Kuukausiliite

Yksityisasioista ei ole paljon puhuttu

Pekka Tarkka väheksyi lapsena pikkuveljeään Jukkaa, mutta nyt he keskustelevat jo tasaveroisesti.

Jukka Tarkka:

En ole tuntenut isoveljeäni Pekkaa koskaan hyvin. Olemme olleet melko etäällä toisistamme, ja suhteemme oli pitkään vähän viileä. Minua se ei ole häirinnyt, mutta jotkut ovat ihmetelleet. Emme jaa yksityiselämän asioita toisillemme, sillä olemme vanhanaikaista tyyppiä. En ylipäänsä puhu privaateista asioistani kuin vaimoni Marin kanssa.

Pekka on esikoinen ja minua seitsemän vuotta vanhempi. Hän ja me kolme nuorinta, vuoden välein syntynyttä ipanaa olimme täysin eri kastia. Pekka pilkkasi meitä, hänen mielestään olimme täysiä turhakkeita.

Asuimme Pispalanharjun juuressa Näsijärven rannassa sijaitsevassa Enqvistin huvilassa, joka oli muutettu asuinhuoneistoiksi. Äitimme Liisa oli kotirouva, isämme Topi pappi ja Tampereen setlementin Ahjolan johtaja. Olimme Pispalassa vaurasta keskiluokkaa: meille tuli kylmä vesi sisään, oli sisävessa, emmekä nähneet nälkää.

Isä teki innokkaasti sosiaalista työtä Pispalan kommunistien parissa ja sai punapapin maineen. 1950-luvulla hän päätyi Setlementtiliiton pääsihteeriksi jatkamaan appiukkonsa Sigfrid Sireniuksen työtä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kun isämme alkoi päätoimittaa Setlementtiliiton lehteä Yhdyssidettä, lehden toimitussihteerinä toimi ensin Pekka, sitten minä. Pekka kirjoitti lehteen kirjallisuudesta, ja hänen aikanaan Yhdyssiteessä ilmestyi Pentti Saarikosken kaikkein varhaisimpiin kuulunut artikkeli.

Vuonna 1952 muutimme isän työn takia Helsinkiin Hämeentien ja Mäkelänkadun kulmaan. Kirjallisuuden opinnot aloittanut Pekka häipyi elämästämme hyvin nopeasti ja muutti äidinisämme luokse Tullinpuomin pohjoispuolelle, jossa hän sai oman huoneen. Hän pyöri kirjallisissa piireissä ja hurahti aatteellisesti vasemmalle. Ihmettelin sitä, sillä minulla mitään poliittista naksahdusta ei tapahtunut, vaikka olin myöhemmin eduskunnassakin.

Sain rippilahjaksi enoltamme, Yleisradion pomolta Jussi Koskiluomalta kausikortin Ra-dion sinfoniaorkesterin tiistaikonsertteihin, joissa klassista musiikkia pienestä pitäen harrastanut Pekkakin kävi. Välillemme rupesi kehittymään jonkinlaista yhteydenpitoa. Hän kommentoi minulle joskus konserttien ohjelmia, mutten silti kuulunut hänen porukkaansa. Pekka noteerasi minut oikeastaan ensimmäistä kertaa, kun kutsuntani lähestyivät vuonna 1961.

Hänen kaverinsa Pentti Linkola oli kirjoittanut pamfletin aseettoman palveluksen puolesta. Pekka antoi sen minulle ja pyysi miettimään, onko asepalvelukseen meno järkevää, vaikka olikin itse käynyt aikoinaan armeijan. En innostunut Linkolan ajatuksista. Sen jälkeen meillä ei ollut Pekan kanssa juurikaan yhteyksiä vuosiin. Ei se ollut välirikko, mutta asuimme kaupungin eri laidoilla.

Jo ennen asevelvollisuusaikaa olin alkanut opiskella Helsingin yliopistossa poliittista historiaa. Kun Pekka meni töihin Uuteen Suomeen, hän alkoi pyytää minulta kirja-arvosteluja sota-aikaa käsittelevistä kirjoista. Samaa reittiä pääsin Helsingin Sanomien avustajaksi, kun Pekka oli siirtynyt sen kulttuuritoimitukseen. Se oli kirjoittajanurani kannalta merkityksellistä.

Vain kerran meillä oli erimielisyyksiä arvosteluistani: kirjoitin Uuteen Suomeen arvostelun Erkki Tuomiojan pasifistisesta pamfletista Tahditon rauhanmarssi. Kirjoitin vähän irvaillen, kuinka kummallista on valita rauhanliikkeen toimintatavaksi marssi, sotilaallinen eteneminen. Pekka huolestui sieluni tilasta, ja kävimme kirjeitse periaatteellisen keskustelun. Päädyin loiventamaan kirjoitukseni sanamuotoja.

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että en ole lukenut Pekan kirjoja, paitsi Saarikoski-elämäkerran ensimmäisen osan. En ole harmi kyllä ehtinyt lukioaikojen jälkeen lukea juuri muuta kuin historiateoksia. Eipä Pekkakaan käsittääkseni ole lukenut minun kirjojani kovin ahkerasti.

1980-luvulla sain unelmatyöpaikan Elinkeinoelämän valtuuskunnasta, jota pidettiin porvarillisuuden pahamaineisimpana pesänä. Se oli aika etäällä kirjallisuuspiireistä, mutta Pekka rupesi silti noteeraamaan minua eri tavalla. Ja kun innostuin 1990-luvun alussa nuorsuomalaisuudesta, hän allekirjoitti kannattajakortin, joita tarvittiin puolueen perustamiseen. Se tuntui ihan kivalta. Etäisyydestämme huolimatta Pekka on aikuisena aina tasoittanut tietäni.

Pekka on lentänyt kukasta kukkaan, minä en. Hän on vakiintunut vasta nykyiseen, neljänteen avioliittoonsa. Minä taas olen ollut Marin kanssa yli 50 vuotta. Suoraan sanoen en kadehdi Pekkaa, sillä avioerotilanteita nähneenä ymmärrän, että se ei ole herkkua. Meillä on Marin kanssa kaksi lasta, Pekalla taas neljä.

Isänä Pekka on ollut käsittääkseni samanlainen kuin minäkin eli aika lailla työhönsä uppoutunut. Muut asiat ovat olleet olevinaan meille tärkeämpiä kuin lapset. Minun perheessäni kodin pyörittäminen on jäänyt Marin harteille. Vasta jälkeenpäin olen huomannut, kuinka kohtuuttoman raskas taakka ja suuri vääryys se oli. Onneksi suhteeni lapsiimme Krisseen ja Emmaan ovat tiivistyneet vanhemmiten, ja sama on tainnut käydä Pekalle.

Iän karttuessa sisarusparvemme on alkanut silloin tällöin istua iltaa yhdessä. Joskus Pekka soittaa kirjoitustöihinsä liittyvissä asioissa. Hän saattaa tsekata poliittisen historian yksityiskohtia tai kertoa kuulemiaan juoruja. Niitä riittää, sillä Pekalla on laaja tuttavapiiri ja hän on hyvin sosiaalinen, toisin kuin minä.

Vanhemmiten olen kokenut, että Pekka on hyväksynyt minut porukkaansa eikä enää vähättele tai syrji. Olemme pehmenneet, ja välimme ovat lähentyneet. Se tuntuu kauhean hyvältä.”


Pekka Tarkka:

Kun Jukka syntyi syyskuussa 1942, jatkosota oli käynnissä. Kerran ilmahälytyksen sattuessa lähdimme palopommien pelossa puutalostamme Pispalassa läheisen tiilirakennuksen kellariin suojaan. Jouduin kantamaan Jukan pottaa, mikä oli mielestäni hirvittävän häpeällistä. Pelkäsin, että naapurin tyttökodin tytöt näkevät, ja heitin potan metsään. Pian minut komennettiin hakemaan se takaisin.

Olin aika ilkeä isoveli. Kiusasin, pilkkasin ja tein mustasukkaisuuksissani jatkuvasti pientä jäynää. Kun kasvoin, kiusaaminen jäi pois, mutta minulle ja Jukalle ei myöskään syntynyt mitään erityistä suhdetta.

Pispalasta tuli paljon kirjailijoita. Lauri Viita oli osallistunut Ahjolan nuorisotoimintaan kerhopoikana, ja oma kerhonjohtajani oli Pentti Holappa. Osittain näiden hahmojen kautta kiinnostuin kirjallisuudesta, mutta tärkeää oli myös se, että pääsin juoksupojaksi Varma-tätini kirjakauppaan 12-vuotiaana.

Kun aloin opiskella, sisarukseni jäivät elämästäni aika pitkäksi aikaa. Se ei johtunut ristiriidoista, vaan siitä, että elin vahvasti omaa elämääni. Tulevan vaimoni Aulin boksissa Merikadulla kokoontui boheemi piiri, jossa oli tulevia kirjailijoita, muusikkoja, maalareita ja muuta taiteellista väkeä. Olimme innokasta klassisen musiikin harrastajajoukkoa, ja istuimme kaksi kertaa viikossa auktoriteettiemme Seppo Heikinheimon ja Kari Rydmanin kanssa Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin konserteissa.

Olimme aika itsetietoisia. Kun Jukka alkoi käydä konserteissa, hän oli porukan silmissä nuori tulokas. Kukaan ei ollut innokas tekemään häneen tuttavuutta. Minä ajattelin, että hän on lahjakas pikkuveli, joka alkoi kehittyä kiinnostavaan suuntaan melko nopeaa vauhtia.

Vuonna 1958 Toini Havu, Helsingin Sanomien kirjallisen osaston hoitaja ja kiistelty kriitikko, soitti ja kysyi, tulenko hänen juoksupojakseen. Se oli onnenpotku. Kun huomasin, että Jukka kirjoittaa erittäin hyvää lehtitekstiä, annoin hänelle kirjoja arvosteltavaksi. Siihen aikaan sukulaisen suosimista ei pidetty niin pahana.

Suhteeni Jukan puolueeseen oli varovaisesti myötäilevä, vaikka en ole osallistunut politiikkaan aktiivisesti. Se on 50-luvun perintöä. Silloin kulttuuripiireissä ei ollut sopivaa puhua politiikkaa, joka oli liian tavallista, arkista ja ikävää. Sen sijaan puhuttiin taiteesta ja luonnosta, harrastettiin Lappia ja lintuja, hiihdettiin, pyöräiltiin ja retkeiltiin. Jukka itse suhtautui kansanedustajan työhönsä hirmu vakavasti.

Emme ole riidelleet voimakkaasti. Suurimmat erimielisyytemme ovat olleet pasifismista. Harrastamme kyllä keskinäistä aika rohkeaakin hammastelua, mikä kumpuaa nuoruudesta. Esimerkiksi työskentely Elinkeinoelämän valtuuskunnassa teki Jukasta ”taantumuksellisen”, jota ”edistykselliset” vihasivat.

Jukka on pitkäjänteinen ja järkevä kaikissa toimissaan. Olen ollut paljon impulsiivisempi, typerämpi ja boheemisempi, mistä Jukka ei ole aina ehkä pitänyt. Jukan tohtorinkaronkka oli rauhallinen tilaisuus, mutta minä olin hankkinut väittäjäisteni illaksi kolmattasataa pulloa algerialaista punaviiniä, ja kirjallinen väki ahtautui vielä jatkoille pieneen kaksiooni. Kun juhlijoilta loppui tupakka, pyöräilin kello viisi aamulla frakki päällä rautatieasemalle ostamaan väkeviä North State -savukkeita.

Luulen, että Jukka on ollut minua paljon parempi isä. Hänelle ei ole tullut avioeroja, ja sikäli hän on ollut kiinteästi lastensa kanssa. Kun ensimmäinen avioliittoni purkautui vuonna 1969, minusta tuli lapsilleni Minnalle ja Lotelle etäisä, jonka luona he silloin tällöin kävivät. Mutta ajat ovat muuttuneet. Kun erosin 80-luvulla syntyneen tyttäreni Ullan äidistä, Ulla asui vuorotellen kummankin luona.

Minun ja Jukan suhde ei ole kauhean intensiivinen. Se on ylimääräinen herkku, jota joskus nautitaan. Molemmilla on elämä täynnä työtä ja muita ihmisiä. Kun tapaamme vaikkapa Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla, keskustelemme politiikasta, yhteiskunnasta ja musiikista.

Olemme aika pidättyväisiä, ja vaikenemme enimmäkseen henkilökohtaisista asioista. Se on sukupolvi- ja persoonakysymys. Nykyään julkisuudessa puhutaan avoimesti intiimeistä asioista, mutta ei sitä ennen harrastettu.

Mutta mitä vanhemmaksi olemme tulleet, sitä tärkeämmäksi Jukka ja muut sisarukseni ovat minulle tulleet. Varsinkin vanhempiemme sairastuminen ja kuolema ovat lähentäneet. Nyt olemme molemmat eläkkeellä ja teemme kumpikin kirjoja. Jukka tuo aina kirjansa minulle. Olen lukenut varmaan kaikki muut paitsi Päiviö Hetemäen elämäkerran.”

Jukka Tarkka, 75, on Espoossa asuva valtiotieteiden tohtori, kirjailija ja entinen kansanedustaja. Pekka Tarkka, 83, on Helsingissä asuva filosofian tohtori, kirjailija ja eläkkeellä oleva kirjallisuuskriitikko.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuukausiliite
  • Perhesiteitä

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Krp ottanut kaksi kiinni laajoissa etsinnöissä ympäri Turun saaristoa, yrityksen tilat Paraisilla eristettiin – tämä operaatiosta ja epäillyistä talous­rikoksista tiedetään nyt

    2. 2

      Luksusautoja myydään verkossa muutamalla tonnilla – Mutta onko käytetty Jaguar S-Type hyvä ostos?

    3. 3

      Nykylasten normaali on jotain, mitä me nelikymppiset emme edes olisi voineet nähdä

    4. 4

      ”Hän ei lopeta koskaan” – Tällainen mies on rahalla, viinalla ja nuuskalla lapsia Helsingin keskustassa houkutellut sarjahyväksikäyttäjä

      Tilaajille
    5. 5

      Arjen Kamphuis lähti Norjaan melomaan ja katosi – hollantilaisen tietoturva-asiantuntijan kohtalo hämmentää poliiseja ja läheisiä

    6. 6

      Kokoomus hyökkäsi pääministeri Sipilää vastaan, Sipilä suuttui ja ryhtyi vasta­hyökkäykseen – Soini-äänestyksestä syttyneen riidan syy ilmeisesti väärin­ymmärrys

    7. 7

      Liikemies ammuttiin autosta, joka ajoi 200 kilometriä tunnissa – Pietarin erikoisen surman erikoisin piirre on tappajien auton suomalainen rekisterikilpi

      Tilaajille
    8. 8

      Itämerelle jopa 8-metrisiä aaltoja puhaltanut Mauri-myrsky hellittää illalla – Kova tuuli on irrottanut lukuisia veneitä Espoossa ja Helsingissä

    9. 9

      Kaikki naiset eivät kohta kelpaa naisiksi yleisurheilun huipulla, ja tulkinta kohdistuu vahvasti yhteen juoksijaan – ”Ajassa voidaan palata sata vuotta taaksepäin”

    10. 10

      Suomalainen turisti, älä luota poliisiin!

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Krp ottanut kaksi kiinni laajoissa etsinnöissä ympäri Turun saaristoa, yrityksen tilat Paraisilla eristettiin – tämä operaatiosta ja epäillyistä talous­rikoksista tiedetään nyt

    2. 2

      Uusi nopea testi paljastaa, kuinka suuri on riski sairastua muistisairauteen

    3. 3

      ”Hän ei lopeta koskaan” – Tällainen mies on rahalla, viinalla ja nuuskalla lapsia Helsingin keskustassa houkutellut sarjahyväksikäyttäjä

      Tilaajille
    4. 4

      Tarkkuuskiväärin kanssa pullistellut Putin mokaili aseenkäytössä – Lepsuilu kertoo presidentin viimeisen kauden syndroomasta

    5. 5

      Kaikki naiset eivät kohta kelpaa naisiksi yleisurheilun huipulla, ja tulkinta kohdistuu vahvasti yhteen juoksijaan – ”Ajassa voidaan palata sata vuotta taaksepäin”

    6. 6

      Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho eroavat – ”Emme luovuttaneet helpolla”, Kaikkonen sanoo

    7. 7

      Luksusautoja myydään verkossa muutamalla tonnilla – Mutta onko käytetty Jaguar S-Type hyvä ostos?

    8. 8

      Suomalainen turisti, älä luota poliisiin!

    9. 9

      Jasper Pääkkösestä tuli Spike Leen elokuvan psykopaattirasisti, koska ohjaaja ihastui häneen kesken koekuvausten – lauantaina Lee menee Pääkkösen saunaan ja suunnittelee yhteistyön jatkumista

      Tilaajille
    10. 10

      Nykylasten normaali on jotain, mitä me nelikymppiset emme edes olisi voineet nähdä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ihmisroskana” esitetty asunnoton alkoholisti Markku Korhonen ahdistui ja suuttui niin, että teki rikos­ilmoituksen – entinen yrittäjä auttoi pitkään muita, mutta päätyi itse sillan alle

    2. 2

      Virpi oli luokan priimus ja lääkäriperheen kultahippu – Hänestä tuli kirurgi, joka leikkasi potilaita lääkehuuruissa ja joutui lopulta vankilaan

      Tilaajille
    3. 3

      Puolella miljoonalla suomalaisella on riittämätön lukutaito – Testaa, kuinka hyvin itse ymmärrät lukemaasi

    4. 4

      Äiti riehui, ryyppäsi ja teki lopulta itsemurhan – Kun Sari Järn halusi ymmärtää miksi, hän löysi suvun synkän historian

      Tilaajille
    5. 5

      Helsinkiläisnaisen auto saarrettiin traktorilla Nuuksiossa – ”Espoon sumputtaja” Lucas Heimsch perheineen kertoo nyt, mikä kaupunkilaisten käytöksessä mättää

    6. 6

      Espoolainen oppilas kuoli saatuaan sairaus­kohtauksen liikunta­tunnilla, jolla tehtiin piip-testiä – Testistä on annettu tarkat ohjeet kouluille, sanoo sivistys­toimen johtaja

    7. 7

      Miehet ovat usein tajuamattaan henkisen väkivallan uhreja – ”Miehillä voi olla parinkymmenen vuoden kokemus alistamisesta”

    8. 8

      Auschwitziin matkanneet Kallion lukiolaiset kokivat Suomi-häpeää krakovalaisessa juutalaisravintolassa: ”Minun oli pakko mennä kysymään heiltä, että ymmärrättekö te yhtään, mitä teette”

    9. 9

      ”Ongelmista ykkönen on viina, kakkonen on viina ja kolmonen on viina” – Ensihoidon eläköityvä vastuulääkäri Teuvo Määttä on nähnyt Helsingin pimeän puolen

    10. 10

      Siirtämäänsä autoa tuhonnut hinaus­auton kuljettaja herätti hämmennystä Vantaan Koivu­haassa – auto oli tarkoituskin viedä romutettavaksi, kertoo kuljettaja

    11. Näytä lisää