimmata nykykuntoon: keskittää päätösvaltaa maakuntiin, antaa asiakkaille lisää valinnan vaihtoehtoja, lisätä kilpailua ja siirtää yksityisille osa niistä tehtävistä, joita julkinen sektori on vuosikymmeniä hoitanut. Lisäksi pitää säästää sosiaali- ja terveydenhuollon menoista kolme miljardia euroa.

Jos hallitus toteuttaa hankkeensa, hyvinvointiyhteiskunnasta tulisi toisenlainen kuin ennen. Se ei olisi enää vasemmiston luomus, ja niin sosialismin perinnöstä olisi lohkaistu pois aimo kimpale.

Sosialismi Suomessa, osa 1

Sosialismi Suomessa, osa 2

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Hyvinvointivaltio
  • Pentti Arajärvi
  • Sosialismi

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

    2. 2

      Valkoisen talon tiedottaja kommentoi ahdistelusyytöksiä: Amerikka tiesi syytöksistä, mutta valitsi Trumpin presidentiksi niistä huolimatta

    3. 3

      Trump määräsi amerikkalaiset takaisin kuuhun ja valmistelemaan matkaa Marsiin

    4. 4

      Vantaa alkaa maksaa lastensuojelun työntekijöille liki 5 000 euron ”tulospalkkioita” – ja poliitikot rajaisivat yhden työntekijän vastuulle korkeintaan 30 lasta

    5. 5

      Tästä on kyse Harry Potter -kohussa, jossa J.K. Rowling on puolustanut Johnny Deppiä ja saanut Deppin ex-puolison Amber Heardin sekä satojen fanien vihat niskaansa

    6. 6

      Näkymättömän laatikon haaste leviää kulovalkean tavoin somessa – temppu näyttää helpolta mutta ei todellakaan ole, selvitimme treenivinkit

    7. 7

      Riisitauti ei ole historian mörkö, vaan se vaanii sinua ja lastasi – d-vitamiinin laiminlyönti altistaa kohtalokkaille sairauksille, mutta ylärajatkin täytyy tuntea

      Tilaajille
    8. 8

      Helsingin poliisi puolustaa itsenäisyyspäivän kiinniottoja: Poliisia kuvannut pyöräilijä kieltäytyi järjestelmällisesti kertomasta henkilöllisyyttään

    9. 9

      Ahdistelijoista puhuneet naiset ovat saaneet vaientamiskirjeitä – Rikosoikeuden professori: ”Tuollaiset kirjeethän ovat puolittain uhkauksiakin”

    10. 10

      Testasimme langattomia kuulokkeita toimistossa ja lenkkipolulla – Vastamelukuulokkeiden äänenlaatu hämmästytti

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Riisitauti ei ole historian mörkö, vaan se vaanii sinua ja lastasi – d-vitamiinin laiminlyönti altistaa kohtalokkaille sairauksille, mutta ylärajatkin täytyy tuntea

      Tilaajille
    4. 4

      Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita, osoittaa tuore EU-raportti – ”Tulos on selvä vahvistus siitä, että Suomessa on paljon rasismia”, sanoo yhdenvertaisuus­valtuutettu

    5. 5

      Ahdistelijoista puhuneet naiset ovat saaneet vaientamiskirjeitä – Rikosoikeuden professori: ”Tuollaiset kirjeethän ovat puolittain uhkauksiakin”

    6. 6

      Kiinalainen ”mopotäkki” voisi olla hitti Suomessakin, vinkkaa Pekingissä päivittäin mopoileva Minna Mustonen – kypärää hän ei käytä ”turvallisuussyistä”

    7. 7

      Lääkäriksi opiskelu on monille stressiä ja kovaa kilpailua, mutta paineista ei silti puhuta avoimesti – ”Moni vaatii itseltään paljon”

    8. 8

      Alaikäinen poika joutui ryöstön uhriksi keskellä päivää Helsingin rautatieasemalla – ryöstäjä sai ensin pelkkiä kolikoita

    9. 9

      Tästä on kyse Harry Potter -kohussa, jossa J.K. Rowling on puolustanut Johnny Deppiä ja saanut Deppin ex-puolison Amber Heardin sekä satojen fanien vihat niskaansa

    10. 10

      Putkipommi räjähti Manhattanilla: Yksi otettu kiinni, useita loukkaantunut – pormestarin mukaan kyseessä oli terrori-iskun yritys

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    4. 4

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    5. 5

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      Kyykky on tämän hetken kovin hitti – Tätä Mariah Careyn kyykkyasentoa on vaikea päihittää, ja siksi fanit rakastavat sitä

    8. 8

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    9. 9

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    10. 10

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    11. Näytä lisää