”Meitä 40-vuotiaita tuntuu globaalisti yhdistävän nyt yksi asia: kuinka pitää vireät vanhemmat aisoissa”, kirjoitti Helena Liikanen-Renger Facebookissa 16. maaliskuuta.
Suomen Washingtonin-suurlähetystön lehdistöneuvosta ei käy kateeksi, sillä hänen huolenaan on todellinen sähköjänis, Suomen Pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen, 69.
Liikanen saavuttaa koronan riskirajaksi määritellyn 70 vuoden iän vasta syyskuussa, kuten hän korostikin tyttärelleen. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidenttikisassa veteraanipoliitikko olisi vasta juniorisarjaa.
Oma äitini on Liikasta yhdeksän vuotta vanhempi. Hän on kököttänyt viime päivät kiltisti kotonaan. Olen käynyt äidilleni ostoksilla ja vienyt muovikassit hänen ovelleen. Sen jälkeen olemme vaihtaneet muutaman sanan turvavälin päästä ovenraosta.
Äidilläni käy kyllä jonkin verran kotiapua, esimerkiksi lääkkeiden jakaja. Viimeksi asuntoon astui iso musta mies, joka ei puhunut kuin muutaman sanan suomea. Kun mies lähestyi, äitini alkoi huitoa käsillään ja huutaa: ”Pysy kaukana! Älä tule lähemmäs!”
Avustaja tyrmistyi äitini reaktiosta. Hän ei ymmärtänyt, että kysymys oli koronasta, vaan kuvitteli, että äitini on hysteerinen rasisti, joka pitää jokaista mustaa miestä vaarallisena päällekarkaajana. Rasisti äitini ei kuitenkaan ole.
Kaupungilla kulkiessaan törmää jatkuvasti ihmisiin, jotka ovat silmämääräisesti reippaasti yli 70-vuotiaita. Eivätkä he näytä olevan elintärkeillä ruoka- tai lääkeostoksilla vaan shoppailemassa tai tapaamassa ystäviä.
Lauantaina katselin mietteissäni, kun iäkäs rouva osti tulppaaneja eiralaisesta kukkakioskista. Eikö hän ymmärtänyt ottavansa riskin kukkasten takia?
Luultavasti hän ymmärsi. Vanhat ihmiset tietävät kyllä, että elämä ei jatku ikuisesti.
Eri-ikäiset ihmiset katsovat elämää ja kuolemaa eri näkökulmista. Nuorena kuolemaa ei ole, keski-iässä kuolema käy tutustumassa ja vanhuudessa se muuttaa kotiin asumaan.
Varhaislapsuuden jälkeen riski kuolla seuraavan elinvuoden aikana kasvaa joka vuosi. Kun ihminen täyttää 95 vuotta, riski on 24 prosenttia. 95-vuotiaalla on siis noin yksi mahdollisuus neljästä kuolla ennen 96-vuotispäiväänsä.
Vanhan ihmisen voi olla vaikeaa ymmärtää, että koko yhteiskunta pannaan kiinni hänen suojelemisekseen, koska hän ottaa riskin joka päivä, kun nousee sängystä ylös. Jos tämä on 24 prosentin todennäköisyydellä sinun viimeinen kevääsi, haluatko viettää sen neljän seinän sisällä vai lähdetkö ostamaan tulppaaneja?
Olen itse 56-vuotias, en siis ihan vielä varsinaista riskiryhmää, mutta kaikenlaiset kuolemattomuusharhat olen jättänyt jo kauan sitten taakseni. Kaiken muuttava diagnoosi voi odottaa minkä tahansa kulman takana.
Olen saanut koronasta paljon viestejä lukijoilta. Toivon niitä edelleen osoitteeseen saska.saarikoski@hs.fi.
Koskettavan viestin lähetti 60-vuotias mieslukija, joka sanoi, ettei haluaisi lastensa ottavan itsestään liian suuria murheita.
”Haluaisin kaiketi heidän ymmärtävän, että iän tuomalla painolla olen tehnyt, ja teen, itse omat valintani, miten kipeiltä ne sitten heistä tuntuvatkaan. Heidän osansa on nähdä minut viimein ihmisenä, ei vain isänä, ja siten käsittää, että ovat vapaita omiin valintoihinsa, minusta riippumatta. Vanhan intiaanirukouksen sanoin ’muistakaa minua vähän joskus, mutta älkää koko ajan ja liikaa’.
”Kaiketi tällä yritän sanoa, että koronaviruksen maailmassa, tässä iässä, teen itse omat valintani, en kysy lapsiltani niihin lupaa, enkä pyydä anteeksi, mutta en myöskään halua heidän ajattelevan, että heidän olisi jotenkin täytynyt tuntea itsensä vastuullisiksi minun valinnoistani. Ehkä se on vain itsekkyyttä. Ehkä hahmotan maailmaa vanhan miehen tavoin. Ehkä haluan ajatuksen tasolla kuvitella saavani otteen siitä, joka kuitenkin on minua voimakkaampi. Ehkä haluan vain olla uhmakas, koska en kyennyt olemaan sitä kauan sitten, silloin kun sillä olisi voinut olla jotakin merkitystä.”
Itse ajattelen, että kaikkien ihmisten – niin nuorien kuin vanhojenkin – kannattaa yrittää suojella itseään ja toisiaan. Vanhempien ihmisten mielestä nuorten huolenpito voi joskus tuntua holhoamiselta tai hössöttämiseltä, mutta sen takana on kuitenkin aito huoli.
Samalla on tärkeää ymmärtää, miksi asiat näyttävät vanhempien ihmisten silmin ihan erilaisilta kuin nuorten. Vanhat eivät ole kurittomia teini-ikäisiä, vaan he ovat eri kohdassa elämänkaarta ja katsovat siksi asioita eri näkökulmasta.
Koronavirus saattaakin synnyttää tärkeitä sukupolvien välisiä keskusteluja. Jotkut niistä voivat olla myös viihdyttäviä.
Eilisessä Facebook-viestissään Erkki Liikanen myönsi tyttäriensä olleen oikeassa ja lupasi vähentää sosiaalista pörräämistään.
”Presidentti Sauli Niinistö vetosi eilen vastaansanomattomasti niihin, jotka ovat vielä epäröineet ryhtyä toimiin omalla kohdallaan. Kunnanjohtaja Olli Riikonen Tohmajärveltä sanoi: ’On haasteellisempaa kasvattaa omia vanhempiaan kuin omia lapsiaan’. Tämä kolahti. Päätimme Assin kanssa sen jälkeen nurkumatta noudattaa tyttäriemme ohjeita, silloinkin kun vähän ärsyttää.”