Saarikoski ja korona, 57. päivä: Miksi Yleisradio ei julkaissut professorin kolumnia, jossa tämä arvosteli hallitusta? - Kuukausiliite | HS.fi
Kuukausiliite|Poikkeustilassa

Saarikoski ja korona, 57. päivä: Miksi Yleisradio ei julkaissut professorin kolumnia, jossa tämä arvosteli hallitusta?

Juttusarjassa seurataan kriisiä läheltä ja kaukaa.

Julkaistu: 12.5. 15:22

Professori Janne Saarikivi on ollut vuosia yksi Yleisradion verkkosivujen vakituisista kolumnisteista. Hänen terävät tekstinsä ovat usein levinneet laajasti. Saarikiven uusinta kolumnia ei Yleisradio kuitenkaan julkaissut.

Saarikivi ei jäänyt pyörittelemään peukaloitaan vaan jakoi tekstinsä Facebook-sivullaan saatteella ”Kolumni, jota Yleisradio ei halunnut julkaista”:

Teräväsanaisen kolumnin aiheena oli hallituksen kielenkäyttö koronakriisin aikana sekä myös median toiminta.

”Tiesittekö, että hallitus ei valmiuslain nojalla määrännyt yli 70-vuotiaita karanteenin kaltaisiin olosuhteisiin? Entä tiesittekö, että Suomen rajat eivät missään koronaepidemian vaiheessa ole olleet suljettuja? Että jokainen suomalainen on voinut halutessaan vapaasti poistua maasta? Minä en tiennyt”, Saarikivi kirjoittaa.

Saarikiven mielestä Sanna Marinin (sd) hallitus on johtanut kansalaisia harhaan kielellisillä tempuilla, joilla se on synnyttänyt mielikuvan kansalaisia velvoittavista määräyksistä, vaikka kysymys on ollut pelkistä suosituksista. Media on professorin mukaan kaiuttanut kuuliaisesti vallanpitäjien viestiä.

Saarikivi listaa joukon lehtijuttuja, joissa yli 70-vuotiaat ”määrätään” kotiin, ”rajat suljetaan” tai ”vain välttämätön liikenne sallitaan”. Tällaisia harhaanjohtavia juttuja professori oli löytänyt useista uutisvälineistä.

Saarikiven väitettä viranomaisten tiedotuksesta ei ole vaikea testata. Ruokapöydälleni näkyy unohtuneen joka kotiin jaettu sosiaali- ja terveysministeriön kirje: Uusi koronavirus – COVID-19. Toimintaohjeita yli 70-vuotiaille.

Kirjeessä sanotaan: ”Hallitus on antanut toimintaohjeen yli 70-vuotiaiden suojaamiseksi. Sen mukaan yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan, eli karanteenia vastaavissa olosuhteissa.”

Yhden pienen pilkkuvirheen lisäksi ongelmana on verbi ”velvoittaa”. Nykysuomen sanakirjassa sanan merkitys kuuluu: ”(lakiin, määräysvaltaansa, sopimukseen tms. nojaten) käskeä, määrätä t. sitovasti kehottaa (jkta tekemään jtak), asettaa jklle velvoitus t. sitova kehotus (tehdä jtak), määrätä t. panna jk jkn velvollisuudeksi.”

Juuri niin useimmat toimittajat hallituksen linjauksen myös lukivat: käskynä tai määräyksenä. Saarikivi listasi jutussaan muutaman esimerkin ja lisää samanlaisia löytyy verkosta vaikka kuinka paljon.

Esimerkiksi Yleisradion verkkosivulla julkaistiin 23. maaliskuuta juttu otsikolla Mitä saat tehdä, jos olet karanteenissa, eristyksessä tai perusterve? Tässä säännöt tiivistetysti.

Jutun taulukossa kielletyt asiat oli merkitty punaisella ristillä. Yli 70-vuotiaille ”kiellettyjä” asioita olivat jutun mukaan muun muassa ystävien tapaaminen ja joukkoliikenteen käyttäminen.

Jokseenkin samanlaisia juttuja löytyy useimpien muidenkin medioiden sivuilta, myös Helsingin Sanomista.

Saarikiven mukaan hallituksen tiedottamisesta ja rajoitusten uutisoimisesta jopa kielitieteen professorille on syntynyt sellainen kuva, että kyse on kansalaisia velvoittavista määräyksistä, ei pelkistä suosituksista.

Saarikivi viittaa kolumnissaan myös professori Martin Scheininin 28. huhtikuuta julkaisemaan blogitekstiin, jossa tämä arvosteli ankarasti hallituksen päätöksentekoa ja viranomaisten tiedottamista rajaliikenteen rajoituksista.

Scheinin muistutti, että suomalaisten oikeus poistua maasta on turvattu perustuslain yhdeksännessä pykälässä: ”Jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi.”

Laki ei siis anna oikeutta rajoittaa matkustusoikeutta esimerkiksi tartuntataudin takia.

Hallituksen 16. maaliskuuta julkaisemien poikkeusmääräysten 17. kohdassa kuitenkin sanottiin: ”Suomen kansalaisten ja Suomessa asuvien henkilöiden ei pidä matkustaa ulkomaille.” Ja vähän myöhemmin: ”Pohjois- ja länsirajan yli sallitaan välttämätön työssäkäynti ja muu välttämätön asiointi.”

Rajavartiolaitos on puolestaan kertonut verkkosivullaan, että rajaviranomaiset sallivat Suomen Schengen-rajoilla ”kansalaisten paluun Suomeen ja lisäksi tarkkaan määritellyt välttämättömän liikkumisen tilanteet Suomesta lähtemiseksi”.

Ei ihme, jos useimmat suomalaiset ovat kuvitelleet, ettei Suomesta pääse pois.

Professori Scheininin mukaan suomalaisia on johdettu harhaan. Hän on tehnyt asiasta kantelun oikeuskanslerille.

Rajamiehet ovat joutuneet tässä tilanteessa puun ja kuoren väliin. Yhtäällä ovat olleet hallituksen linjaukset, toisaalla ihmisten perustuslailliset oikeudet.

Kun sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) vieraili Torniossa länsirajalla eilen, hän antoi tukea rajavartijoille, joilla on tainnut olla viime päivinä kuumat paikat.

”Toivon, että kukaan ei mene antamaan rajavartijalle palautetta, vaan antaa sen mieluummin meille. He tekee viimeisen päälle työnsä hyvin ja oikein, ja heitä tahdon kiittää siitä”, Ohisalo sanoi Ylen uutisen mukaan.

Samalla ministeri tunnusti, että raja ei ole suljettu, vaikka matkustamista ei suositella.

”Jokainen tekee itse tulkinnan siitä, kuinka toimii. Emme voi poliitikkoina estää suomalaisten tekemisiä enempää kuin laki antaa meille raameja.”

Ministerin lausunto kuulosti hyvin erilaiselta kuin hallituksen aiemmat lausunnot tai rajavartiolaitoksen ohjeet. Kiinnostavaa nähdä, mitä oikeuskansleri asiasta päättää. Edessä voi olla vielä aikamoinen pyykinpesu.

Kansalaiset ovat tähän asti luottaneet viranomaisiin ja noudattaneet tunnollisesti koronan takia määrättyjä rajoituksia. Sen vuoksi tartuntaluvut on saatu laskuun ja rajoituksia on päästy hölläämään. Numeroiden valossa Suomi on onnistunut koronan torjunnassa hyvin.

Vaikka hallituksen todettaisiin jälkikäteen panneen mutkia suoriksi tai jopa talloneen lakeja, sillekin löytyy varmasti ymmärtäjiä, koska kysymys oli äkillisestä ja yllättävästä kriisistä.

Entä sitten median toiminta? Siinä asiassa olen tietysti aika jäävi, mutta aiheesta tulee varmasti lähivuosina paljon tutkimuksia.

Koska olen seurannut aihetta tämän kolumnisarjani takia, uskallan väittää, että varsinkin kriisin alkuvaiheissa media pysytteli tiukasti viranomaisten linjalla ja korosti kovasti määräysten ja rajoitusten noudattamisen tärkeyttä.

Tällainen ”vastuullisuus” on suomalaiselle medialle yleensäkin tyypillistä, ja sitä yleisökin tuntuu journalisteilta odottavan – välillä hyvinkin vaativaan tyyliin.

Filosofi Jari Ehrnrooth käsitteli suomalaisten suhdetta valtioon tänään julkaistussa Ylen verkkokolumnissa (siis samalla sivulla, jolle Saarikivi tekstiään tarjosi). Ehrnroothin mukaan Suomessa isänmaallisuus tarkoittaa valtionrakkautta enemmän kuin ehkä missään muualla.

”Jokaisen suomalaisen sisällä asuu pieni valtiopersoona, joka tuntee itsensä vapaaksi ja hyväksi silloin kun noudattaa yleistä etua ja tahtoa, jonka valtiovalta kulloistenkin edustajiensa suulla ilmaisee”, Ehrnrooth kirjoittaa.

Se on varmaan totta: suomalaiset luottavat valtioon. He ovat valmiita alistumaan määräyksiin, varsinkin hätätilanteessa. Veneenkeikuttajista ei tykätä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei asioista pitäisi avoimesti keskustella ja virheistä oppia. Viimeistään silloin on aika keskustella, kun isoin tulipalo on sammutettu. Alkaisiko se aika olla jo lähellä?

Juuri siihen Janne Saarikivi kolumnissa pyrki. Miksei sitä julkaistu?

”Tuottaja sanoi, että heillä on tulossa samasta aiheesta muita kolumneja, eikä tekstini mahdu viikon kolumniohjelmaan”, Saarikivi kertoo puhelimessa.

”En tiedä niistä perusteluista, kyllä se minusta olisi kannattanut julkaista, mutta ihan sama minulle.”

Mitä mieltä olet Ylen toiminnasta?

”Äh, minusta jokainen saa julkaista ihan mitä itse haluaa, niin Yle kuin minäkin. Panin sen jutun sitten omalle sivulleni, ja tästähän tulee vain lisää feimiä.”

Yleisradion päätoimittajan Jouko Jokisen mukaan kysymys oli siitä, ettei Saarikivi ollut kirjoittanut juttua omalla vuorollaan vaan tarjonnut ylimääräistä kolumnitekstiä, jonka Yle päätti jättää julkaisematta.

”Toimitus vastaa aina itse siitä, mitä se julkaisee”, Jokinen sanoo. ”Kyseessä oli tilaamaton kolumni, jolle meillä ei ollut käyttöä.”

(Saarikivi sanoo tähän, että hän on kirjoittanut kolumneja Yleisradiolle omaan tahtiinsa, silloin kun hänellä on ollut asiaa. Mitään kirjoitusvuoroa ei ainakaan viime vuosina ole ollut.)

Entä mitä mieltä olet itse asiasta eli kritiikistä, jota Saarikivi kohdisti tekstissään mediaan?

”Kun tilanne vähän rauhoittuu, varmasti ihan jokainen media joutuu tarkastelemaan kriittisesti itseään suhteessa viranomaisiin”, päätoimittaja Jokinen sanoo.

Luetuimmat - Kuukausiliite

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat