Mysteeri taiteilijakoti Lallukan pihalla: taivaalta alkoi sataa taidetta

Kuvanveistäjä Inka Nieminen katseli ateljeensa ikkunasta ulos, kun äkkiä tapahtui jotain hyvin outoa.

Kun kesämyrsky saapui Pohjois-Suomesta Helsinkiin kesäkuun toisella viikolla, taiteilijatalo Lallukka Helsingin Töölössä oli hiljainen. Suurin osa asukkaista oli poissa: osa talon peruskorjausta paossa, osa kesänvietossa.

Myrsky toi mukanaan rankkasateen, joka hakkasi taiteilijatalon ateljeiden suuria ikkunoita. Kuvataiteilija Inka Nieminen kokosi puunrankoja kasoihin ateljeensa lattialle ja hahmotteli uutta puuveistosta.

Niemisen kaksi tytärtä olivat isänsä luona.

Kesken työnteon kännykkä soi, ja Nieminen asettui ikkunan eteen puhumaan. Hän seurasi ensimmäisen kerroksen asunnostaan katseellaan, miten sade piiskasi jäteastioita sisäpihalla.

Silloin taivaalta liiteli jotakin. Se näytti levynpalalta, ja nyt se paiskautui maahan. Nieminen lopetti puhelun. Hän meni ulos sateeseen katsomaan, mikä pihaan oli pudonnut.

Märällä asfaltilla oli taideteos. Kehys oli rikki, ja lyijykynällä tai akvarelleilla piirretty maisema imi sadevettä. Nieminen nosti kehyksen ja käänsi sisällä olevan kostuneen paperin.

Kain Tapper, 1993.

Maisema Barbarano Romanosta ITALIA 3000:-

Pihalle oli pudonnut akateemikko, kuvanveistäjä Kain Tapperin piirros. Nieminen katsoi ylös talon kiviseinää. Ikkunat rummuttivat sadetta suljettuina, ja parvekkeet olivat tyhjiä. Ei ketään missään.

Nieminen meni rappukäytävään ja käveli ylös portaat nähdäkseen, oliko joku pudottanut taulun. Ovet olivat kiinni, tuuletusparvekkeilla ei ollut ketään.

Kuin teos olisi lentänyt pihaan suoraan taivaasta. Akateemikko Tapper oli kyllä asunut Lallukassa, mutta hän kuoli jo 12 vuotta sitten.

Jos jonkin talon pihaan tipahtaa taidetta, niin ehkä juuri tämän. Viipurilaisen yrittäjäpariskunnan Juho ja Maria Lallukan testamenttivaroilla rakennettu Lallukka on ollut Eteläisen Hesperiankadun ja Apollonkadun välisellä tontilla vuodesta 1933. Vuosikymmenten aikana sen 56 huoneistossa on asunut ja työskennellyt monia kuuluja taiteilijoita.

Valmistuessaan arkkitehti Gösta Juslénin suunnittelema talo oli uuden funktionalistisen tyylin ylväs edustaja, mutta vuosituhannen vaihteessa se ei enää ollut kovin toimiva. Juho ja Maria Lallukka olivat halunneet, ettei tarvitsisi huolehtia edes ruuasta. Ennen sotia asukkaat hakivat ateriat keskuskeittiöstä, jota taidekodin säätiö ylläpiti. Myöhemmin keskuskeittiö lopetettiin, mutta huoneistoihin jäi vain vaatimattomat keittonurkkaukset.

Talo oli rapistunut. Seinissä oli halkeamia. Ikkunoista veti. Pintoja oli päällystetty vaikka millä, ja kylpyhuoneet olivat huonokuntoisia.

Kun 11 miljoonan euron budjetti vihdoin syksyllä 2013 varmistui – valtion, Helsingin kaupungin ja lahjoitusten ansiosta –, ryhdyttiin toteuttamaan remonttia, jolla sekä sisä- että ulkotiloiltaan suojeltu talo korjattaisiin entiseen loistoonsa ja nykyaikaisen toimivaksi.

Taiteilijat muuttivat remontin ajaksi pois. Ensimmäiset saivat luvan palata alkuvuodesta 2016, mutta samalla huoneistoja vapautui. Oli kuolemantapauksia. Osa vanhoista asukkaista oli liian huonokuntoisia palatakseen. Näkyvä lallukkalainen, akateemikko Outi Heiskanenkaan ei enää asettunut ateljeehensa.

41-vuotias Inka Nieminen sai uuden kodin ja työtilan, kun kuvanveistäjä Helena Pylkkänen luopui vuosikymmenten jälkeen omastaan.

Ja nyt Niemisen silmien alle taiteilijatalon pihaan putosi taideteos.

Ehkä sille oli käytännöllinen selitys. Muuttokuormia oli viety suuntaan ja toiseen. Talossa pyöri remonttimiehiä, putkimiehiä, sähkömiehiä, maalareita ja siivoojia. Mutta nyt oli myrsky, ja rapussa ja pihalla oli aivan hiljaista.

Inka Nieminen soitti urakoitsijalle ja kysyi, olivatko työmiehet pudottaneet teoksen. Hän oli mielestään kuullut helähdyksen vähän ennen kuin Tapperin piirros liiteli pihaan.

Ei. Urakoitsija ei ymmärtänyt, mistä Nieminen puhui. Mihinkään teokseen ei ollut koskettu, eikä mitään ollut pudonnut.

Nieminen katseli Tapperin teosta. Taiteilijan käsialalla tehty merkintä 3000:- saattoi viitata siihen, että Tapper oli antanut teoksen aikoinaan myyjäisiin. Olisiko se sitten jäänyt Lallukassa ikkunan väliin tai ullakolle, jonka lapeikkunoista se ehkä liukui räystäälle…

Kukaan ei kysellyt teoksen perään.

Ihmeellisintä Niemisestä oli silti se, että hänen eteensä leijaili juuri Tapperin teos. Juuri nyt. Ja juuri vuodelta 1993.

Sinä vuonna hän aloitti Tapperin oppilaana Helsingin Kuvataideakatemiassa.

Veistotaiteen opettajana Kain Tapper kutsui oppilaitaan kotiinsa. Inka Nieminen istui usein lehtorinsa ateljeessa keskustelemassa taiteesta ja elämästä. Tapper oli muuttanut taiteilijataloon opiskeltuaan Taideteollisessa oppilaitoksessa ja Taideakatemiassa 1950-luvulla, sillä myös hänen oppi-isällään, kuvanveistäjä Aimo Tukiaisella oli siellä ateljee.

Opettajansa innoittamana Nieminenkin lähetti hakemuksen Lallukan säätiöön jo 1990-luvun puolivälissä.

Alkuvuodesta 2016 Lallukasta tuli viesti. Hakemuksen jättämisestä oli 20 vuotta, ja nyt nelikymppiselle Niemiselle tarjottiin 96 neliön huoneistoa. Se olisi hänen käytettävissään maaliskuusta 2016 alkaen.

Sekin oli merkillinen yhteensattuma. Kevättalvella 2016 Niemisen oli määrä valmistella veistos Kain Tapperin muistonäyttelyyn, joka avautui Saarijärvellä kesän 2016 alussa.

Inka Nieminen kävi tutustumassa asuntoon, jossa oli makuuhuone, keittiö ja ateljee. Se oli maan tasolla siten, että ateljeesta näkyi asfaltoidulle sisäpihalle ja makuuhuoneesta ja keittiöstä talon puutarhaan. Vuokra taiteilijakodissa määräytyy neliöiden mukaan. Jokainen maksaa noin 11 euroa neliöltä, joten vuokrat ovat kohtuullisia.

Nieminen ja tyttäret muuttivat. 11-vuotias ja marsu saivat uuden kodin ainoan makuuhuoneen. Itselleen ja 5-vuotiaalle Nieminen rakensi ateljeen reunaan ison parven.

Muuton jälkeen myrskysi usein.

Nieminen toi ateljeehen kotitilaltaan Hailuodosta ohuita puunrunkoja. Hän otti rungon kerrallaan, kuori ja vuoli. Hän teki Tapperin muistonäyttelyyn puuhevosta, jonka esikuvana oli suomenhevonen Varma, joka Tapperilla oli ollut lapsuudessaan ja jonka kallon tämä oli taiteen pakottamana myöhemmin kaivanut haudasta. Niemiselläkin oli kouluikäisenä kotonaan suomenhevonen. He olivat muistelleet Tapperin kanssa tammojaan.

Nieminen kävi Helsingin Keskustallilla kuvaamassa vielä uljasta hannoverilaista ratsua, sillä hannoverilainen oli kuin Mannerheimin ratsastajapatsaan hevonen, jota Tapper oli Aimo Tukiaisen apurina ollut tekemässä. Nieminen projisoi videokuvaa hannoverilaisesta koivun rankoihin, jotka muodostivat suomenhevosen pään ja jalat.

Muistonäyttelyssä oli mukana seitsemän taiteilijaa, kaikki Tapperin oppilaita. Viisi heistä oli pitänyt Tapperin kanssa näyttelyn Saarijärvellä 17 vuotta sitten. Silloin Tapper oli elossa ja majoitti oppilaitaan kotipaikassaan Juholassa. Tuolloin päätettiin, että parinkymmenen vuoden kuluttua kokoonnuttaisiin taas.

Avajaiset pidettiin toukokuussa. Entiset oppilaat menivät Saarijärven hautausmaalle ja veivät opettajansa haudalle kukkia.

Inka Nieminen palasi Helsinkiin, ja sitten pihaan räsähti Tapperin piirros.

Lallukan sisäpiha on täynnä pressua ja remonttitavaraa, mutta julkisivut ovat jo kuin uudet.

Kain Tapperin piirros on ollut hyllyn päällä Inka Niemisen ateljeessa nyt kolme kuukautta.

Nieminen nosti sen sinne kuivumaan ja oli aikeissa viedä sen säätiön toimistoon Lallukassa, mutta toimistohuone oli kesän ja remontin takia tyhjillään.

Hän unohti koko asian.

Nyt hänen ateljeessaan on kylässä Tommi Toija, niin ikään Lallukan uusi asukas ja Tapperin entinen oppilas. Myös Toija osallistui muistonäyttelyyn Saarijärvellä.

Toijan töistä tunnetuimpia ovat sympaattiset savihahmot, joista suurin lorotti toissa kesänä Helsingin Kauppatorilla. Nyt pissaava poika on Jätkäsaaressa. Näyttelyyn Saarijärvelle hän lähetti vähän samannäköisiä ukkeleita muutaman kymmenen sentin korkuisina.

Kuvanveistäjäkollegat Nieminen ja Toija eivät ole nähneet aikoihin, ja he kyselevät toistensa lasten ikiä. Tyttäret ovat lähes saman ikäisiä. Taiteilijatalon uusista lapsiasukkaista tulee olemaan toisilleen seuraa, he toteavat ilahtuneina.

Toija kertoo, että remonttimiehet löysivät hänen uuden ateljeensa alta kuilun, jossa oli huoneiston ensimmäisen haltijan, kuvanveistäjä Viktor Janssonin tyttären sukset. Niissä luki Tove. Tove Janssonin pikkuveli Per-Olof Jansson oli muistellut Lallukan Säätiölle salakäytävää, jossa hän sisaruksineen piileskeli lapsena, ja tässä se nyt oli. Säätiö vei sukset varastoon.

Nieminen hakee löydöksensä hyllystä.

”Tämä tippui tuohon pihaan”, hän sanoo, näyttää teosta ja sitten ikkunaa, josta avautuu näkymä sisäpihalle. ”Oli hirveä myrsky.”

Nieminen kääntää paperin. Kain Tapper 1993.

”Tervehdys Kainilta”, sanoo Nieminen vähän vitsaillen.

Toijan tuore koti ja ateljee on Tapperin entisen asunnon naapurissa, Lallukan E-rapussa.

Kuvanveistäjä Laila Pullinen ei koskaan palannut siihen remonttievakosta. Hän kuoli marraskuussa 2015. Tapperin vanha kotiovi on nyt Toijan omaa ovea vastapäätä, ja Tapperinkin oven Toija on avannut usein.

Hän toimi kuvanveistäjämestarin avustajana 2000-luvun alussa ja valmisteli tämän ateljeessa reliefien pohjia ja veistosten aihioita. Siitä alkoi itää ajatus, että täällä olisi hienoa asua, vaikka se tuntui silloin mahdottomalta. Lallukan säännöissä lukee, että tiloja myönnetään vain ansioituneille taiteilijoille.

”Tulin tietoiseksi talon historiasta”, Toija sanoo.

”Kain sanoi aina, että pitää uskoa, että on arvokas”, Nieminen sanoo ja lisää: ”Kainin opetus ei ollut mitään luentoa. Hän sanoi, että pitää tehdä omaa juttua eikä katsella ympärille. Ei miettiä, mikä on trendi tai hetkeen sopivaa taidetta.”

He muistelevat iltapäiviä Lallukassa parikymmentä vuotta sitten. Opiskelijat saivat espressokupit käteensä. Tapper veisti puuta. Takassa räiskyi tuli, jonka nieltäväksi Tapper heitti vuolemansa lastut.

Toija sanoo tuntevansa kiitollisuutta, että saa nyt vuorostaan olla taiteilijakodissa.

Mutta se maisema Barbarano Romanosta. Olisiko se voinut tempautua tuuleen jostakin talon kätköistä Tapperin itsensä jäljiltä?

Tuskin. Piirros iskeytyi Apollonkadun puoleiseen pihaan, ja Tapperin ateljee oli E-rapussa, jonne on sisäänkäynti Hesperiankadulta.

Lallukan säätiön varapuheenjohtaja ja hallituksen arkkitehtijäsen Simo Freese seisoo Lallukan pääovella Eteläisellä Hesperiankadulla. Hän on taiteilijakodin peruskorjauksen pääsuunnittelija. Remontin pitäisi valmistua tämän vuoden puolella, ja talo vihitään uudelleen käyttöön Juho Lallukan syntymäpäivänä, helmikuun kolmantena 2017. Silloin pidetään aina Lallukan vuosijuhla, jossa uudet asukkaat esittäytyvät.

Freese menee sisään rappukäytävään, nousee portaat ja kävelee rappukäytävät yhdistävän valokäytävän läpi ovelle, jonka pielessä lukee Marin-sali. Se on toinen Lallukan juhlatiloista ja nimetty Maria Lallukan mukaan.

Marin-salissa tulee puheeksi piirros, joka lennähti Lallukan piha-asfalttiin kesämyrskyssä.

Freese ei ole kuullutkaan tapauksesta. ”Kain Tapperin piirros?” hän kysyy hämmentyneenä.

”Oliko se maisema Italiasta?” hän tarkentaa.

Freese näyttää kiihtyneeltä.

”Se on tästä. Tai siis tähän se kuuluu”, Freese sanoo ja osoittaa seinää.

Tapperin teos kuuluu Lallukan Marin-salin seinälle. Remontin alla se vietiin Ateneumiin konservoitavaksi. Ja nyt sen pitäisi olla lukkojen takana taidevarastossa pohjakerroksessa.

”Minun on soitettava vahtimestarille”, Freese sanoo.

Hän näppäilee kännykkäänsä hermostuneena.

”On mentävä katsomaan, onko varastossa kaikki tallella”, hän sanoo puhelimeen.

Todella. Jos Kain Tapperin teos ei ole lukitussa varastossa, ovatko siellä enää muutkaan teokset Lallukan taidekokoelmasta?

Kokoelmassa on töitä talon nimekkäiltä kuvataiteilijoilta. Ellen Thesleff, Antti Ojala, Eero Nelimarkka… On Eero Järnefeltin maalaama Juho Lallukan muotokuva. Vasta löydetyt Tove Janssonin vanhat sukset ovat samassa varastossa.

Freese kävelee rivakasti C-rappuun. Kulmauksessa, josta on enää kuusi porrasaskelmaa alas Inka Niemisen ovelle, on lukittu ovi. ”Pidä suljettuna”, siinä lukee. Lukitun oven takana on käytävä ja toinen lukittu ovi, ja sen takana on taidevarasto.

Freesellä ei ole varaston avaimia mukana. Hän jää odottamaan vahtimestaria.

Taiteilijatalon ideoija ja rahoittaja Juho Lallukka syntyi Karjalankannaksen Räisälässä köyhään kotiin, jossa ei ollut taidetta. Räätälioppilas ja kauppa-apulainen eteni myymälänhoitajaksi ja siitä tukkukauppiaaksi. Juho Lallukka rikastui, hänestä tuli kauppaneuvos ja kansanedustaja.

Avioliitto Maria Lallukan kanssa jäi lapsettomaksi. Kulttuurista kiinnostunut pariskunta teki testamentin, jonka mukaan pidempään elävä jättäisi omaisuuden säätiölle, joka perustaisi taiteilija-asuntolan Helsinkiin.

Juho Lallukka kuoli vuonna 1913, ja sen jälkeen Maria Lallukka johti miehensä liiketoimia niin menestyksekkäästi, että hän saattoi testamentata rahaa myös Viipurin kirjaston perustamiseen.

Näiden asioiden lisäksi kauppaneuvos Lallukasta muistetaan hyvin tarina, jonka mukaan hän piti ravintolaseurueelle Suomen lyhimmän pöytäpuheen. Se kuului näin: ”Mie maksan.”

Töölön taiteilijatalo oli syntyessään edistyksellinen. Se ei ollut vain tietyn taidealan edustajille, vaan se yhdisti eri alan taiteilijoita. Pariisin kuuluisa Cité des Artsin taiteilijatalo otti myöhemmin mallia Lallukasta.

Alkuaikojen tunnettuja näyttelijäasukkaita olivat Tauno Palo, Siiri Angerkoski ja Emmi Jurkka. Säveltaiteilijoista huoneiston saivat sellaiset nimet kuin Uuno Klami, Robert Kajanus, Selim Palmgren ja Armas Järnefelt. Ensimmäisten kuvataiteilija-asukkaiden joukossa olivat Venny Soldan-Brofeldt, Viktor Jansson, Tyko Sallinen ja Antti Favén.

Lallukan taidekokoelman arvokkain teos on Favénin Akseli Gallén-Kallelan syntymäpäiväjuhlien jälkeinen lounas. Suuri maalaus kuuluu suuren juhlasalin seinälle, ja siinä on hilpeä tunnelma kuin salin pidoissa.

Entä Tapperin piirros vuodelta 1993? Se näyttää maallikon silmiin melko vaatimattomalta, mutta Freesen mukaan se on ”kokoelman raikkaimpia teoksia”.

Kun Kain Tapper piirsi sen vuonna 1993, hän oli 63-vuotias.

Lallukkaan Tapper muutti jo 28-vuotiaana, vuonna 1958. Samana vuonna hän teki ensimmäisen stipendimatkansa ulkomaille. Hän kiersi katsomassa Italian uutta kuvanveistoa. Hautausmailla ja puistoissa oli monumentteja, joita Tapper kutsui ”kypärätaiteeksi”. Se oli sitä samaa pakotettua veistotaidetta kuin sodanjälkeisessä Suomessa, eikä Tapper innostunut.

”Etruskien taiteen löytäminen oli Kainille vapautuminen”, sanoo Riika Vepsä-Tapper.

Hän on Kain Tapperin leski, ja hän istuu Lallukassa taidemaalari Marjukka Paunilan remontoidussa ateljeessa. Vepsä-Taper muutti taiteilijatalosta miehensä kuoleman jälkeen, mutta entiset naapurit ovat yhä ystäviä. Hän muistaa piirroksen Barbarano Romanosta.

Vuonna 1958 Tapper päätyi Italiassa etruskialueelle ja havahtui. Etruskien haudoissa maan alla on huoneita kalusteineen. On kuvia, joissa delfiinit leikkivät ihmisten kanssa aalloilla.

”Kain tajusi, että taidetta voi tehdä näinkin. Leikkisästi. Ei tarvitse tehdä kypärätaidetta.”

Kolme kuukautta häidensä jälkeen vuonna 1993 Kain Tapper ja Riika Vepsä-Tapper matkustivat Italian Barbarano Romanoon, vanhalle etruskialueelle. He olivat vuokranneet kolmeksi kuukaudeksi talon pienestä ikivanhasta kylästä, ja siellä veistäjä innostui piirtämään.

”Me istuimme iltaisin vuokratalon terassilla, ja Kain piirsi sitä kylän seinämää kuutamossa”, sanoo Riika Vepsä-Tapper.

Myös Marjukka Paunila, Tappereiden yläkerran naapuri, kävi Barbarano Romanossa.

”Me kävelimme ja istuimme Kainin kanssa maassa piirtämässä”, Paunila kertoo.

Tapper piirsi lyijykynällä ja hankasi jälkeä syljellä, Paunila muistaa. Paunila käski Tapperia lopettamaan ”töhrimisen” ja käyttämään akvarellikyniä. Tapper ihastui sekä akvarellikyniin että Barbarano Romanoon niin, että oleskelu venyi kuukausien mittaiseksi.

Pienessä kylässä kyräiltiin ensin.

”Se muuttui syksyllä oliivienkorjuun aikaan”, Riika Vepsä-Tapper sanoo. ”Menimme sadonkorjuuseen mukaan. Fyysinen työ teki sen, että meidät otettiin osaksi yhteisöä.”

Heidän piti palata kotiin jouluksi, mutta kylässä tuli pieni vanha talo myyntiin, ja Tapperit ostivat sen.

Akateemikko käveli kylällä ja puhui kyläläisille suomea.

”Hän tuli takaisin taloon ja kertoi meille, että nyt meidät on kutsuttu sinne ja sinne”, Paunila muistelee.

Kyläläisistä tuli Tappereille ja heidän vierailleen kuin perheenjäseniä.

”Ukot kantoivat Kainille kiviä. Kain opetti kylällä autotallissa lapsia piirtämään ja muovailemaan savesta pieniä veistoksia. Kain koki, että elämä kylässä oli samanlaista kuin hänen lapsuudessaan Saarijärvellä.”

Pientilalla Saarijärven Juholassa oli niin köyhää, ettei kaikille Tapperin veljeksille ollut varaa ostaa kenkiä. Mutta luovuutta arvostettiin.

Vahtimestari kääntää avainta lukossa, ja Lallukan taidevaraston ovi aukeaa. Hyllyillä on kehystettyjä taideteoksia. Huoneen takaseinällä ovat Juho ja Maria Lallukan rintakuvat. Tove Janssonin sukset on nostettu pystyyn seinää vasten.

Freese silmäilee teoksia.

Yksi puuttuu: Kain Tapperin piirros Barbarano Romanosta. Se jäi Lallukan Säätiölle vuonna 1996 huutokaupassa, jolla kerättiin rahoja Kain Tapperin ideoiman galleria Forum Boxin perustamiseen.

Freese muistaa, että Ilta-Sanomien kuvaaja kävi kuvaamassa Lallukan restaurointia tänä vuonna kesäkuun alussa ja silloin Tapperin teoksesta oli kuva lehdessä. Olisiko joku kiinnostunut siitä siksi?

Mutta teos jäi lukkojen taakse. Lukot ovat kunnossa.

Freese soittaa Inka Niemiselle ja pyytää tätä tuomaan teoksen ovelleen.

”Kainin tervehdys”, Nieminen sanoo taas ojentaessaan piirroksen Freeselle.

Paperi on kupruillut kuivuessaan.

Kain Tapper teki viimeisen matkansa Barbarano Romanoon syksyllä 2003. Seuraavana syksynä hän kuoli.

Riika Vepsä-Tapper omistaa yhä talon Italiassa, mutta hän ei ole käynyt siellä miehensä kuoleman jälkeen.

”En ole voinut palata. Siellä oli meidän ihanin aika. Kyläläisillä oli niin kova suru päällä Kainin kuolemasta, etten pystynyt kohtaamaan sitä.”

Kain Tapperin kuolemasta on nyt 12 vuotta. Aivan vastikään Vepsä-Tapperille on soittanut Giovanni, joka huolehtii Tappereiden talosta kylässä. Voisi olla aika palata. Marjukka Paunila taas on remonttivarastoa Lallukassa purkaessaan löytänyt akvarellityön, jonka hän teki italialaisessa metsässä Kainin vieressä.

”Taiteen arvo on siinä, että taiteilija on todella läsnä”, Paunila sanoo. ”Emme me ole mitään tyylisuunnan edustajia. On havainto tai näkemys, jota vie syvemmälle ja jonka katsoja voi kohdata.”

Riika Vepsä-Tapper katsoo Paunilaa ja sanoo:

”Ihan Kainin puhetta.”

Kahden kuukauden ajan Lallukan taiteilijakotisäätiö on yrittänyt selvittää, miten Kain Tapperin piirros Barbarano Romanosta on voinut päätyä kahden lukitun oven takaa talon pohjakerroksesta jonnekin, mistä se liiteli myrskytuulen mukana Inka Niemisen ikkunan alle.

Taidevarastoon on kolme avainta: yksi säätiön hallituksen edustajalla Simo Freesellä, yksi talonmiehellä ja yksi remontin urakoitsijalla. Urakoitsijan avain on kiertänyt remontin tekijöillä. Ketään ei epäillä rikoksesta.

Kupruillut työ, tuo maisema Barbarano Romanosta, konservoidaan Ateneumissa ja nostetaan omalle paikalleen pienen juhlasalin seinälle, kun Lallukan restaurointi on valmis.

Kuvanveistäjä Inka Niemisen ja Marika Oreniuksen installaatioita su 6.11. saakka Galleria Lapinlahdessa Helsingin vanhan Lapinlahden sairaalan tiloissa (Lapinlahdentie 1, 2. krs).

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    2. 2

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    3. 3

      Ville Heikkinen otti vuoden luontokuvan kärpästä, jota hän seurasi kahdeksan talvea – Katso kilpailun voittajakuvat

    4. 4

      17-vuotiasta hakkeria ei saatu lopettamaan, vaikka teoista tiedettiin jo vuosia sitten – yhteiskunta on neuvoton nuorten nettirikollisten edessä

    5. 5

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    6. 6

      HSTV esittää: Kansallis­oopperan Kesäyön unelma -baletti suorana lähetyksenä juuri nyt

      Tilaajille
    7. 7

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    8. 8

      Poliisi otti neljä ihmistä kiinni mielen­osoituksissa Tampereella – uusnatseja ja poliisia kohti heitettiin paukkupommeja

    9. 9

      Jenna Lehtonen tekee ulkomaanmatkan lähes joka kuukausi, Pirkko Schildt on käynyt 113 maassa – Miksi osa meistä tahtoo olla jatkuvasti liikkeessä?

      Tilaajille
    10. 10

      Koululaisten lomat saattavat lyhentyä Espoossa ja Helsingissä – Espoo aikoo pätkäistä syysloman kolmeen päivään, Helsinki harkitsee joululoman typistämistä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Haaveeni olisi tehdä työtä, hankkia asunto ja perustaa perhe, mutta tähän Suomi ei anna mahdollisuutta

    2. 2

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    3. 3

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    4. 4

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    5. 5

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    6. 6

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    7. 7

      Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan tekijätiimi ottaa kantaa #metoo-keskusteluun ja puolustaa Paula Vesalaa

    8. 8

      Kittilän käsissä on satojen miljoonien eurojen bisnes, joka syöksi lappilaiskunnan kriisiin – ”Miten poromiehen ammatissa toimiva valtuutettu voisi tuntea lakipykäliä?”

      Tilaajille
    9. 9

      Säveltäjä Toni Edelmann on kuollut

    10. 10

      Jenna Lehtonen tekee ulkomaanmatkan lähes joka kuukausi, Pirkko Schildt on käynyt 113 maassa – Miksi osa meistä tahtoo olla jatkuvasti liikkeessä?

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    2. 2

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    8. 8

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    9. 9

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    10. 10

      Seuraan lyöttäytynyt kaksikko repi suomalaiselta hopeakorun Firenzessä – mies hermostui ja taltutti ryöstäjät pystypainin jälkeen: ”Poliisi sanoi, että aika harvoin käy näin”

    11. Näytä lisää