Saska Saarikoski seuraa elämää koronaviruksen aikana, 31. päivä: Onko koronavirus pieni sosialisti? - Kuukausiliite | HS.fi
Kuukausiliite|Poikkeustilassa

Saska Saarikoski seuraa elämää koronaviruksen aikana, 31. päivä: Onko koronavirus pieni sosialisti?

Juttusarjassa seurataan kriisiä läheltä ja kaukaa.

Julkaistu: 16.4. 2:00, Päivitetty 16.4. 7:22

Yhdysvallat on siirtynyt sosialismiin!

Muulla tavalla kongressin kuukausi sitten maaliskuussa hyväksymää säädöstä HR 6201 on vaikeaa tulkita – ainakin, jos pidetään kiinni amerikkalaisten omasta kielenkäytöstä.

Yhteiskunnan tarjoamaa julkista terveydenhoitoa on Yhdysvalloissa pidetty niin sosialistisena ajatuksena, että demokraateistakin sitä ovat kannattaneet vain kaikkein radikaaleimmat, kuten riippumaton sosialisti Bernie Sanders.

Kansakunnan tila -puheessaan 4. helmikuuta presidentti Donald Trump lupasi puolustaa maata so­sialistisilta kaappaajilta: ”Emme ikinä anna sosialismin tuhota amerikkalaista terveydenhoitoa.”

Sitten tuli koronavirus.

Uusi laki antoi amerikkalaisille vuoden loppuun asti ilmaiset koronavirustestit ja terveydenhoidon, maksetun sairausloman, työttömyyskorvauksen ja ruoka-apua.

Lakia kannatti kongressissa suurin osa republikaaneistakin, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Amerikkalaisella terveydenhoidolla ja yhteiskunnalla ei nimittäin ollut vastustuskykyä koronavirusta vastaan.

Noin 30 miljoonalla amerikkalaiselle ei ole sairausvakuutusta. Vakuutusten omavastuu on tyypillisesti 1 500–2 000 dollaria vuodessa.

Iso osa amerikkalaisista ei ole siksi tottunut lähtemään lääkäriin pienen flunssan takia. Sen sijaan flunssassa on menty töihin, sillä 32 miljoonalla amerikkalaisella ei ole palkallista sairauslomaa.

Tässä tilanteessa on ollut kaksi kolmesta pienipalkkaisesta työntekijästä, kuten tarjoilijoista, kaupan kassoista ja bussikuskeista.

Tuntuu kuin amerikkalainen systeemi olisi varta vasten rakennettu levittämään koronavirusta mahdollisimman tehokkaasti. Ja niinhän se tavallaan onkin.

Britanniassa ja Yhdysvalloissa asuessani yksi selvimpiä eroja Suomeen oli suhtautuminen yksilöön ja yhteiskuntaan.

Briteille ja amerikkalaisille valtio on rosvojoukko, joka vie rahat ja pakottaa vapaan ihmisen noudattamaan turhia sääntöjä.

Vuonna 1987 pääministeri Margaret Thatcher sanoi: ”He syyttävät ongelmistaan yhteiskuntaa. Vaikka ei ole olemassa sellaista asiaa kuin yhteiskunta. On vain yksittäisiä miehiä ja naisia ja perheitä.”

Yksilökeskeisissä maissa asuminen auttoi huomaamaan, miten yhteisöllinen maa Suomi on. Yhteinen etu menee meillä heittämällä yksilön oikeuksien edelle, mikä on joskus hyvä asia, joskus ei.

Koronaviruskriisissä Suomen malli on kuitenkin toiminut hyvin, brittien ja amerikkalaisten malli huonosti.

Yhdysvalloissa monet ovat pitkään yrittäneet todistaa, etteivät suuret yhteiskunnalliset erot ole rikkaidenkaan etu. Ei ole mukavaa väistellä asunnottomia, pelätä rikollisia ja asua muurien takana.

Viesti on mennyt huonosti perille, koska Yhdysvallat on niin iso maa, että rikkaat voivat elellä ihan omissa maailmoissaan. Jotkut uskovat selviävänsä niin koronakriisistäkin.

Korona-aikana turvabunkkerien, yksityissaarten ja privaattilentokoneiden kysyntä on moninkertaistunut. Bunkkerien hinnat vaihtelevat muutaman kymppitonnin kansanmallista miljoonien eurojen linnoituksiin, joista löytyvät uima-altaat, keilaradat ja kiipeilyseinät.

”Kaikki asiakkaani tietävät, että jotain pahaa voi tapahtua”, sanoi bunkkereita valmistavan Vivos-yhtiön myyntimies Robert Vicino Fox Business -sivustolla.

”Voimme olla kuukauden päässä romahduksesta. Entä kun ruoka ja rahat loppuvat? Homma voi mennä rumaksi. Mutta silloin on liian myöhäistä soitella minulle.”

Siinä on ääri-individualismin loppukuva: ihminen keilaamassa yksin bunkkerissaan, kun maailma sortuu ympäriltä.

Paniikin hellittäessä aletaan miettiä koronavirusepidemian opetuksia. Yksi niistä on todennäköisesti yhteisöllisten arvojen vahvistuminen – mikä ei oikeasti tietenkään tarkoita sosialismia. Saapa nähdä, otetaanko amerikkalaisilta vuodenvaihteessa todella pois sairausvakuutukset ja sairauslomat.

1960-luvulla taisteltiin kansalaisoikeuksien puolesta. Silloin musta aktivisti Fannie Lou Hamer sanoi: ”Kukaan ei ole vapaa ennen kuin kaikki ovat vapaita.”

Pandemioiden aikana etualalle nousevat kansalaisvelvollisuudet. Sillä kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa.

Luetuimmat - Kuukausiliite

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat