Kuukausiliite

Sori siitä!

Alexander Stubbin loistava ura päättyi kesällä 2016, kun hänet syrjäytettiin tylysti.

Jeesus sanoi: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt. 7:12) Niin ei kuitenkaan aina tapahdu, ei varsinkaan politiikassa. Joskus eteen tulee tilanne, jossa kristillinen etiikka pitää panna sivuun ja tehdä suuri valinta: oma etu vai ystävän etu.

Siinä tilanteessa olivat pääministeri Jyrki Katainen huhtikuussa 2014 ja sisäministeri Petteri Orpo huhtikuussa 2016.

Kummallakin kerralla ratkaisu oli selvä.
Sekä Katainen että Orpo valitsivat oman etunsa, ja se hylätty ystävä oli Alexander Stubb.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin yhteistyö alkoi talvella 2004, kun nämä kaksi nuorta poliitikkoa löysivät toisensa. Katainen oli pyrkimässä kokoomuksen puheenjohtajaksi ja Stubb Euroopan parlamenttiin.

Kumpaakin onnisti. Kataisesta tuli vain 32-vuotiaana suuren puolueen puheenjohtaja. Stubb sai ensimmäisissä vaaleissaan yli
100 000 ääntä, ja hänestä tuli 36-vuotiaana europarlamentaarikko sekä suosittu ja valo­voimainen mediapersoona.

Katainen oli jo kokenut järjestöjyrä, joka oli pienestä pojasta toiminut puolueessa. Stubb oli aikuisikänsä ulkomailla asunut kosmopoliitti, joka oli liittynyt vasta vaalien alla kokoomuksen jäseneksi.

Niinpä työnjako oli luonteva: Katainen hoiti kokoomuksen ja sisäpolitiikan. Stubb huolehti ulkopolitiikasta ja oli myös puoluejohtajan edustaja Brysselissä.

Parivaljakon menestys vain jatkui. Kokoomus kasvoi Kataisen kaudella ensimmäistä kertaa maan suurimmaksi puolueeksi. Puoluejohtajasta tuli pääministeri keväällä 2011.

Stubb taas oli vaalista toiseen kokoomuksen paras ääniharava.

Vielä läheisempi yhteistyö alkoi keväällä 2008. Katainen kutsui Stubbin ulkoministe­riksi, kun Ilkka Kanerva oli joutunut eroa­maan arveluttavien tekstiviestiensä takia. Kolme vuotta myöhemmin Stubbista tuli Kataisen hallitukseen Eurooppa-ministeri.

Siitä alkaen pidettiin selvänä, että seuraavaksi Katainen nostaisi Stubbin EU-komissaariksi. Tuo vakanssi oli siirtymässä Olli Rehniltä ja keskustalta kokoomukselle vuonna 2014.

Toisin kävi. Maaliskuussa 2014 Katainen kertoi Stubbille ja muutamalle muulle läheiselleen, että hän vetäytyy politiikasta ja siirtyykin itse komissaariksi Euroopan unioniin.

Pari viikkoa myöhemmin Katainen julkisti aikeensa. Kun toimittajat ryntäsivät kysymään Stubbilta kommenttia, tämä pystyi jo hymyilemään leveästi ja toivottamaan tulevalle komissaarille menestystä Brysselissä.

Helppoa se ei ollut. Stubb on kilpaurheilija, joka tavoittelee aina vain voittoa.

Ehkä juuri tästä Stubbin mieleen tuli huima ajatus, että hän voisi vuorostaan ottaa itselleen puoluejohtajan ja pääministerin paikat, jotka vapautuisivat Kataiselta.

Alexander Stubbista ei pitänyt tulla Kataisen seuraajaa. Puoluejohtajan valintaa pohtiva puolue-eliitti piti Stubbia liian kokemattomana puoluejohtajaksi ja pääministeriksi.

Kataisen seuraajaksi oli kaksi vahvaa ehdokasta, helsinkiläinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, turkulainen Petteri Orpo.

Vapaavuorella ja Orpolla oli samanlainen tausta kuin Kataisella ja tämän monilla edeltäjillä. He olivat jo pitkään toimineet puolueen järjestötehtävissä ja nousseet porras portaalta ylöspäin kokoomuksen hierarkiassa.

Kokoomus oli hionut heitä näköisekseen. Vapaavuori ei enää ollut niin oikeistolainen ja kulmikas kundi kuin nuorena. Pehmeä ja liberaali Orpo oli puolestaan saanut lisää itsevarmuutta ja annoksen konservatismia.

Itsevarmuutta ei kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi, ja Orpo kieltäytyi ehdokkuudesta. Puoluejohtajuus ei häntä pelottanut, mutta pääministeriksi hän ei tohtinut, sillä hänellä
ei ollut päivääkään ministerikokemusta.

Orpo ilmoitti kannattavansa puheenjohtajaksi Vapaavuorta. Sille oli selitys.

Kokoomuksessa ounasteltiin, että kaksi vahvaa piirijärjestöä, Helsinki ja Turku, olivat liittoutumassa Vapaavuoren taakse.

Ne olivat kymmenen vuotta aikaisemmin yhdessä yrittäneet nostaa turkulaisen kansanedustajan, Ilkka Kanervan, puheenjohtajaksi, mutta Katainen oli saanut muun Suomen kokoomuseliitin taakseen ja voittanut vaalin.

Nyt Kanerva tuki Vapaavuorta. Vapaavuoren takana oli myös toinen konkarikansanedustaja, helsinkiläinen Ben Zyskowicz sekä suuri joukko muita kansanedustajia. Vapaavuorta kannatti myös kokoomuksen vaikutusvaltainen yrittäjäsiipi.

Mutta yhtenäinen kokoomuseliitti ei ollut. Vapaavuorella oli vastustajia, joiden varpaille hän oli pitkän puolue­uransa aikana astunut.

Kun Stubb ilmoittautui ehdolle, Vapaavuoren vastustajat huomasivat mahdollisuutensa ja ryhtyivät tukemaan Stubbia. Pääosa tuesta tuli kuitenkin tavallisilta puoluekokousedustajilta, jotka eivät kuuluneet puolue-eliittiin. Heihin teki vaikutuksen Stubbin olemus, kielitaito ja kansainvälisyys sekä rohkea retoriikka.

Stubb onnistui synnyttämään suorastaan hurmosliikkeen. Puoluekokouksen alla pidettiin eurovaalit, ja hän sai peräti 150 000 ääntä. Niinpä hänen asemansa vain vahvistui.

Ja niin puoluekokouksessa tapahtui kummia. Kansanedustajat, ministerit, ministerien avustajat, piirijärjestöjen johtajat ja vaikutusvaltaiset kunnallispoliitikot seurasivat voimattomina puheenjohtajan valintaa.

Alexander Stubb suorastaan pieksi kilpailijansa. Ennakkosuosikki Jan Vapaavuori putosi jo ensimmäisellä kierroksella, vaikka Petteri Orpokin vetosi kauniisti tämän puolesta.

Finaalissa Stubb kukisti sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon selvin luvuin.

”Minä en ymmärrä enää politiikasta yhtään mitään”, kansanedustaja Ben Zyskowicz parahti vaalin jälkeen.

Se oli paljon sanottu Zyskowicziltä, joka oli juuri puoluekokouksen alla täyttänyt 60 vuotta ja oli siihen mennessä osallistunut 45 vuotta aktiivisesti kokoomuspolitiikkaan.

Videolla toimittaja Unto Hämäläinen kertoo, kuinka juttu syntyi. Juttu jatkuu videon jälkeen.


Puoluekokouksen jälkeen uuden puheenjohtajan ja tulevan pääministerin oli koottava kokoomuksen joukot.

Alexander Stubb lepytteli Jan Vapaavuorta lupauksella ministerinpaikasta seuraavassakin hallituksessa.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko sai valita uuden ministerinsalkun. Hän ryhtyi liikenneministeriksi.

Stubb kutsui Petteri Orpon maatalousministeriksi, vaikka Orpon kokemus maataloudesta rajoittui nuoruusvuosien lypsyharjoituksiin.

Orposta tuli kuitenkin Stubbin luottomies hallituksessa. Ministerinä hän oli noviisi, mutta muuta poliittista kokemusta hänelle oli jo kertynyt paljon. Orpo ja Stubb tulivat myös keskenään juttuun.

Vapaavuoren ja Stubbin välit taas pysyivät viileinä. Vapaavuori epäili Stubbin olevan narsisti. Stubb puolestaan epäili Vapaavuoren olevan riidankylväjä. Molemmissa epäilyissä taisi olla hieman perää.

Kokoomuksen eduskuntaryhmääkin Stubb yritti hyvitellä. Ryhmästä muodostettiin pieniä joukkueita valmistelemaan kannanottoja ja käsittelemään hallituksen esityksiä.

Se ei toiminut. Kansanedustajat olivat tyy­tymättömiä Stubbin hallitukseen, ja vaalien lähestyessä tyytymättömyys vain kasvoi, kun mielipidemittaukset näyttivät syksyllä 2014 puolueelle huonoja lukuja. Moni edustaja pelkäsi oman paikkansa puolesta.

Pulmia oli myös puolueorganisaatiossa. Menestynyt kampanjantekijä, puoluesihteeri Taru Tujunen erosi tehtävästään vain puoli vuotta ennen eduskuntavaaleja. Stubbilla oli vaikeuksia löytää seuraajaa.

Lopulta valittiin Minna Arve. Arve oli puolue­sihteeriksi kokematon, mutta hänen hyvä puolensa oli se, että hän oli Turusta. Valinta rauhoitti puheenjohtajavaalista pettyneitä turkulaisia.

Vaikeuksia oli myös uudessa hallituksessa. Edellisessä pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen olivat pystyneet ainakin kohtalaisen hyvään yhteistyöhön.

Nyt samaa yrittivät Stubb ja Antti Rinne, joka oli syrjäyttänyt Urpilaisen puheenjohtajan paikalta. Siitä ei tullut mitään.

Eduskuntakausi päättyi keväällä 2015 kokoomuksen ja Sdp:n kiistaan. Hallituspuolueiden kansanedustajat olivat kaatamassa hallituksen esityksiä viimeisissä äänestyksissä.

Sitten tulivat vaalit. Rinne ilmoitti kampanjan aikana, ettei hän suostu samaan hallitukseen Stubbin johtaman kokoomuksen kanssa. Sellaista ei ollut tapahtunut suurten puolueiden väleissä kolmeenkymmeneen vuoteen.

Sekä Stubb että Rinne ryhtyivät valmistautumaan yhteistyöhön keskustan kanssa. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä saisi päättää, tulisiko punamulta- vai porvarihallitus.

Kumpikin päähallituspuolue hävisi vaalit. Sdp menetti kahdeksan ja kokoomus seitsemän paikkaa.

Kokoomuksessa oltiin vaalitulokseen lopulta tyytyväisiä. Vaalien alla tehdyt mielipidemittaukset olivat näyttäneet vielä huonompia lukuja, ja puolueessa myönnettiin Stubbin venyneen hienoon kampanjaan ja pelastaneen, mitä pelastettavissa oli.

Sitten Juha Sipilä kertoi valinneensa keskustan ja perussuomalaisten hallituksen kolmanneksi puolueeksi kokoomuksen.

Oppositioon joutuminen olisikin ollut kokoomukselle kauhistus. Puolue oli jo tottunut hallitusvallan käyttäjä, koska se oli ollut hallituksessa vuodesta 1987 lähtien lukuun ottamatta vaalikautta 2003–2007.

Hallitusneuvottelujen alkaessa kokoomus päätti tavoitella valtiovarainministerin salkkua, vaikka paikka olisi voimasuhteiden mukaan kuulunut toiseksi suurimmalle puolueelle eli perussuomalaisille.

Toive toteutui, kun Timo Soini ottikin ulkoministerin paikan, ja näin Stubbille avautui mahdollisuus päästä valtiovarainministeriksi.

Kokoomuksessa valtiovarainministerin paikkaa arvostetaan. Iiro Viinanen, Sauli Niinistö ja Jyrki Katainen ovat hankkineet kannuksensa valtio­varainministereinä.

Nyt Stubbilla olisi tilaisuus nousta vahvaksi puoluejohtajaksi, kun valtiovarainministeriön virkamieskoneisto koulisi hänestä myös talouspolitiikan ja samalla sisäpolitiikan osaajan.

Viime vuoden toukokuun lopulla näytti siltä, että Alexander Stubbin päätös lähteä puoluejohtajaksi oli ollut oikea. Hän oli epä­onnistunut pääministerinä, mutta selvinnyt nipin napin vaaleista ja pärjännyt hyvin hallitusneuvotteluissa. Ehkä hänestä voisi sittenkin tulla pitkäaikainen puoluejohtaja, arvioi myös puolueen eliitti.

Perjantaina 29. toukokuuta 2015 ilmassa oli sekä haikeutta että riemua. Stubbista oli hai­keaa jättää Juha Sipilälle pääministerin työ­huone Valtioneuvoston linnassa. Toisaalta hänestä oli riemullista hätistellä Antti Rinne valtiovarainministerin työhuoneesta.

Juha Sipilän hallituksen ensimmäinen syksy oli hyvin vaikea. Hallitus joutui tekemään karuja leikkauksia, joita oppo­sitio vastusti. Maa ajautui yleislakon partaalle, kun hallitus yritti vielä pakottaa työmarkkinajärjestöt yhteiskuntasopimukseen uhkaamalla säätää pakkolakeja.

Ja kaiken tämän päälle alkoi kaikkien aikojen pahin pakolaiskriisi, johon ei ollut osattu valmistautua. Suomeen tuli muutamassa kuukaudessa yli 30 000 turvapaikanhakijaa.

Sisäministeriön piti muutamassa viikossa organisoida pakolaisten vastaanotto. Sisäministeri Petteri Orpon piti selittää suomalaisille, mitä Suomen pitää tehdä ja miksi.

Orpon ura olisi voinut tuhoutua, mutta Orpo osoittautui eteväksi poliitikoksi. Hän löysi oikeat sanat eikä joutunut syntipukiksi.

Todennäköisesti parhaan tunnustuksen Orpo sai vuoden 2016 alkupuolella, kun pakolaiskriisin pahin vaihe oli jo ohi.

Sdp:n Antti Rinnettä pyydettiin Helsingin Sanomien haastattelussa kehumaan joku poliittinen kilpailijansa. ”Sisäministeri Petteri Orpo on varma valinta. Hän on hoitanut jämäkästi ja jämptisti mutta kuitenkin inhimillisesti oman tehtävänsä liittyen turvapaikanhakijoihin”, Rinne sanoi.

Mielipidemittauksissa Orposta tuli koko hallituksen suosituin ministeri. Samat mittaukset näyttivät Stubbille ja kokoomukselle jatkuvasti huonoja lukuja.

Sipilän hallitus oli jopa hajota riitaan sote-alueiden määrästä. Stubb hävisi keskustalle kiistan sote-alueiden määrästä, mutta voitti väännön sote-palvelujen valinnanvapaudesta.

Stubb yritti sitouttaa kansanedustajiaan hallituspolitiikkaan, mutta uusi ryhmä oli yhtä haluton ryhmätyöhön kuin edellinenkin.

Tilanne ei parantunut, vaikka arkkivihollinen Jan Vapaavuori lähti syksyllä 2015 Luxemburgiin Euroopan investointipankin johtajaksi.

Harry Harkimo, Wille Rydman, Susanna Koski, Elina Lepomäki ja Eero Lehti moittivat Stubbia.

Evan johtaja Matti Apunen kirjoitti kokoomuksesta kir­peän arvion: ”En kadehdi Stubbia. Hänellä on johdettavanaan päiväkoti, jonne lapset ajavat omilla Mersuillaan.”

Joulun alla Stubb teki nolon virheen. Hän antoi eduskunnan kyselytunnilla täysin väärän tiedon siitä, mitä eri lausunnonantajat olivat sanoneet hallintorekisterilain uudistamisesta.

Kun Stubbia kovisteltiin televisiohaastattelussa virheestä, hän toki myönsi sen, mutta tokaisi puolihuolimattomasti: ”Sori siitä.”

Vasemmistoliitto ja vihreät tekivät välikysymyksen ja syyttivät ministeriä eduskunnan harhauttamisesta. Stubb joutui moneen kertaan pyytämään eduskunnalta anteeksi, ja lopulta epäluottamuslause-esitys hylättiin.

Operaatio Alexander Stubbin syrjäyttämiseksi käynnistyi viime tammikuussa. Keskustelu puheenjohtajasta alkoi vaivihkaa, kun Minna Arve oli ilmoittanut jättävänsä puoluesihteerin tehtävät ja hänelle ryhdyttiin etsimään seuraajaa.

Kokoomuksen piirijärjestöjen johtajat ryhtyivät toimeen. Näissä keskusteluissa todettiin pian, ettei puoluesihteerin vaihto enää riitä. Seuraavan kesän puoluekokouksessa pitäisi vaihtaa koko johto, myös puheenjohtaja.

Pohdintoja käytiin eri puolilla erilaisissa pienissä porukoissa. Eräässä tapaamisessa kirjattiin kuitenkin ylös ”kolme huonoa pointtia”. Se oli jo armotonta piruilua Stubbille, joka oli kuuluisa juuri kolmesta pointistaan.

Ensimmäinen huono pointti oli puolueen kannatus. Kuntavaaleihin oli enää vuosi, ja kannatus liikkui 17–18 prosentin paikkeilla. Tulossa oli rökäletappio, sillä edellisissä
kuntavaaleissa kokoomus oli ollut suurin puolue ja saanut lähes 22 prosenttia äänistä.

Kokoomus oli vahva kuntapuolue varsinkin Helsingin seudulla sekä Turussa ja Tampereella. Oli vaara, että puolue menettäisi eniten suosiota ja valtaa juuri näissä kaupungeissa.

Kuntavaalitappio olisi huono lähtö seuraavien vuosien vaaliputkelle: presidentinvaalit, maakuntavaalit ja eduskunta- ja eurovaalit keväällä 2019.

Toinen huono pointti oli epätietoisuus vuoden 2018 presidentinvaaleista. Miten voitaisiin varmistaa Sauli Niinistön ehdokkuus, sillä kokoomuksella ei ollut toista hänen veroistaan kansansuosikkia?

Kolmas huono pointti oli kokoomuksen huonot suhteet demareihin. Välit pitäisi saada ajoissa kuntoon, sillä muuten kokoomus voisi joutua syrjään seuraavista hallitusneuvotteluista, jos Sdp:stä tulisi suurin puolue vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

Petteri Orpon nimi nousi näissä keskusteluissa ensimmäisen kerran puheenjohtaja­ehdokkaaksi. Puolue-eliitille hän oli erityisen mieluinen vaihtoehto.

Orpo pystyisi johtamaan uskottavasti kuntavaalikampanjaa, koska hän tuntee perin juurin kunnallispolitiikan, johon Stubb ei ollut koskaan osallistunut.

Orpo tulisi paremmin juttuun Niinistön kanssa kuin Stubb, joka oli presidentin mielestä liian innokas Nato-jäsenyyden kannattaja. Niinistön ja Stubbin mielipide-erot olivat tulleet esille hallituksen ja presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksissa. Stubb oli haastanut Niinistöä, eikä presidentti ollut pitänyt siitä.

Stubbin suhteet demareihin olivat niin huonot, ettei hän pystyisi niitä parantamaan ainakaan Rinteen aikana. Orpolla ei ollut samanlaisia rasitteita.

Kriittiset keskustelut pysyivät salaisina, ja puoluesihteeriksi valittiin yksimielisesti Janne Pesonen, Helsingin piirin toiminnanjohtaja ja kokenut järjestömies.

Puolueen puheenjohtaja oli tyytyväinen, mutta niin olivat nekin, jotka suunnittelivat puheenjohtajan vaihtamista.

Kun puoluesihteeriksi oli valittu helsinkiläinen, nyt puheenjohtajaksi voitaisiin valita turkulainen.

Julkinen keskustelu Alexander Stubbin syrjäyttämisestä lähti liikkeelle maaliskuussa, tosin aluksi spekulaatioina.

Harry Harkimo, Elina Lepomäki ja Jan Vapaavuori vihjailivat olevansa ehkä kiinnostuneita Stubbin haastamisesta.

Maaliskuussa piirit järjestivät puoluekokousseminaareja, joissa pohdittiin vaihtoehtoja.

Keskustelu oli vielä sivistynyttä pohdiskelua, sillä kokoomuslaisia hirvitti edes ajatella puheenjohtajan vaihtamista äänestyksellä. Kokoomuksen sadan vuoden historian aikana näin ei ollut koskaan tehty.

Siksi paras vaihtoehto olisi, että Stubb taivuteltaisiin luopumaan puheenjohtajuudesta. Näin oli tehty vuonna 2004, jolloin Ville Itälä joutui luopumaan puheenjohtajan paikasta ja pyrkimään Euroopan parlamenttiin.

Stubb teki selväksi, ettei ollut valmis luopumaan vapaaehtoisesti. Hän tiesi olevansa vahvoilla, koska Orpo oli kieltäytynyt ehdokkuudesta ja ilmoittanut olevansa lojaali Stubbille.

Orpon ja Stubbin yhteistyö sujui hallituksessa hyvin. Heistä oli muotoutunut lähes yhtä vahva parivaljakko kuin Katainen ja Stubb olivat aikanaan olleet.

Toinen vaihtoehto oli, että Stubb valittaisiin vielä jatkoon, mutta hän luopuisi myöhemmin ja puheenjohtajaksi nousisi Petteri Orpo. Tätä pidettiin keinotekoisena ja kankeana mallina.

Sävy kuitenkin muuttui, kun kokoomuksen sisäpiiri sai luettavakseen maaliskuussa tehdyn mittauksen puolueen imagosta.

Äänestäjien näkemys oli tyly: puoluejohto oli ylimielinen ja toimi huonosti.

Stubbiin tyytymättömät levittivät tutkimusraporttia puolueen sisällä, ja tulos vaikutti mielialoihin. Kenttäväki, puolueen runko, joutui lähes paniikkiin.

Samaan aikaan myös media oli kääntynyt Stubbia vastaan. Häntä moitittiin kolumneissa.

Kenttäihmiset lähtivät liikkeelle. Petteri Orpo sai terveisiä huolestuneilta piiri-ihmisiltä, joiden kanssa hän oli työskennellyt pitkään.

Tutkimuksen tulos ja kenttäväen voimakas reaktio vaikuttivat myös Orpoon. Hänen vastahankansa alkoi murtua. Hän oli saanut ministerikokemusta, itsevarmuus oli kasvanut, ja erilaisten mittausten suosioluvutkin hivelivät.

Huhtikuun alussa oli jo selvää, että puheenjohtajasta äänestettäisiin kesän puoluekokouksessa, sillä Elina Lepomäki ilmoitti haastavansa Stubbin.

Orpolle ei Stubbin haastaminen ollut helppoa. Oli kovetettava luontonsa ja katsottava omaa etuaan, vaikka hyvin tiesi, että ratkaisu tuntui kaverista pahalta ja epäreilulta.

 

On jännittävää nähdä, mihin Alexander Stubb seuraavaksi ryhtyy.

Petteri Orpo teki päätöksen lähteä puheenjohtajakilpaan todennäköisesti jo huhtikuun puolessavälissä, vaikka hän julkisti sen vasta toukokuun alussa.

Ennen julkistamista Orpo matkusti Luxemburgiin tapaamaan Vapaavuorta. Hän halusi tietää, lähteekö tämä ehdolle. Jos Vapaavuori olisi ilmoittanut lähtevänsä, Orpo olisi kertonut lähtevänsä myös.

Vapaavuori kertoi, ettei hän ryhdy ehdokkaaksi, mutta toivoi Orpon ryhtyvän.

Orpon kampanjaa alettiin valmistella salassa.

Vapun alla Orpo jo myönsi: ”Minä kyllä tätä vakavasti harkitsen.”

Kun hän ilmoittautui toukokuun alussa ehdokkaaksi, hänen taakseen tuli heti lähes puolet kokoomuksen eduskuntaryhmästä. Joukossa oli paljon niitä kansanedustajia, jotka olivat tukeneet edellisellä kerralla Paula Risikkoa ja Jan Vapaavuorta. Myös he itse ilmoittautuivat Orpon joukkoihin.

Puheenjohtajavaalista oli tulossa edellisen puoluekokouksen uusintaottelu. Monet sanoivat suoraan, että he halusivat hyvityksen edellisestä tappiosta.

Kovin puhku oli Turun ja Helsingin piireissä. Ne olivat hävinneet puheenjohtajanvaalit kaksi kertaa, puoluekokouksissa 2004 ja 2014, ja kolmatta kertaa ei haluttu hävitä.

Henki oli, että nyt pannaan niin paljon panoksia peliin, että voitetaan varmasti.

Orpon organisaatio ulottui koko maahan. Joka piirissä oli piirivastaavat, jotka puhuttivat jokaisen puoluekokousedustajan ja raportoivat keskusteluista kampanjatoimistoon.

Kampanjaa johti Heikki Autto, entinen lappilainen kansanedustaja, joka oli ollut puolueen järjestösihteeri ja tunsi kenttäväen.

”Olen ammattipoliitikko ja ylpeä siitä. Politiikka on oma lajinsa. Tunnen hyvin yhteiskunnan. Näin tätä pitää pelata”, Orpo sanoi kampanjansa aluksi.

Kampanjaa rahoitti kolmekymmentä yksi­tyishenkilöä ja kaksikymmentä yritystä. Tuki-
jat maksoivat 200–1490 euroa. Kampanjaan kerättiin noin 43 000 euroa, ja kulut olivat noin 46 000 euroa. Tärkeimmät rahoittajat olivat turkulaisia ja helsinkiläisiä.

Stubbin kampanjan lähtöasema oli vaikea, sillä hänellä oli tukenaan vain muutama kansanedustaja ja vähän apureita puolueorganisaatiossa. Mutta – jälleen kerran – hän venyi uskomattomaan suoritukseen ja nosti kannatustaan puoluekokouksen lähestyessä.

Stubb soitti melkein jokaiselle kokousedustajalle. Puhelinta piti käyttää paljon, sillä kokoukseen oli tulossa 800 edustajaa.

Stubbin loppukiri oli jopa niin kova, että Orpon joukoissa huolestuttiin. Pahin huolenaihe oli, miten Lepomäkeä ensimmäisellä kierroksella äänestävät käyttäytyisivät toisella kierroksella. Se ratkaisisi vaalin.

Sekä Orpon että Stubbin organisaatioissa laskettiin, että Stubb saisi enemmän Lepomäen kannattajien ääniä kuin Orpo. Mutta kuinka paljon enemmän, jäi arvoitukseksi.

Ben Zyskowiczin tiedettiin kannattavan Orpoa, mutta hän ei halunnut sanoa sitä julkisesti.

Aivan kokouksen alla Zyskowicz yllättäen muutti mielensä ja sanoi: ”Olen varma siitä, että Petteri pystyisi vahvistamaan kansalaisten luottamusta kokoomukseen.”

Kannanotto oli kova isku Stubbille, koska arvostettu Zyskowicz pystyi puhuttelemaan epävarmoja kokousedustajia ja myös Lepo-mäen kannattajia.

Puolueen entinen puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja Ilkka Suominen puolestaan tuki Stubbia. Hän olisi halunnut antaa Stubbille vielä aikaa näyttää kykynsä.

Valinta tehtiin kokoomuksen puoluekokouksessa, joka pidettiin lauantaina 11. kesäkuuta Lappeenrannassa.

Ehdokkaat ja heidän tukiryhmänsä kampanjoivat loppuun asti ja kiersivät tapaamassa kokousedustajia minuuttiaikataulun mukaan.

Lopuksi ehdokkaat saivat pitää kokoussalissa puheen ja esitellä kampanjaansa. Orpon mate­riaalissa vilahti Suomen Kuvalehden kansi, jossa Orpo esiteltiin Presidentin miehenä.

Ensimmäisellä kierroksella Orpo keräsi 396 ääntä, Stubb 294 ja Lepomäki 122 ääntä.

Toisella kierroksella olivat mukana enää Orpo ja Stubb. Orpo sai 441 ääntä ja Stubb 361 ääntä. Lopulta ero oli 80 ääntä.

Kello 13.52 puoluekokouksen puheenjohtaja kopautti nuijaansa ja julisti, että Petteri Orpo oli valittu kokoomuksen puheenjohtajaksi seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi keskiviikkona 22. kesäkuuta eron Alexander Stubbille valtiovarainministerin tehtävistä ja nimitti hänen seuraajakseen Petteri Orpon.

Stubb ennätti olla ministerinä viidessä hallituksessa yhteensä kahdeksan vuotta,
ja ministeripäiviä hänelle kertyi 3002.

Eronsa jälkeen Stubb vetäytyi sisäpolitii-kasta ja keskittyi kansanedustajan työssään hänelle tuttuun aihepiiriin, Euroopan unioniin ja kansainväliseen politiikkaan.

Arvostettu talouslehti Financial Times kutsui syksyllä Stubbin kolumnistikseen. On todennäköistä, että lähivuosina Alexander Stubbista tulee maailmalla samantyyppinen kansainvälisen politiikan arvioija kuin Max Jakobson aikanaan oli.

Kuluneen syksyn aikana hän on esiintynyt lukuisissa tilaisuuksissa muun muassa Lontoossa, Haagissa, Varsovassa, Berliinissä ja tietenkin entisessä kotikaupungissaan Brysselissä.

On jännittävää nähdä, mihin Alexander Stubb seuraavaksi ryhtyy.

Kesken puhekiertueen hän osallistui lokakuussa Havaijilla Konassa järjestettyyn triathlonin MM-kilpailuun. Hän ui 3,8 kilometriä, pyöräili 180 kilometriä, juoksi siihen päälle 42 kilometrin maratonin ja saapui maaliin ajassa 11 tuntia 13 minuuttia ja 32 sekuntia. Se on hurja suoritus mieheltä, joka on viettänyt kahdeksan edellistä vuotta hyvin kiireisenä ministerinä.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuukausiliite

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    2. 2

      Autokoulunopettaja näytti, miten vaihteita vaihdetaan – Miksi tuntuu paremmalta olla hiljaa ahdistelusta?

    3. 3

      Onko alkoholin tilaaminen ulkomailta todella kielletty laissa? – Lakimies sanoo kieltoa ”suureksi sumutukseksi”, joka perustuu muutaman virkamiehen ratkaisuun

    4. 4

      Nämä asiat langattoman verkon tietoturva-aukosta pitää nyt tietää: Päivitä tietokoneesi ja modeemisi ohjelmistot heti kun vain mahdollista

    5. 5

      Naisten kohtaamasta vihapuheesta on tullut niin normaalia, että poliisikaan ei tunnista normaalin nettikeskustelun rajaa – Siksi Suomessa tehtiin sarjakuva, joka tarjoaa uhreille selviytymiskeinoja

    6. 6

      Suomalais-hollantilainen laite mullisti saasteiden mittauksen: Satelliittikuvat paljastavat, missä päin maailmaa ilma on saastuneinta

    7. 7

      Meteorologi selittää, miksi Helsingin yllä loisti voimakkaan punainen aurinko

    8. 8

      Uusi kulmakarvojen tatuointimenetelmä villitsee Suomessakin, mutta onko microblading turvallista? Asiantuntija oikoo viisi väärinkäsitystä

    9. 9

      Poliisin operaatio Helsingin Kurvissa: sekoilu ja huumekauppa yritetään kitkeä pois – ”Asukkaat tuntevat päiväsaikaan olonsa turvattomaksi”

    10. 10

      Valtakunnansyyttäjä Nissinen myöntää syyllistyneensä tuottamukselliseen virkarikokseen – oikeudenkäynti alkoi korkeimmassa oikeudessa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    2. 2

      Seuraan lyöttäytynyt kaksikko repi suomalaiselta hopeakorun Firenzessä – mies hermostui ja taltutti ryöstäjät pystypainin jälkeen: ”Poliisi sanoi, että aika harvoin käy näin”

    3. 3

      Tehdas­rakennuksen palosta aiheutunut savuvaara ohi Helsingin Tapanilassa, myös juna-asema avattu

    4. 4

      Suomalais-hollantilainen laite mullisti saasteiden mittauksen: Satelliittikuvat paljastavat, missä päin maailmaa ilma on saastuneinta

    5. 5

      Lääkäri ei ottanut poikani puheita itsemurhasta todesta – ensimmäinen yritys oli viimeinen

    6. 6

      Kela vastaa yksinhuoltajalle, joka säästi lapsilleen rahastoon: ”Lapsen säästörahaston varat pitää käyttää lapsesta aiheutuviin menoihin”

    7. 7

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    8. 8

      Humalainen nuorisojoukko jahtasi kahta 15-vuotiasta teräaseen kanssa Espoossa – Jahdatut piiloutuivat bussiin, joukkio hajotti kahdeksan ikkunaa

    9. 9

      Pellolta löytyi ammuttu mies, motiiviksi epäillään tieriitaa – uhri oli ärsyyntynyt liikenteestä ja asetellut tielle esteitä

    10. 10

      Onko alkoholin tilaaminen ulkomailta todella kielletty laissa? – Lakimies sanoo kieltoa ”suureksi sumutukseksi”, joka perustuu muutaman virkamiehen ratkaisuun

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ossi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet

      Tilaajille
    2. 2

      Koko some kuohuu, sillä Pressiklubin juontaja Sanna Ukkolalle ehdotettiin erikeeperiä päähän, tämä kanteli ehdottajan pomolle ja myrsky oli valmis – tästä on kyse

    3. 3

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    4. 4

      ”Sinun hiljaisuutesi on valanut sementtiin itätytön stereotypian, ja se myy lisää poikamiesmatkoja”, kirjoittaa kirjailija Sofi Oksanen avoimessa kirjeessään Melania Trumpille

    5. 5

      Kirjailija kertoi olevansa ”ideologisesti” työtön ja kikkailevansa tukia – TE-toimisto katkaisee tuet ja aloittaa poikkeuksellisen selvityksen

    6. 6

      Trumpin lähipiiri pelkää presidentin olevan ”hajoamassa” – avustajat yrittävät pitää presidentin aisoissa, kun hän saapuu toimistolle kiihdyksissään

    7. 7

      Kiusaajat voittivat Niklas Herlinin

      Tilaajille
    8. 8

      Teollisuuden ja median suuromistaja Niklas Herlin on kuollut

    9. 9

      Nalkutatko sinäkin? ”Naisvalitus” ei ole naisten vika, vaan puhetapa kertoo parisuhteiden epätasa-arvosta

      Tilaajille
    10. 10

      Naisen käsi osui vahingossa vastaan kävelleeseen mieheen Kalliossa – mies raivostui silmittömästi, löi ja potki naista

    11. Näytä lisää