Rouva 51 palasi kouluun

Gesterbyn tuliterä väistökoulu Kirkkonummella on kaksikerroksinen lasten avokonttori, jossa on apilanmuotoisia pöytäryhmiä ja keveitä akustisia väliseiniä. Kukaan ei huuda, ja tietokoneet laitetaan tunnin jälkeen siististi latautumaan niiden omaan kaappiin.

Rehtori Raija Vahasalohttps://www.hs.fi/haku/?query=raija+vahasalo, 58, sanoo, että täällä opiskellaan tulevaa työelämää varten. Lapset treenaavat tunnetaitoja, kuten muutoksensietokykyä ja yhteistyötä.

Samaan aikaan koulu välittää eteenpäin suomalaisia pe­rusarvoja, kuten sen, että tunnille ei tulla pipo päässä, sanoo Vahasalo.

Vahasalo on pukeutunut tänään ruis­kukansiniseen. Jakun rintapieltä koristaa eduskunnan kultainen pinssi.

17 vuoden ajan Vahasalo toimi kokoomuksen kansanedustajana ja pitkään eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajana. Viime keväänä sille tuli yhtäkkiä loppu.

Koko vaali-illan Vahasalo oli siinä uskossa, että läpi meni. Mutta aivan viime metreillä, ennen keskiyötä, Pihla Keto-Huovinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=pihla+keto-huovinen pyyhälsi ohi. Eroa jäi vain parisataa ääntä.

”Se oli harmitus ja pettymys”, Vahasalo myöntää.

Vahasalon kannalta vaalipiirin ehdokasasettelu ei mennyt aivan nappiin. Hän sanoo olleensa kannoissaan maltillinen, eikä sellainen auta asiaa nykyisessä poliittisessa ilmastossa. ”Olisi pitänyt olla hyvin kärkevä.”

Vaalien jälkeen Vahasalo palasi entiseen virkaansa, Gesterbyn koulun rehtoriksi.

Satakunnasta kotoisin oleva Vahasalo opiskeli 1980-luvulla Turussa opettajaksi. Fyysikkomiehensä kanssa hän asettui Kirkkonummelle, jossa oli runsaasti virkoja auki. Paikkakunnalla on erityispiirteensä — viidesosa kunnan asukkaista on ruotsinkielisiä, ja suurin puolue on kokoomus.

Kolmikymppisenä Vahasalo ajautui kunnallispolitiikkaan, ja vuonna 1995 häntä pyydettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Vahasalo sai parituhatta ääntä, jotka eivät tietenkään riittäneet. Se tuntui tappiolta, vaikka olikin paljon ensikertalaiselle. Vahasalo ajatteli, ettei koskaan enää.

Kun seuraavissa vaaleissa ääniä tuli tuplasti, eduskunnan ovet avautuivat.

Ensimmäisinä kansanedustajapäivinä ko­kenut kollega varoitti Vahasaloa vakavasti. ”Minulle sanottiin, että pidä varasi, ettet laitostu täällä. Se on aina päättäjän vaarana.”

Vahasalon mielestä kansanedustajalla on oltava aiempi ammatti ja ala, sillä se auttaa samaistumaan kansalaisten arkeen ja tekee päätöksistä eri tavalla konkreettisia.

”Valiokunnan puheenjohtajana oli suureksi hyödyksi, että tunsi koulumaailmaa. Osasin katsoa lakeja paremmalla silmällä.”

Myös silkka elämänkokemus on toimessa hyödyksi. Inhimillinen tatsi, kuten Vahasalo sanoo.

Saavutuksistaan hän mainitsee auton luvattoman käyttöönoton muuttamisen käyttövarkaudeksi sekä alkolukon. Kantatie 51:n muuttaminen moottoritieksi toi hänelle lisänimen Rouva 51.

Vahasalo pohtii, onko populismin nousu lopulta viestinnällinen ongelma. Eduskunnan slangi, lainsäädännön kieli, on kansalaisille vierasta.

”Onko niin, että kun maailma mutkistuu, niin ihmiset kaipaavat jotain yksinkertaista”, hän kysyy.

Populismin tuulet tuntuivat viimeisinä vuosina myös eduskunnan työyhteisössä.

”Ilmapiiri tuli aavistuksen vihamielisemmäksi myös kansanedustajien kesken.”

Tuntui, että toisen ihmisen kunnioitus oli kokenut inflaation.

Sekin vaikutti, että Eduskuntatalo oli remontissa ja edustajien tutut parveilupaikat puuttuivat. Kukin istui lisärakennuksessa omassa kopissaan, eikä luonnollisia kohtaamisia juuri ollut.

Vahasalo ikävöi entistä työyhteisöään, jossa ehti olla niin pitkään.

”Olin hirveän hyvää pataa virkamiesten kanssa. Heitä minä kaipaan”, hän sanoo, ja lisää sitten: ”Ja kollegoitakin.”

Nyt Vahasalo soveltaa niitä lakeja, joita on ollut säätämässä. Hän sanoo olevansa hyvin ylpeä koulustaan ja sen henkilökunnasta.

”Me toimimme täällä lasten parhaaksi ja Suomen parhaaksi.”