Saska Saarikoski seuraa elämää koronaviruksen aikana, 10. päivä: Kirjailija sairastaa koronaa ja tahtoo terapiakoiraksi - Kuukausiliite | HS.fi
Kuukausiliite|Poikkeustilassa

Saska Saarikoski seuraa elämää koronaviruksen aikana, 10. päivä: Kirjailija sairastaa koronaa ja tahtoo terapiakoiraksi

Juttusarjassa tarkkaillaan kriisiä läheltä ja kaukaa.

Julkaistu: 26.3. 15:00

”Aina kun alkaa tuntua siltä, että jees, olen taas ihan ihminen, uusi jyrä kulkee rinnan päältä!”

Kirjailija ja käsikirjoittaja Annina Holmberg on kymmenettä päivää koronan kourissa. Hän on kertonut sairaudestaan Facebookissa, ja sieltä minäkin asiaan törmäsin.

Kovin monia koronan kokeneita ei vielä ole, joten päätin soittaa Holmbergille ja kysyä, millainen koettelemus monella meistä on vielä edessä.

Annina Holmberg, 56, kuuluu niihin, jotka uskovat saaneensa tartunnan Musiikkitalossa 8. maaliskuuta järjestetyssä naistenpäivän konsertissa. Samasta paikasta lienee peräisin myös Eeva Ahtisaaren tartunta.

Holmberg istui melko lähellä Ahtisaarta, mutta ei muista katsomosta ketään suurta pärskijää. Tartunta on kuitenkin voinut tulla myös muissa tiloissa.

”Narikat olivat ihan sumput ja naistenvessat tietysti ihan horroria, kun melkein kaikki siellä konsertissa olivat naisia. Olen ymmärtänyt, että paikalla olisi ollut useampia tartuttajia.”

Holmberg oli konsertissa kahdentoista naisen porukassa, joista pari muutakin on saanut oireita, mutta muut eivät.

”Ei se mene niin, että koronaihminen hiipii jossain ja kaikki ympärillä sairastuvat. Joihinkin se osuu, toisiin ei.”

Yhdeksän päivää konsertin jälkeen Holmberg putosi. Hän oli ollut aamukävelyllä miettimässä kirjoitushommiaan ja pani keittiössä kahvin tulemaan. Sitten pään läpi humahti.

”Tuli niin voimaton olo, että oli vain pakko mennä sänkyyn makaamaan. Ja alkoi aivastuttaa – oikein sellaisia isoja töräyksiä, joissa räkä lentää kauas.”

Koronakin kävi tietysti mielessä, mutta Holmberg muisti viranomaisten ohjeen: soita vasta äärimmäisessä hädässä. Vasta, kun julkisuudessa kerrottiin konsertissa tulleista tartunnoista, Holmberg tarttui puhelimeen.

”Olin tosi nöyränä, että anteeksi kovasti, kun kuormitan teidän palveluanne, mutta…”

Kun Holmberg kertoi olleensa naistenpäivän konsertissa, häntä pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä koronatestiin. Onneksi perheellä oli auto käytössä, sillä muuten Holmberg olisi joutunut menemään sairaalaan julkisilla kulkuvälineillä tai taksilla.

”Ajettiin autolla sisään sellaiseen avaruustelttaan, jossa odottivat suojapukuiset työntekijät. Se oli aikamoinen ufokokemus.”

Koronakoe otetaan puikolla sieraimesta, eikä se ollut Holmbergin mukaan mikään nautinnollinen operaatio.

”Kun ajoimme kotiin, minulla vuoti vedet silmistä ja räkä nenästä ja juuri silloin alkoi kauhea raesade. Aha, tällainen se maailmanloppu sitten on, minä siinä ajattelin.”

Kokeen tulos saapui kahdessa päivässä. Sen jälkeen sairaalasta tuli paljon enemmän kysymyksiä ja määräyksiä kuin hoitoja. Hoitojahan koronaan ei oikeastaan ole.

Tärkeää oli kuitenkin se, että Holmberg sai sairaalan suoran puhelinnumeron, johon hän voi soittaa, jos olo huononee. HUS:sta on myös soitettu hänelle joka päivä kotiin.

”Se on ollut kivaa ja tuntunut turvalliselta”, Holmberg sanoo.

Kotikaranteenia Holmberg on viettänyt Kumpulassa. Naapurit ovat tuoneet ruokaa oven taakse sen verran kuin on tarvinnut. Ruokahalua ei ole paljon ollut, sillä korona vei täysin niin haju- kuin makuaistinkin.

Nyt räkiminen on loppunut eikä päätäkään enää särje. Kun viimeisetkin oireet lähtevät, tarvitaan vielä yksi täysin oireeton päivä ennen kuin Holmberg julistetaan terveeksi. Sairaala on luvannut, että koronan sairastamisesta saa käteen virallisen todistuksen.

Sen jälkeen Holmberg voisi vaikka auttaa kohtalotovereita.

”Meillä on (muusikko) Anna Hanskin kanssa ollut sellainen oma pieni koronapotilaiden vertaistukiryhmä. Ollaan puhuttu, että voisimme vetää huomioliivit päälle ja lähteä kaupungille terapiakoiriksi.”

Mitä siinä liivissä sitten lukisi: Minä selviydyin koronasta 2020?

”Ehkä se korostaisi vähän liikaa yksilöä. Mieluummin jotain sellaista kuin Mielellään saa koskea!

”Voisimme mennä juomaan ihmisten kanssa kahvia ja pitämään heitä kädestä. Nyt kaikkien on pakko pitää turvaväliä, mutta ihminen kuihtuu kosketuksen puutteesta.”