Feminismi etenee neljänteen aaltoonsa – näin kolme aiempaa aaltoa Suomessa nousivat ja laskivat

82-vuotias Margareta Mickwitz kirjoitti 53 vuotta sitten lehteen artikkelin, josta alkoi suomalaisen feminismin toinen aalto – vaikka feminismistä kuultiin Suomessa vasta vuosien päästä.

Suomi oli jäljessä 1960-luvulla. Jälleenrakennuksen aikaan yhtenäisyys oli tärkeämpää kuin arvojen uudistus.

Vanhat naisjärjestöt olivat jumittuneet kotitalousasioiden käsittelyyn. Niitä ei liikuttanut, että naisen markka oli 60 penniä.

Kokeneita naisia ”kotiutettiin” Yhtyneiltä paperitehtailta, jotta nuoret miehet saivat töitä. Yritys noudatti periaatetta, että äidin paikka on kotona.

Asenteet olivat tiukassa. Vaikka alle puolessa helsinkiläistalouksista mies oli yksin vastuussa perheen tuloista, silti lähes 90 prosenttia kaupunkilaismiehistä ajatteli, että miehen tulisi yksin elättää perhe.

Ainoastaan naisten katsottiin olevan sopivia huolehtimaan lapsista. Mannerheimin lastensuojeluliittokin valisti esitteessään vuonna 1967, että ”perheen toimeentulosta huolehtiminen kuuluu lähinnä isälle”. Äidin työskentelyä pidettiin perheelle haitallisena.

Vain harvat lapset pääsivät julkiseen päivähoitoon, ja monissa yksityisissä lapsia odotti huono hygienia ja puutteellinen ravinto.

Raskaaksi tulleet tytöt erotettiin kouluista. Suurin osa koulukotien tytöistä oli laitoksessa ”sukupuolisiveettömyyden” takia. Poikia ei juuri koskaan rangaistu seksistä.

Korkeakouluopiskelijoista jo puolet oli naisia. Tosin heistä kolmannes keskeytti opinnot häiden jälkeen.

Helsinkiläisestä Margareta Mickwitzistä tuntui, että asiasta pitää kirjoittaa.


Hän oli seurannut pohjoismaista sukupuoli­keskustelua, jossa yhteiskunta­tieteiden tutkimus tuli esiin voimalla. Hänen toimittaja­miehensä oli antanut hänelle lahjaksi Ruotsissa feministisiä teemoja esiin nostaneen Eva Mobergin kirjan Kvinnor och människor.

Edistyksellisessä Ruotsissa ivailtiin 1960-luvulla Suomen perinteisille sukupuolirooleille. Siellä naurettiin Naisjärjestöjen keskusliiton suunnitelmalle naisten omasta ”asevelvollisuudesta”. Koulutusjaksoon olisi kuulunut puutarhanhoitoa, vaatehuoltoa ja lastenkasvatusta.

Henkilökohtaisesta tuli Mickwitzille poliittista. Kirjallisuutta opiskellut filosofian lisensiaatti näki ensimmäisissä töissään, kuinka naisia syrjittiin. Mickwitz hoiti kansainvälisiä suhteita työnantajajärjestössä. Iltapäiväkahvit tarjoiltiin erikseen miehille ja naisille. Miehille katettiin pöytä pellavaliinalla ja naisille vakstuukilla eli vahakankaalla.

”Tuli tarve saada nämä asiat julkisuuteen ja alkaa vaikuttamaan ihmisiin”, nyt 82-vuotias Mickwitz sanoo.

Margareta Mickwitz kirjoitti elokuussa 1965 suomenruotsalaiseen Nya Presseniin artikkelin, jossa hän kyseenalaisti horjumattoman, maailmaa pyörittävän miehen roolin. Mickwitz kirjoitti, että tapa olla mies oli ennakkoluuloille rakennettu sukupuolirooli.

Artikkelista alkoi suomalaisen feminismin toinen aalto – vaikka feminismistä kuultiin Suomessa vasta vuosien päästä.

Ensimmäinen aalto

Ei ihme, että monilla on vaikeuksia pysyä feminismin kehityksessä mukana. Kun puhutaan feminismin neljästä aallosta, tarkoitetaan pääasiassa Yhdysvaltojen sukupuoliläikehdintää.

Aallot ovat palanneet aina vähän isompina. Ne ottavat joka kerran enemmän asiaa mukaansa.

Sosiologi Riitta Jallinoja on määritellyt vuodet 1884–1908 suomalaisen naisasialiikkeen ensimmäiseksi taistelukaudeksi. Naisasia-kausi määriteltiin kansainvälisestikin feminismin ensimmäiseksi aalloksi. Määrittely tapahtui 1960-luvulla, kun uusi liike kaipasi historiaa.

Englannissa suffragetit rikkoivat omaisuutta, osoittivat mieltä ja kärsivät vankilassa, kun naisia kohdeltiin kuin alempia olentoja. Yhdysvalloissa käytiin rinnakkain taistelua naisten oikeuksista ja orjien vapauttamisesta.

Nainen oli länsimaissa kiinni yksityisessä, kodin toiminnassa. Tärkeintä oli saada laillinen asema: äänioikeus ja oikeus omistaa. Naisille haluttiin mahdollistaa töiden tekeminen, missä auttoi päivähoidon ja koululaitoksen kehittäminen tasa-arvoiseksi.

Suomen suuriruhtinaskunnassa tyrskähteli aikaisin, mutta itsenäistyneessä tasavallassa naisliike laantui pitkäksi aikaa. Vuonna 1906 saatiin läpi edistyksellinen äänestyslakiuudistus, joka rikkoi säätymaailman ja avasi naisille tien politiikkaan.

Kesti silti lähes puoli vuosisataa, että naisia oli kansanedustajina enemmän kuin vuonna 1908 valitut kymmenen prosenttia.

Suomessa taistelut olivat kaukana takana, kun Britanniassa naiset saivat täyden ääni­oikeuden vuonna 1928.

Vanhassa edelläkävijämaassa Suomessa ei enää syntynyt kiinnostusta rikkoa naisten ja miesten roolijakoa. Oli tarve kuroa umpeen sisällissodan kahtiajakoa, ei kapinoida naisten oikeuksista. Naisjärjestöt keskittyivät uuteen kansalliseen projektiin, kotivalistustyöhön, ja jumahtivat sille asialle vuosikymmeniksi.

Naiset jäivät sotien jälkeen marginaaliin poliittisessa päätöksenteossa, ja sitä jatkui 1960-luvulle asti. Kaikissa hallituksissa ei edes ollut naisia ministereinä. Osuus eduskuntavaaliehdokkaista laski vuoden 1962 vaaleissa alle 15 prosentin. Sen jälkeen naisten osuus on noussut noin 40 prosentin perustasolle.

Ensimmäisen aallon naisjärjestöt uskoivat naisen luonnolliseen rooliin kodinhoitajana. Heistä ei ollut maskuliinisuutta jumaloivan kulttuurin uudistajiksi. Jallinojan jaottelussa toinen naisasialiikkeen taistelukausi käytiin vuosina 1966–1970, kun Yhdistys 9 oli aktiivinen.

Sen ensimmäinen puheenjohtaja oli Margareta Mickwitz.


Toinen aalto

Tunnelma Vanhalla ylioppilastalolla 13. helmikuuta 1966 oli euforinen. Kirjailija ja toimittaja Arvo Salo johti puhetta. Yhteiskunnasta tehtäisiin oikeudenmukaisempi. Onnittelusähkeitä sateli. Koossa oli Ryhmä 9, josta tuli myöhemmin Yhdistys 9. Parlamentaarisen järjestelmän ulkopuolisen painostusryhmän tehokeinoina olisivat tutkimus, kasvatus, valistus ja toiminta.

Pyrkimys oli hävittää sukupuoliroolijako sieltä, jossa se ei ole ”tarkoituksenmukainen”. Ehkä kaiken toiminnan jälkeen naiset vihdoin voisivat tulla ihan yksin Vanhan kellariin. Aikaisemmin portsari oli aina pysäyttänyt heidät.

”Se oli ihanaa aikaa, kun usko kaiken paranemiseen oli vielä olemassa”, sanoo Mickwitz ja lisää: ”Nyt ei ole aihetta optimismiin.”

Yhden asian liikkeet kukoistivat, kuten rauhanjärjestö Sadankomitea, vähäosaisia auttanut Marraskuun liike ja julkista liikennettä kannattanut Enemmistö. Nuoret aikuiset aikoivat laittaa asiat maassa kuntoon. Samat ihmiset toimivat useissa liikkeissä.

Yhdistys 9:n perustajat jatkoivat opetusministeriön virkamiehen Kalevi Sorsan ja hänen vaimonsa, kääntäjä Irene Sorsan kotiin jatkamaan juhlia. Kalevi Sorsa oli Mickwitzin silloinen pomo, tuleva pääministeri ja erittäin innoissaan liikkeestä. Sukupuolijakoa rikkomaan haluttiin myös miehiä. Aloittajajoukossa oli mukana myös Mickwitzin mies Johan. Yhdistysläiset pitivät naisten erillistä toimintaa vanhoillisena.

Ranskalaiskirjailija Simone de Beauvoirin näkemykset levisivät Suomeen. Beauvoirille naiseus on kulttuurinen rakennelma, miesten ”toinen” eli olennaisen vastakohta. Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan. Toinen sukupuoli on suljettu toisteiseen palvelijan työhön, kotityössä, avioliitossa ja lisääntyjänä. Eksistentialistina Beauvoir uskoi, että yksilön pitää ottaa vastuu päätöksistään.

Yhdistys 9 oli ensimmäinen suomalaisjärjestö, joka otti käyttöön ruotsalaisten määrittelemän ”radikaalin sukupuolirooli-ideolo­gian”. Raju ajatus kuului: mies voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia.

Naisilla ja miehillä saattoi heistä olla kaksi roolia: ansiorooli ja perherooli.

Päivähoitoryhmän mielenosoitus kulki Senaatintorilta Eduskuntatalolle äitienpäivänä 1968. Yhdistysläiset huusivat: ”Lastenseimi joka kortteliin!”

He vakiinnuttivat uuden sanan sukupuolirooli, joka käännettiin ruotsin sanasta könsroll.

Suomen sanaa pidettiin säädyttömänä, koska se yhdistyi sukupuolielämään. Ei sellaista voinut lausua julkisesti.

Nykyään puhuttaisiin genderistä, Mickwitz huomauttaa.

Määritelmät mieheyden ahtaasta roolista voisi toistaa sellaisinaan nykykeskustelussa. Yhdistys 9 julisti, että miehen pitää pystyä näyttämään tunteitaan muutenkin kuin jääkiekko-ottelussa tai humalassa.

”Miehen pidättämät kyyneleet purkautuvat veripisaroina vatsahaavasta”, he kirjoittivat julkilausumassaan 1968.

Sukupuolielämästäkin piti pystyä puhumaan. He halusivat eroon naisia nöyryyttä­västä kaksinaismoraalista. Uudistus ei ollut helppoa.

Piispat julistivat yhteisesti, että ehkäisyä ei pitäisi käyttää kuin korkeintaan poikkeustapauksissa avioliitossa.

”Minusta se oli järisyttävää. Aluksi luulin, että se ei ole totta. Se oli niin raaka. Siinä paljastui suoraan, millaiset arvot tällä ryhmällä on”, sanoo Mickwitz ja viittaa luterilaisen kirkon johtoon.

Siveellisyyden vartioiminen oli vanha perinne. Siihen suhtautuminen osoitti kuilun sukupolvien välillä. Monet edistyksellisetkin ihmiset olivat siveellisyydestä puhuttaessa konservatiivisia.

Abortin sai vain, jos synnytys todettiin vaaralliseksi äidille tai lapselle. Kun synnytyksen katsottiin olevan psyykkisesti rasittavaa äidille, tehtiin pakkoabortteja. Arvioitiin, että vuonna 1966 tehtiin 18 000 laitonta aborttia.

Yhdistys 9 ehdotti abortin vapauttamista ja ehkäisyn tuomista kaikkien ulottuville. Uudistus onnistui, ja valtiollinen linja on edelleen sama.

Viime vuosina aborttioikeuden kiristämistä on ehdotettu useissa länsimaissa, jopa Norjassa. Päivähoito-oikeuksistakin käydään vääntöä. Käsittelyyn palaavat asiat, joita yritettiin ratkoa jo yli 50 vuotta sitten.

”Se on tietysti masentavaa, että niitä ei saada korjatuksi pois pöytäjärjestyksestä”, sanoo Mickwitz.

”Mitään ei saa pitää itsestäänselvänä.”

Viiden vuoden toiminnan jälkeen Yhdistys 9 oli tehnyt tehtävänsä: tutkimuksiin oli tartuttu, mielenosoituksista kirjoitettu. Viimeisenä aktiivivuonna yhdistyksessä oli noin 700 jäsentä, joista kolmasosa oli miehiä. Mickwitz jättäytyi toiminnasta loppuvaiheessa.

”Minulla oli kaksi pientä lasta eikä päivähoitoa”, hän sanoo ja naurahtaa.

Sukupuoliasia oli levinnyt päättäjille, ja suomalainen valtiofeminismi alkoi kasvaa. Monia Yhdistyksen ehdotuksia toteutui: abortin vapautus, ehkäisyneuvonta, päivähoitolaki, isyysloma, erillisverotus ja niin edelleen. Ravintoloiden ovet avautuivat naisille.

Sukupuolivähemmistöt ovat yksi sokea kohta, johon Yhdistys 9 ei tarttunut. Sen työryhmän ehdotuksesta syntyi kyllä seksuaali­poliittinen yhdistys Sexpo, joka toimii edelleen. Heteroseksuaalisuuteen keskittyneessä työryhmässä työskenteli myös oikeustieteen kandidaatti Tarja Halonen.

Myöhemmin Mickwitz tapasi Tarja Halosen useasti valtiollisissa hankkeissa, kun hän työskenteli kansainvälisissä tehtävissä Suomen Unesco-toimikunnassa ja opetusministeriössä eläköitymiseensä vuonna 2001 asti.

Halonen toimi siltana kahden alkufeminismin välillä.

Feminismin aika

Suomalaista feminismiä tutkinut Solveig Bergman on määritellyt Yhdistys 9:n feministiseksi, vaikka yhdistysläiset eivät feminismistä puhuneetkaan. Riitta Jallinojan määritelmissä suomalainen feministinen liike käynnistyi vasta vuonna 1973.


Varmaa on, että toinen aalto lähti käyntiin Yhdysvalloista.

Useissa länsimaissa opiskelija­vasemmisto jatkoi useiden vuosien ajan näyttävää, juhlivaa, ärsyttävää toimintaa. Feministit halusivat kokonaan uuden, feminiinisemmän yhteiskunnan.

Suomessa vaikuttaminen oli jähmettynyt vakavaan puoluepolitiikkaan, eivätkä kysymykset ruumiillisuudesta ja henkilökohtaisesta kokemuksesta sopineet siihen.

Kurinalaista järjestötoimintaa uskalsivat rikkoa vain suomenruotsalaiset naiset. He nimittivät itseään feministeiksi, vaikka sanalla oli monissa piireissä pilkallinen sävy.

”Meille naurettiin kaikkialla: sosiaalidemokraateista äärivasemmistoon. Oltiin täysin paarioita. Täysin tuomittuja”, sanoo Sunniva Drake.

Pioneerifeminististä tuli myöhemmin Espoon kaupunginkirjaston aluejohtaja ja sananvapauspalkittu kirjoittaja.

Edistyksellisen perheen kasvatti oli herännyt yhteiskunnan odotuksiin, kun hän meni naimisiin 19-vuotiaana. Yhtäkkiä häntä kohdeltiin rouvana, parin toisena osapuolena. Feminismi antoi tien määritellä itseään.

He eivät peitelleet radikaaliuttaan. Miesviha kuului feminismiin, usein ainakin teoreettisella tasolla. Draken mielestä feminismin pitää lähteä naisen kokemuksesta patriarkaatin sorrosta. Sellaista voi kokea vain nainen.

”Kuulun ajatteluun, että jos mies sanoo olevansa feministi, se on vesitettyä. Se ei ole minun feminismiäni.”

Tukea ajatuksille saatiin tanskalaisen Femøn naisleireiltä, jonka teltoissa naiset vapautuivat puhumaan elämästään ja järjestäytyivät muuttamaan sitä. Carita Nyströmin ja Birgitta Bouchtin kirja Denna värld är vår avasi vuonna 1975, miten kapitalismi syrjii naisia.

Sanavarastoon tulivat sorto ja patriarkaatti, jotka ovat vähän hiljaisempien ajanjaksojen jälkeen viime vuosina nousseet jälleen feministien lempitermeiksi.


Ensimmäinen suomalainen naisten leiri järjestettiin Espoon rannikolla Rulluddissa Sunniva Draken perheen huvilassa kesällä 1976. He majoittuivat suomenruotsalaisen villan piikojen ja renkien punaiseen mökkiin. He olivat tietysti alasti.

Feministiseen aaltoon kuului rintaliivien polttaminen, ja suomalaisten saunojien oli helppo sopeutua alastomuuden ihanteeseen. Espoon rannoilla tanssittiin, otettiin aurinkoa ja maalattiin kehoja.

Työtavaksi he ottivat vasemmistolaisista opiskelijajärjestöistä tutun ”tiedostamisen” eli omista kokemuksista yhdessä puhumisen ja niistä poliittisen kulman etsimisen.

Seksuaalisuudesta oli tärkeä puhua, vaikka joskus keskustelua esti ujous ja siveä kasvatus.

Draken kotona tapasivat kaksi ensimmäistä ryhmää, marxilais-feministinen MF ja näyttävään toimintaan panostanut Puna-akat. He perustivat yhteisen Feministit-Feministerna ry:n ja organisoituvat. Pääkieli oli ruotsi.

Ryhmissä mukana oli vain alle parisataa aktiivista naista. He olivat harvinaisen äänekkäitä. He toistivat iskulausetta: ”Me olemme naisia, haluamme kaikkea!”

Sanoma tulkittiin uhkaavana.

Kommunistinen Kansan Uutiset alkoi käyttää termiä feministisika vuonna 1978 ja arvosteli feministejä mieskaunaisiksi.

Seuraavana vuonna Suomen Kuvalehden kannessa virnisti punahuulinen sika. Otsikko sanoi: Feministin harhat. Päätoimittaja Mauno Saari väitti, että naiset eli feministisiat havittelevat häikäilemättömästi miesten valta-asemaa.

Tämä tulkinta feminismin pohjimmaisesta päämäärästä elää edelleen.

Tehtiin ruumiinpolitiikkaa. Siinä naista vapautettiin ruumiin ihanteista, joita lääkärit, seksologit, taiteilijat ja muut miesammattilaiset olivat määritelleet.

Australialaisfeministi Germaine Greer oli kirjoittanut, että cunt is beautiful, vittu on kaunis. Naisen piilotetusta ja häpeällisenä pidetystä sukupuolielimestä tehtiin symboli feminismille.

Kansanedustaja Rosa Meriläisen eduskunnassa 2000-luvun alussa pitämä Vittu haisee hyvälle -pinssi on tätä perimää.

Vitun voima kantaa edelleen, vaikka liiallista vaginakeskeisyyttä on myös kritisoitu, koska kaikilla feministiseen toimintaan osallistuvilla ei ole vaginaa.

Espoon kirjastossa tulostettiin syksyllä 2018 klitoriksia 3d-printterillä, ja se sai aikaan hämmennystä.

Draken mielestä naisen oli tärkeä nähdä itse kohdunkaulansa.

Hänen vetämissään gynekologisissa itsetutkiskeluryhmissä naiset ottivat peilin ja taskulampun käteen. He levittivät emättimensä tähystimellä auki.

”Se on tässä”, hän sanoo ja näyttää alavatsaansa. ”Kaukana sisällä emättimessä. Kuinka moni nainen on sen nähnyt? Minä, monta kertaa. Ja pari muuta naista.”

Hänen mukaansa tutkiminen oli provokaatio. Kehon katselu oli ihan normaalia, mutta ympäristö ei kokenut sitä normaaliksi. Emättimen katselulle hihiteltiin.

Sivistyneet piirit voivottelivat kehon tutkimisen olevan banaalia ja rahvaanomaista. Kehopuhe oli suurin ero 1960-luvun feministeihin. Drake alkoi opettaa naisten itsepuolustusta, jotta he voisivat ottaa ”omistajuuden” itsestään. Hän opetti, miten reagoida, kun on uhattuna. Samalla nainen määritteli itsensä uudelleen aktiivisena tekijänä.

Drake aloitti myös feministisen radikaaliterapian, jossa on alkuun vetäjä ja myöhemmin ryhmä hoitaa terapiaa keskenään.

Hän on käyttänyt antihierarkisia menetelmiä myös töissään kirjastossa, josta hän on nyt 63-vuotiaana osa-aikaeläkkeellä.

Drake toteaa, että on läsnä myös laitoksensa hyllyillä. Toimittaja Pia Ingström kokosi vuonna 2007 suomenruotsalaisten kokemukset pienestä vallankumouksestaan kirjaan Lentävä feministi.

Setan tehtävä

Feministit vakiinnuttivat lesbo-sanaa Suomeen. Kansainvälinen slogan kuului: ”Nainen tarvitsee miestä yhtä paljon kuin kala tarvitsee polkupyörää.” Tähän tiukimmin uskovat tavoittelivat maailmaa, jossa naiset viettäisivät aikaa omissa yhteisöissään.

Lesbous oli nuoresta polvesta ainoa oikea valinta naiselle, ja tämä utopia hiersi kolmekymppisiä, perheellistyneitä heterofeministejä.

Homokulttuurilla oli voimakkaat perinteet. Seta ry:n perustajakokouksessa vuonna 1974 kaikki olivat miehiä. Homoseksuaalisuus poistui rikoslaista vuonna 1971, mutta vuoteen 1999 asti Suomessa oli kiellettyä kehottaa haureuteen samaa sukupuolta olevien kanssa.

Setan lähtökohta oli löytää tasa-arvoa mutta ei sulauttaa homoja ja lesboja yhteiskuntaan. Mallia saatiin Yhdysvaltojen Gay Liberation -liikkeestä, jossa käytiin vastarintaan sukupuolivähemmistöjen puolesta.

Haastetaan yhteiskunta niin, että se muuttuu vähemmistölle sopivaksi. Tämä ajatus on edelleen esimerkiksi feministisen puolueen lähtökohta. Politiikkaa tehdään useiden erilaisten vähemmistöjen näkökulmasta, ei tilastollisen enemmistön ehdoilla.

Setassa keskusteltiin romanien oikeuksista, kuurojen tilanteesta ja parisuhdelaista. Suurinta kiistaa synnytti väittely siitä, onko Setan edustajan sopivaa kirjoittaa homoseksistä pornolehteen. Nämä pornosodat yltyivät niin vakaviksi, että järjestöön haluttiin puheenjohtaja, joka ei kuulu sukupuolivähemmistöön. Juristi Tarja Halonen tuli vuonna 1980 rauhoittelemaan tilannetta. Vuoden pestin jälkeen valittiin jälleen puheenjohtaja omien joukosta.

”Minä olen aktivisti, mutta minulle on tärkeää, että on rakenteissa istuvia ihmisiä, jotka hoitavat sitä paskaa, mitä minä en kerkeä. Tarja Halonen on aina kuulunut näihin rakentajataistelijoihin. Hän on aina tehnyt jyrätyötä”, sanoo Sunniva Drake.

Draken aktivismin toinen vaihe alkoi turvapaikanhakijoiden puolustamisesta ja auttamisesta.

Rasismin vastustuksesta on tullut feminismin ajava voima.

Kolmas aalto

Suomenkieliseen Suomeen feminismi teki läpimurron 1980-luvulle tultaessa. Nuoren polven feministit olivat tehneet vallankaappauksen vanhassa naisasiajärjestössä Naisasialiitto Unionissa. Vanhasta porvarinaisten järjestöstä tuli suomenkielisen toiminnan päämaja.

Yhden asian liikkeet imeytyivät mukaan feminismiin: rauhanliike, ympäristöliike, Setan toiminta.

Akateeminen feminismi alkoi syntyä yliopistoihin. Alettiin tutkia aiemmin vähäpätöisinä pidettyjä aiheita, kuten naisten historiaa. Esimerkiksi Suomen tämän hetken arvostetuimman maalarin Helene Schjerfbeckin uudelleen löytyminen katsotaan naistutkimuksen ansioksi.

Kun vanhan polven feminismi oli arkipäiväistynyt, pienet anarkofeministipiirit syntyivät. Myöhemmin uusi aktivismi näkyi esimerkiksi kettutyttöilmiönä.

Yhdysvalloissa feminismin kolmannen aallon lasketaan käynnistyneen 1990-luvun alussa, kun edellinen feminismi tuntui jääneen hippivanhempien näpertelyksi. Se sai polttoainetta konservatiivisuuden noususta ja rotumellakoiden ajasta. Naisen vuodeksi nimitetään vuotta 1992, kun useita naisia valittiin senaattoreiksi, vaikka presidentti George W. Bush toivoi, ettei näin kävisi.

Nuoria naisia ei haitannut stereotypia, että feministit ovat miehiä vihaavia ihmisiä.

Kolmas aalto on ajattelultaan nykyfeminismin kaltaista. Se on moniasiainen, ei-johtajainen, luokkatietoinen ja etnisen taustan huomioon ottava. Naiset vapautuivat jälleen. Tällä kertaa soittamaan punkkia Riot grrrl -liikkeessä tai nauramaan härskille Todella upeeta -komiikalle.

Amerikkalaisteoreetikko Judith Butler kirjoitti, että sukupuoli on performatiivi, esitys.

Ajattelu vapautti entisestään toteuttamaan sukupuolten moninaisuutta.

Neljäs aalto

’En tiedä, mitä on neljännen aallon feminismi. Uskon, että voimamme on kaaoksessa ja erilaisuutemme yhdistävät meitä.”

Australialainen Nakkiah Lui pitää maaliskuussa Youtube-videolla puhetta. Aborginaaliaktiivi kertoo, ettei halua olla osa valkoisen miehen luomaa järjestelmää. Videon alaosassa tulkki kääntää viittomakielelle sanoja kuten etuoikeus.

Intersektionaalisella feminismillä tarkoitetaan useiden sortavien asioiden – kuten luokan tai vammaisuuden – huomioonottoa. Samat päämäärät ovat kulkeneet aina feminismissä, mutta tällä vuosikymmenellä ensimmäistä kertaa mies–nais-jaottelu jää sivutekijäksi. (Tosin esimerkiksi naisten seksuaalista hyväksikäyttöä nostaneen #metoo-liikkeen jälkeen keskustelussa on palattu feminismin perinneaiheisiin: miehen ja naisen epätasa-arvoon.)

Tämän vuosikymmenen aalto vyöryy internetissä. Aaltoilu leviää laajemmin ja nopeammin kuin koskaan.

Aalto on jo vakiintumisvaiheessa, kun aktivismi netissä on muuttumassa järjestötoiminnaksi ja yrityksiksi. Miestenpäivänä perustettiin feministinen miestenjärjestö Mies ry. Rodullistamista käsitelleestä blogista alkanut Ruskeat tytöt syntyi ja ilmoitti olevansa ”ensimmäinen suomalainen, intersektionaaliseen feminismiin nojaava monimedia ja brändi”.

Uusi feministinen ja antirasistinen kansalaisjärjestö Fem-R keskittyy toimimaan ”rodullistettujen ehdoilla”. Hallituksen jäsen Aurora Lemma selittää järjestön sivustolla kirjoituksissaan esimerkiksi, miksi seksuaalista häirintää ei voida selittää lisääntyneellä maahanmuutolla.


Lääke­tieteen opiskelija ja toimittaja Lemma, 27, haluaa ajaa sellaisten ihmisten asiaa, joilla ei ole valtaa.

”Valta siirtää ihmisen lähemmäs valtaapitäviä, ja silloin ei enää kritisoi heitä. Raha tekee sinusta valkoisemman”, sanoo Lemma.

Jos naiset saavat valtaa, he usein sulautuvat systeemiin. Kun valkoinen bisnesfeministi ajaa pörssiyhtiöiden hallituspaikkoja naisille, se tarkoittaa rajattua naisjoukkoa.

Valkoisuus on se, mitä ”miehet” tai heteronormatiivisuus aikaisemmissa aalloissa: murrettava linnake.

Neljännen feminismin voimistuminen sai kipinää kapitalismia vastustaneesta Occupy-liikkeestä, mustien oikeuksia ajaneesta Black Lives Matter -liikkeestä ja pelaajamaailman naisvihamielisyyden haastaneesta GamerGate-väittelystä vuosikymmenen alussa.

Tärkeintä on osoittaa, että vaikka ihmiset ovat lain edessä tasavertaisia, käytännössä valkoinen heteroihminen ajaa aina muiden edelle. Aurora Lemma sanoo lääketieteen opiskelijana työpaikoissaan nähneensä, että lääketiedeyhteisö on konservatiivinen ja hierarkinen järjestelmä. Siellä on vaikea kyseenalaistaa valtaapitäviä.

Feminismin historia on kytkeytynyt piilotetun, itse luodun tiedon leviämiseen. 1970-luvun suomalaiset feministit keskittyivät naiskeskeisen kaunokirjallisuuden lukemiseen. Nyt monet uudet feministiset kiistat voi välittää kuvilla: kehopositiivisuus, vähemmistökulttuurien asusteet, valkoisten ihmisten suosiminen mediassa, All Male Panel.

Instagram-runojen ajatus on sama kuin omatekoisissa lehdissä: rikkoa valtajulkisuuden ihmiskäsitys ja julkaisukynnys.

Kamppailu on tuttu: biologinen vastaan sosiaalinen. Aurora Lemman mielestä rasismi painottuu ihmisten sosiaaliseen puoleen.

”Nykyään aika harva sanoo, että ’vihaan mustia’, mutta jos sanoo, että ’mä en tykkää muslimeista’, niin se on ok.”

”Maahanmuuttajista sanotaan, että ihonväri ei haittaa, mutta kulttuuri ei sovi yhteen. Uskon, että usealla ihmisellä on taustalla sama rasismi, mutta se on puettu uuteen muotoon, koska nykyään ei ole ok olla biologinen rasisti.”

Kun puhutaan monikulttuurisuuden edistämisestä, tehdään joskus stereotypia kulttuureista.

Lemman lääkäriäiti oli feministi, mutta hänkin otti sanan käyttöön vasta myöhemmin. Lemma oppi kotona Oulussa, että tytöt saavat puhua ja olla päteviä.

Lapsena Lemmalla oli kahden kaverinsa kanssa feminismiryhmä Irc-galleriassa. He olivat ainoita jäseniä. Ihmiset karsastivat f-sanaa. Lemma halusi jo teininä provosoida, joten hän julisti olevansa feministi.

”Kun aloitin kuusi vuotta sitten lääkiksen, kukaan ei sanonut olevansa feministi. Outoa, miten nopeasti se on muuttunut ookooksi tai jopa cooliksi.”

Samalla on syntynyt feminismin kaupallinen puoli. Se näkyy vaatteissa, tähtien puheissa ja mainonnassa.

Lemma kutsuu ilmiötä purkkapoppifeminismiksi. Jee, bad ass chicks, tytöt on parhaita. Sanoma on enemmistön helppo allekirjoittaa.

Jos aiemmin feminismissä on juhlittu uusia mahdollisuuksia ja omaa kehoa, nyt oleellista on kriittisyys itseen. Vakavoituminen, pysähtyminen, jopa henkinen itsekuritus.

Jos harjoittaa intersektionaalista feminismiä, täytyy tehdä ”epämukavaa työtä” ja itsetutkiskelua. Miten jatkaa, toteuttaa ja hyödyntää valkoisuutta?

Tunnustaminen on tuonut feministipiireihin lauseen, joka lausutaan kuin liturgia jokaisen puheenvuoron alkuun. Tiedän, että olen vaalea, cis, hetero ja etuoikeutettu...

”Ihmiset, jotka ovat aktiivisimpia, ovat usein eniten etuoikeutettuja. Minäkin olen koulutettu, sosiaalisesti hyvästä perheestä, cis, puhun suomea sujuvasti. Pitää tehdä töitä, että ajattelee myös niitä muita.”

Uskoa toimintaan tuo feminismin historia, kun asioita jauhamalla on saatu muutosta.

Lemma käy puhumassa eri tilaisuuksissa, kirjoittaa ja on tehnyt podcastia. Helsingin yliopistolla Why Is My Curriculum White -hankkeessa hän yrittää ehkäistä syrjintää ja valkoisuuden ylikorostusta.

Kysymyksiä riittää. Miksi luennoilla ohitetaan aina tietynlaiset ihmiset? Miksi romaneja tai saamelaisia ei mainita? Miksi kaikki opetus suunnataan vain valkoisille?

”On siinä väitteessä vähän perää, että horjutetaan tuntuvasti ennen valtaa saaneiden asemaa. Tullaan sinun reviirillesi. Jos olet valkoinen mies, ensimmäistä kertaa joku saattaa tulla sanomaan, että minä haluan tuon sinun työsi.”

Feminismi jatkaa pirstoutumistaan. Se on silti edelleen pienin yhteinen nimittäjä, joka löydetään. Historiallisesti se on harvinainen liike, koska se on onnistunut tehokkaasti ja pitkään yhdistämään eri päämääriä.

Lemman koko feministinen perhe iloitsi, kun Halonen valittiin presidentiksi vuonna 2000. Se oli merkki, että asiat ovat menneet eteenpäin. Samaan aikaan näkyvä asema luo harhan.

”Tiedätkö. Niin moni ihminen sanoo minulle, että asiat ovat menneet eteenpäin, kun Obamakin on ollut presidentti. Olen aina että joo... Obama oli presidentti.”

Yksi presidenttiys ei tarkoita, että piilevät, syrjivät rakenteet olisivat muuttuneet.

”Ei tule maailmaa, jossa ei tarvittaisi feminismiä.”

Juttu on HS Teemasta 6/2018, jonka aiheena on 75 vuotta täyttävä Tarja Halonen. Lehti kertoo, mm. miten Suomi sai ensimmäisen naispresidenttinsä. Teema-lehti on Kuukausiliitteen toimituksen tekemä erillisliite. Sen voi tilata tai ostaa irtonumerona: Hs.fi/teema. Seuraavien Teemojen aiheina Lappi (tammikuu) ja Minna Canth (maaliskuu).

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Thaimaan rinnalle on noussut takuulämmin, monipuolinen ja melko edullinen lomakohde, jonne kaikki tuntuvat nyt matkaavan

    2. 2

      ”Pesulla käyn milloin missäkin” – Riitta-Liisa Tauriainen muutti syvimpään Lappiin, ja 12 neliön koti on oikeasti peräkärry

      Tilaajille
    3. 3

      Uusi pettämätön matkakonsepti säästää rahaa, aikaa ja luontoa

    4. 4

      IS: Antti Rinne menetti sairauden vuoksi liikuntakykynsä –”Nyt on tilanne se, että 150 metriä kävelen helposti”

    5. 5

      ”Luulin sitä vitsiksi” – Tanska alkaa eristää karkotuspäätöksen saaneita ulkomaalaisia viruskokeisiin erikoistuneelle pikkusaarelle

      Tilaajille
    6. 6

      Venäläiset hävittivät kaiken eteensä tulevan nykyisen Vantaan alueella 300 vuotta sitten – Keskeltä liikenteen melua löytyy kuitenkin vielä 1700-luvun aarre

    7. 7

      ”Pakko olla ylpeä, jos pystyy tuhoamaan kymmeneksi vuodeksi kokonaisen musiikkityylin” – Näin suomiräpistä tuli ensimmäisen kerran hittimusiikkia, kunnes kaikki alkoivat vihata sitä

      Tilaajille
    8. 8

      Ihmiset sanovat arvostavansa puhdasta ruokaa, mutta tutkija Helena Siipi ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa: ”Mitä on puhdas ruisleipä tai naudanliha?”

      Tilaajille
    9. 9

      Kolmilapsinen helsinkiläisperhe päätti siirtää ruokaostokset verkkoon, eikä arki enää ollut entisensä – näin rahankulutus muuttui

      Tilaajille
    10. 10

      Udo Kier on näytellyt maailman arvostetuimmissa elokuvissa ja satoja miljoonia tuottaneissa kassamagneeteissa, ja nyt hän on tykästynyt suomalaiseen Timoon

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Pakko olla ylpeä, jos pystyy tuhoamaan kymmeneksi vuodeksi kokonaisen musiikkityylin” – Näin suomiräpistä tuli ensimmäisen kerran hittimusiikkia, kunnes kaikki alkoivat vihata sitä

      Tilaajille
    2. 2

      Kolmilapsinen helsinkiläisperhe päätti siirtää ruokaostokset verkkoon, eikä arki enää ollut entisensä – näin rahankulutus muuttui

      Tilaajille
    3. 3

      ”Näyttäähän se irvokkaalta, kun pappi on maha pystyssä alttarilla” – Kallion kirkkoherra Riikka Reinan mukaan kirkossa rehottaa naisten vähättely

    4. 4

      Thaimaan rinnalle on noussut takuulämmin, monipuolinen ja melko edullinen lomakohde, jonne kaikki tuntuvat nyt matkaavan

    5. 5

      Sipoon murhatutkinta valmistui: Ystävät kuvailivat poliisille henkirikoksen tehneen miehen muuttumista

    6. 6

      SRV:n Majakka-tornitaloon valui vettä tuntien ajan Kalasatamassa – Asunnon ostaneet pettyneitä: ”Luotto ei ole korkealla”

    7. 7

      Henna Poikonen ajatteli 2010, että liki purkukuntoisen puutalon ostaminen Korsosta olisi hyvä idea – Tältä talossa näyttää nyt

    8. 8

      Ennuste vuodelle 2040: Suomessa on vain kolme kaupunkiseutua, jotka kasvavat – muu maa näivettyy

    9. 9

      Muumit uudistuivat 30 vuoden jälkeen – Historian kallein suomalaissarja alkaa Ylellä, ja meno Muumilaaksossa on hetkittäin hyytävä

      Tilaajille
    10. 10

      Saako syöpäpotilasta hieroa? Osa hierojista ei halua tehdä sitä – ja siinä on myös riskinsä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Pakko olla ylpeä, jos pystyy tuhoamaan kymmeneksi vuodeksi kokonaisen musiikkityylin” – Näin suomiräpistä tuli ensimmäisen kerran hittimusiikkia, kunnes kaikki alkoivat vihata sitä

      Tilaajille
    2. 2

      Miksi puoliso pettää? Psykoterapeutti Annikki Kaikkonen tutki uskottomuutta ja löysi kaksi toistuvaa tarinaa

      Tilaajille
    3. 3

      Japanissa harvinaiset airokalat ovat nousseet pintaan – Myös tutkijat uskovat historiallisen suuren maanjäristyksen olevan vain ajan kysymys

    4. 4

      Hyvänä nukkujana pidetty voi kärsiä vakavasta sairaudesta – nämä merkit kielivät, että uni ei ole normaalia

      Tilaajille
    5. 5

      ”Olen tehnyt paljon väärää, maannut avio­miesten ja perheen­isien kanssa” – Pienessä suomalais­kaupungissa asuu entinen prostituoitu ja ihmis­kaupan uhri

      Tilaajille
    6. 6

      Kolmilapsinen helsinkiläisperhe päätti siirtää ruokaostokset verkkoon, eikä arki enää ollut entisensä – näin rahankulutus muuttui

      Tilaajille
    7. 7

      Suvi Pitkänen sai huuliinsa pistoshoidosta kudosvaurion, eivätkä ne palaa koskaan ennalleen – ”Epäonnistuneiden hoitojen tuloksia näkee kadulla aivan liian usein”, sanoo plastiikkakirurgi

      Tilaajille
    8. 8

      Oman työhakemuksen perään kannattaa soittaa vain yhdestä syystä – kolme rekrytoinnin ammattilaista kertoo, miten onnistut työnhaussa

    9. 9

      Elina Mäkinen, 25, on poikkeusyksilö, joka pysyy hengissä jäisessä vedessä lähes puoli tuntia – ”Antureiden mukaan minun pitäisi olla kuollut”

    10. 10

      Saturday Night Live pilkkasi hätätilajulistusta, ja Donald Trump sai tarpeekseen: ”Miten kanavat selviävät tästä ilman seuraamuksia?”

    11. Näytä lisää