Ilma oli kamala. Taivas ryöpytti Loviisan niskaan tihkua, ja marraskuinen päivä oli pimeä ja masentava.
”Talo kirkon vieressä näytti isolta harmaalta möhkäleeltä”, Riitta Nelimarkka kertoo.
Mutta kun hän meni sisään suuresta rautaportista, nousi kaarevat kiviset portaat ja astui myynnissä olleeseen rakennukseen, sisällä oli toinen maailma.
