Saska Saarikoski seuraa elämää koronaviruksen aikana, 12. päivä: Historia mullistuu, kotona kyllästyy - Kuukausiliite | HS.fi
Kuukausiliite|Poikkeustilassa

Saska Saarikoski seuraa elämää koronaviruksen aikana, 12. päivä: Historia mullistuu, kotona kyllästyy

Juttusarjassa seurataan kriisiä läheltä ja kaukaa.

Julkaistu: 28.3. 14:08

Eletään historiallisia hetkiä. Sodat voidaan vihdoin unohtaa, sillä koronakriisistä tulee suomalaisia ja koko ihmiskuntaa yhdistävä ja määrittelevä uusi avainkokemus. Missä olit, kun maailma pantiin kiinni?

Oma äitini, tätini ja serkkuni antavat toisilleen nyt vertaistukea Facebook-ryhmässä, jossa vertaillaan viranomaisten pakkotoimia Suomessa, Belgiassa, Kaliforniassa, Irlannissa ja Australiassa.

Eilen vaimoni jutteli puolitoista tuntia uusiseelantilaisen vaihto-oppilasvuoden kaverinsa kanssa. Meillä saartorengas, heillä ulkonaliikkumiskielto.

Ystävä kertoi, että uusiseelantilaiset lainaavat nyt naapureiltaan koiria, että voivat mennä kävelylle. Koronakriisin häviäjät ja voittajat: alkoholisoituneet, ylipainoiset ihmiset ja huippukuntoiset koirat.

Ympäri maailmaa ihmiset jakavat samat tunteet, ennen kaikkea pelon ja pitkästymisen.

Näistä päivistä, viikoista ja kuukausista kerrotaan vielä monta tarinaa, kirjoitetaan monta kirjaa ja tehdään monta elokuvaa.

Ehkäpä joku suomalainenkin lääkäri tai sairaanhoitaja nakuttaa jo jossain omaa käsikirjoitustaan taistelusta koronasairaalassa. Toivottavasti sen nimeksi ei tule Tuntematon potilas.

Ja lopulta, jos kaikki hyvin käy, monen vuoden kuluttua lapsenlapseni kääntää kirkkaat silmänsä minuun ja kysyy: ”Ukki, mitä sinä teit koronan aikana?”

Ja minä vastaan: en paljon mitään.

Herääminen, uutiset ja some, aamiainen, uutiset ja some, poikien koulutehtävien selvittely, uutiset ja some, kirjoittaminen, poikien koulutehtävien tarkastaminen, uutiset ja some, kirjoittaminen, etäpalaveri, uutiset ja some, ruoanlaitto ja ruokailu, uutiset ja some, televisio, uutiset ja some, yöuni, uutiset ja some…

Historian tekeminen on tylsää hommaa. Samalla, kun virus leviää, talous kaatuu ja sairaaloissa yritetään estää ihmisiä kuolemasta, suurin osa ihmisistä analysoi ruumiinsa hiljaisia signaaleja: oliko tämä tavallinen kevätaivastus vai nytkö se tauti tuli?

Ensimmäinen viikko etätyöläisenä ja kotiopettajana oli vielä ihan mukavaa vaihtelua. Jo nyt alkaa kuitenkin huomata, että tämä päivä on samanlainen kuin eilinen ja huomenna on luvassa lisää tätä samaa.

Ja sama meno jatkuu näillä näkymin ainakin kesäkuuhun, ehkä kauemminkin. Niin kauan kestävät päivämme murmeleina.

Muistattehan romanttisen komedian, jossa pääosia näyttelivät Bill Murray ja Andie MacDowell? Päiväni murmelina -elokuvassa Murrayn näyttelemä tv:n säämies lähetettiin tuppukylään raportoimaan vuosittaisesta murmelipäivästä. Jotenkin aika teki luupin, ja päivät alkoivat toistua samanlaisina.

Elokuvasta on tehty musikaali, jonka pitäisi saada Suomen ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa elokuussa. Ellei korona tule väliin.

Teatterin syysohjelma on kuitenkin jo ilmestynyt ja siinä mietitään, mitä tapahtuu, kun jokainen päivä toistuu samanlaisena: Oppiiko Phil arvostamaan elämää? Kykeneekö egoistinen työnarkomaani avartamaan elämänkatsomustaan ja huomioimaan ympäröivän todellisuuden? Voiko jokainen päivä olla uusi ja elämisen arvoinen?

Päiväni murmelina, nyt kaikissa Suomen kodeissa!

Suomessa ei vietetä kansallista murmelipäivää, mutta meillä on joulu. Jouluna suomalaiset kokoontuvat viettämään aikaa läheistensä kanssa, keitä he sitten sattuvatkin olemaan.

Lapset ja vanhemmat, ehkä myös muut sukulaiset kokoontuvat juhlanviettoon erilaisine tapoineen ja mielipiteineen. Tai ei ole lapsia, puolisoa eikä muita sukulaisia vaan ihminen viettää juhlan yksin.

Niin tai näin, joulu on elämän väliaikapiste, joka paljastaa, missä olet elämässä menossa.

Korona on kuin loppumaton joulu, mutta ilman joulun hyviä asioita.

Elämä on koronan aikana sakeampi versio itsestään. Kun oman elämän ympärille vedetään rajat, perhe-elämästä tulee entistä tiiviimpää, yksinäisyydestä entistä yksinäisempää.

Omat poikani olivat aikaisemmin kiireisiä koulussa, koripalloharjoituksissa ja kaverien kanssa. Välillä heitä tuskin näki. Nyt pojat ovat aamusta iltaan kotona.

Vaimoni on käynyt toistaiseksi työpaikalla, mutta liittyy hänkin kohta iloiseen joukkoomme. Isovanhemmat ovat aikaisemmin vahtineet välillä lapsia, mutta nyt he ovat eristyksissä.

Saadaan siis olla ihan vain perheen kesken!

Mieluummin kuitenkin perheruuhka kuin yksin. Tai niin minä ainakin nyt ajattelen. Yksin olisi varmaan todella raskasta. Ei matkoja, ei harrastuksia, ei baareja, ei kaveri-iltoja, ei Tinderiä.

Onneksi ovat televisiosarjat. Itse olen alkanut koronan aikana seurata keskiajalle sijoittuvaa pehmopornosarjaa nimeltä Game of Thrones, josta taidettiin kohista jonkin verran muutama vuosi sitten.

Silloin ajattelin, että säästän sarjan katsomisen johonkin sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa olen katkaissut jalkani tai kaatunut pitkäkestoiseen sairauteen.

Sairaaksi tulikin maailma.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Kuukausiliite

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat