Saska Saarikoski ja korona, 39. päivä: Sokki on Suomessa ohi, ja nyt kaikkialla kiehuu viha - Kuukausiliite | HS.fi
Kuukausiliite|Poikkeustilassa

Saska Saarikoski ja korona, 39. päivä: Sokki on Suomessa ohi, ja nyt kaikkialla kiehuu viha

Juttusarjassa seurataan kriisiä läheltä ja kaukaa.

Julkaistu: 24.4. 15:00

Tällä viikolla olen ollut hyvin vihainen. Uutistiedot siitä, kuinka Business Finland lapioi rahaa kaiken maailman puliveivareille, ottivat rajusti pattiin. Eivätkö ne idiootit ymmärrä, missä kusessa tässä ollaan!

Firmoja kaatuu, ihmiset menettävät työnsä, valtionvelka räjähtää taivaisiin ja nämä yhdet ääliöt paiskovat veronmaksajien rahoja ovista ja ikkunoista.

Nakutin aiheesta twiitin, jossa mainitsin nimeltä yhden otsikoissa olleen yrityksen. Siitä saitte, ketkut! Twiitti sai hetkessä satoja tykkäyksiä.

Pian sain yksityisviestin yrityksen omistajan puolisolta. Viestissä kerrottiin, millaista postia heille oli ehtinyt tulla Suomen Kuvalehden paljastusjutun jälkeen.

Tällaista:

”Tiedän sijaintisi, sinä korruptoitunut huora. Tapa ittes. Sun seuraava tuote on hirttoköysi. Sun alaikäisten lasten nimet on [poistettu], lähettäkää niille spämmiä. Boikotoikaa tuotteita. Lähettäkää vihapostia firmoille, joiden kanssa toi on yhteistyössä. Tässä valmis lista, käytä tätä listaa tällä valmiilla tekstillä.”

Päätin poistaa twiittini. En siksi, etten olisi yhä vihainen, vaan siksi, etten halua heittää lisää paskaa tuulettimeen.

Jokainen julkiseen keskusteluun osallistunut tietää paskatuulettimen. Itse olen osallistunut keskusteluun yli 30 vuotta, ja tunnen tuulettimen oikein hyvin. Olen muutaman kerran saanut päälleni kunnon annoksen.

Paskatuuletin käynnistyy silloin, kun ihmisillä on paha olla. Se pyöri hurjilla kierroksilla 1990-luvun lamavuosina, mutta on ollut vauhdissa myös esimerkiksi eurokriisin, pakolaiskriisin, #metoon ja ilmastoahdistuksen aikana.

Nyt paskatuuletin on selvästi taas käynnistynyt – ja jälki voi olla likaisempaa kuin koskaan.

Sveitsiläis-amerikkalainen psykiatri Elisabeth Kübler-Ross julkaisi vuonna 1969 kirjan On Death and Dying (Raportti kuolemisesta: Mitä kuolevat voivat opettaa lääkäreille, hoitajille, papeille ja omaisilleen).

Kirjassa Kübler-Ross esitteli viisi vaihetta, jotka kuolemaa odottava potilas hänen mukaansa käy läpi: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen.

Kübler-Rossin ajatusten pohjalta on laadittu yleinen malli ihmisten suhtautumisesta suuriin muutoksiin, vaikkapa työttömäksi joutumiseen. Sen mukaan kriisin vaiheet ovat sokki, kieltäminen, viha, masennus ja hyväksyminen.

Koronavirus on ollut hirvittävä järkytys meille kaikille. Kun kriisin koko vakavuus paljastui Suomessa maaliskuun alussa, ainakin minä tunnistin itsessäni ihan selviä sokkioireita.

Seurattuani televisiosta hallituksen ensimmäistä tiedotustilaisuutta menin suoraan sovittuun tapaamiseen, jossa minun olisi pitänyt puhua ruotsia. Yleensä puhun kieltä melko sujuvasti, mutta nyt en kyennyt muistamaan aivan yksinkertaisiakaan sanoja.

Jälkeenpäin tajusin, että aivoni olivat sokkiuutisten takia pakene tai taistele -tilassa, jossa niiden kapasiteetti ei kerta kaikkiaan riittänyt vieraalle kielelle.

Seuraavaksi siirryin tunnollisesti psykologisen mallin seuraavaan vaiheeseen eli kieltämiseen. Hirvittävien uutisten keskellä yritin pitkään pitää kiinni optimismistani: mitäpä tässä, pieni influenssa, sen yli tällainen jätkä menee että heilahtaa!

Kriisin pitkittyessä iloiseen itsepetokseeni on alkanut kuitenkin sekoittua synkempiä sävyjä: vihaa ja masennusta.

Enkä siis taida olla näiden tunteiden kanssa yksin.

Pikaviestipalvelu Twitter on erinomainen keino haistella ihmisten mielialoja: kuin kanarialintu hiilikaivoksessa.

Kun kirjoitin maaliskuussa aivan tavanomaisen twiitin, jossa kehuin pääministeri Sanna Marinin televisioesiintymistä, sain sille yli 2 000 tykkäystä. Suomalaiset olivat kerääntyneet Marinin ympärille kuin turvaa hakevat eläimet.

Nyt Business Finlandin yritystuet ovat laukaisseet samanlaisen, mutta vastakkaisen tunnereaktion. Se kertoo siitä, että kriisi on edennyt alkusokista vihavaiheeseen.

Pelokkaat, ahdistuneet ja vihaiset ihmiset etsivät nyt tunteilleen purkautumiskanavaa – ja voi sitä, joka sattuu osumaan sen vyöryn tielle.

Tässä kohtaa pitää pysähtyä ja päättäväisesti huomauttaa: en ole menossa siihen suuntaan kuin saattaa näyttää. En siis ole sanomassa, että vihaaminen on väärin tai edes huono asia.

Viha on yksi suruprosessin vaiheista ja aivan yhtä luonnollinen ja hyväksyttävä tunne kuin ne neljä muutakin. Viha ei ole kivaa, silti se on käytävä läpi. Mutta vihaaminen on taitolaji.

Helsingin Sanomissa haastateltiin 19. huhtikuuta Tommi Melenderia, joka on julkaissut esseekokoelman Poika, joka luki Paavo Haavikkoa. Yhdessä kirjan esseistä Melender kirjoitti: Väitän, että tarvitsemme älykästä vihaa ja ennen kaikkea älykkäämpiä vihaajia.

Haastattelussa Melender selitti, että vihaaminen on hyvä asia, mutta meidän pitää vihata vääryyttä eikä ihmisiä, ei varsinkaan syyttömiä ihmisiä.

”Viha ei saa olla henkilökohtaista, eikä sellaista, että se peittää jotain kuonaa kirjoittajassa”, Melender sanoi.

Hyvä on, harjoitellaan siis sitä hyvää vihaamista.

Rahan hakeminen omalle yritykselle ei ole väärin, vaikka yritysidea olisi huono ja muilla olisi suurempi rahantarve. Tyhmää se saattaa kuitenkin joskus olla. Jos juoksee päätä pahkaa hillotolpalle, voi kolauttaa päänsä.

Vastuu huonoista päätöksistä on kuitenkin rahojen jakajilla. Business Finlandin toiminta pitää perata luuta myöten ja virheitä tehneet panna vastuuseen.

Rahassa mitattuna menetykset ovat tuskin valtavan suuria, mutta poliittista pääomaa on haaskattu todella paljon – eikä siihen ole tässä tilanteessa varaa.

Siksi tässä asiassa on syytä vihaan, mutta hyvään vihaan.

Luetuimmat - Kuukausiliite

Luitko jo nämä?