Ja tästä aiheesta tietää Timo Rissanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+rissanen, joka on apulaisprofessori kuuluisassa New Yorkissa sijaitsevassa muoti- ja designkoulussa, jonka nimi on Parsons School of Design. Hän on juuri ollut Suomessa luennoimassa opiskelijoille erikoisalueestaan. Siis siitä, kuinka vaatetusteollisuus voi vähentää aiheuttamiaan ympäristöhaittoja
Rissanen on puhunut vaatetusteollisuuden aiheuttamista ympäristöongelmista jo yli kymmenen vuotta. Aluksi aihe ei kiinnostanut juuri ketään, mutta nyt kiinnostaa. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus saastuttaa yhtä paljon kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä. On pakko yrittää pelastaa maapalloa vaate kerrallaan.
Muotiteollisuus on jättiläinen, jonka langat ulottuvat ja kietoutuvat kaikkialle. Joka vuosi valmistetaan 150 miljardia vaatetta – ja määrä kasvaa. Käytetyistä ja myymättä jääneistä vaatteista muodostuu pinoja, kasoja ja kokonaisia vuoria.
”H&M ilmoitti viime keväänä, että siltä jäi myymättä yhden vuoden aikana 4,3 miljardin dollarin edestä vaatteita, jotka ovat varastoissa tai nyt varmaan poltettu”, Rissanen kertoo.
Varastoihin hautautuvat vaatteet ovat silti vain rättivuoren huippu. Yhtään vaatetta ei pitäisi valmistaa turhaan, sillä niiden tekeminen kuluttaa valtavasti resursseja. Esimerkki: tarvitaan yli 5000 litraa vettä, jotta saadaan kasvatettua puuvillat yhtä ainoaa mekkoa varten. Muovikuitujen valmistamiseen taas kuluu öljyä.
Ja miten tämä koskettaa sinua ja minua? Vaikkapa siten, että kun heitämme pesukoneeseen polyesteristä tehdyn vaatteen, siitä saattaa irrota jopa 100 000 mikrokuitua, jotka kulkeutuvat pesuveden mukana lopulta meriin.
Rissanen lohduttaa: vaatetusteollisuudessa etsitään kyllä ratkaisuja. Ja pieniä askeleita otetaan Suomessakin. Touchpoint-niminen työvaatevalmistaja keräsi asiakkailtaan vanhoja työvaatteita, joista tehtiin Hollannissa komposiittia. Siitä valmistettiin terassikalusteita esimerkiksi Hesburgerille. Ja ne taas voidaan kierrättää uudelleen komposiitiksi.
Suomalainen Purewaste taas hyödyntää kasvavaa kangasvuorta valmistamalla sisustuskangasjätteestä Costo-merkkisiä hattuja. Tauko-niminen yritys puolestaan tekee vaatteita sairaaloiden ja ravintoloiden poisheittämistä tekstiileistä.
Ongelma on myös leikkuujäte. Vaatetusteollisuudessa sitä syntyy jokaisesta käytetystä kangasmetristä 10–15 prosenttia. Perheyritys Finarte tekee tuosta leikkuujätteestä ja hukkamateriaaleista designmattoja. Turkulainen Muotikuu taas ompelee tyllihameidensa valmistuksesta ylijäämäpaloista tyllihameita.
Tulevaisuudessa ovat arvossaan myös vaatteita korjaavat ja vuokraavat yritykset. Niiden avulla vaatteet pysyvät käytössä pidempään.
Uusia second hand -myymälöitäkin syntyy koko ajan. Pieni suomalainen We Started This -yritys myy uudelleen erityisesti käytettyjä Marimekkoja. Suomalainen nettikauppa Emmy kauppaa käytettyjä merkkivaatteita.
Timo Rissanen kehuu myös amerikkalaista Patagoniaa, jonka vuorikiipeilijä Yvon Chouinardhttps://www.hs.fi/haku/?query=yvon+chouinard perusti 1970-luvulla. Se onkin aika erikoinen vaatealan yritys, sillä Patagonia kertoo yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan etsiä ratkaisuja ympäristökriisiin. Yritys lahjoittaa rahaa ympäristöaktivisteille ja pyrkii parantamaan sille villaa tuottavien eläinten oloja.
Omaa luokkaansa on ruotsalainen Swedish Stockings -sukkahousuyritys. Se valmistaa sukkansa kierrätyskuiduista ja käyttää tuotantoonsa aurinkoenergiaa ja muita uusiutuvia energianlähteitä. Swedish Stockings myös kerää käytettyjä sukkahousuja, ja niistä valmistetaan uudelleen käytettävää haketta.
Sitten on Pariisissa asuvan muotisuunnittelijan Anna Ruohosen https://www.hs.fi/haku/?query=anna+ruohosentapa toimia. Hän ei valmista vaatteita varastoon, vaan ne ommellaan tilausten mukaan.
”Sellaisia yrityksiä on Amerikassakin enemmän ja enemmän”, Timo Rissanen sanoo.
Kaikessa hiljaisuudessa myös halpamuodin järkäle H&M opettelee kierrätystä.
”Tunnen konsultteja, jotka ovat olleet useamman vuoden töissä H&M:llä tuomassa sinne uutta ajattelua kestävästä vaatesuunnittelusta ja kiertotaloudesta”, Rissanen kertoo.
Suomessa yritetään vimmatusti kehittää myös aivan uudenlaisia kuituja, jotka korvaisivat luontoa kurittavat puuvillat ja pellavat. Spinnova valmistaa kuitua suoraan puusta,
ja käytön jälkeen siitä kudottu kangas voidaan kierrättää takaisin kuiduksi. Aalto-yliopistossa on kehitetty selluloosapohjainen Ioncell-kierrätyskuitu, jota kyetään tuottamaan vaikkapa farkkukankaasta tai pahvista. Infinited fibre -niminen yritys taas valmistaa viskoosimaista kuitua mistä tahansa selluloosajätteestä – vaikkapa vanhoista pahvilaatikoista.
Suomalaisyritykset ovat valitelleet rahoittajien puutetta, mutta maailmalla tutkimuksia maksavat muiden muassa H&M ja Kering-ryhmä, joka omistaa esimerkiksi Guccin
muotitalon.
”H&M on rahoittanut aika paljonkin kiertotalouden tutkimusta ja antanut miljoonia euroja palkintoina startupeille, jotka kehittävät uusia tapoja valmistaa vaatteita ja uusia kuituja.”
Kilpailussa on menestynyt esimerkiksi italialaisyritys, joka valmistaa kuituja appelsiininkuorista. Ja ananaksen lehdistä on ryhdytty tehtailemaan Piñatex-nimikkeellä materiaalia, joka korvaa kengissä käytettävän nahan. Esimerkiksi saksalainen muotifirma Boss on jo valmistanut siitä tennareita.
”Minun tulevaisuudennäkymäni on sellainen, ettei mitään vaate- tai kangasjätettä mene kaatopaikalle eikä poltettavaksi.”
Unelmamaailmassa onkin vain yksi talous: kiertotalous, jossa kaikki materiaalit ja raaka-aineet kiertävät lähes loputtomasti.
Tällä hetkellä eniten päänvaivaa tuottavat sekoitekuidut, joissa luonnonkuituihin on lisätty joustavuuden vuoksi vaikkapa elastaania. Teknologia olisi jo olemassa sekoitekuitujenkin erotteluun.
”Varmasti viiden vuoden kuluessa se on jo käytössä.”
Sitten pitää vielä ratkaista nettiin siirtyneen vaatekaupan ongelmat. Nyt paketteja lennätellään ympäri planeettaa lentopostissa, ja se vasta saastuttaakin.
Pakkauksetkin saastuttavat, jos niitä käytetään vain kerran. Pariisissa toimiva suomalainen Aalto-muotimerkki onkin muutaman muun merkin ohella ottanut käyttöönsä suomalaisen Repackin kierrätettävät pakkaukset.
Me kuluttajat taas voimme vaatia yrityksiltä, että ne muuttavat tuotantoaan ympäristöystävällisemmäksi ja kertovat meille tuotteistaan tarpeeksi.
”Ihana tulevaisuuden näkymä olisi, että kuluttaja voi ostaa itselleen mieleisiään vaatteita, eikä hänen tarvitsisi huolehtia siitä, onko vaate tuotettu ympäristöystävällisesti
tai eettisesti. Vaatteilla on mieletön poten-
tiaali tuoda ihmisille hyvää mieltä ja iloa.”
Tyyli: Alli-Liis Vandel Meikki ja hiukset: Piia Hiltunen Malli: Kirsi Pyrhönen
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24