Saarikoski ja korona, 59. päivä: Jumala ei ole kuollut vaan elää, ja hänen nimensä on Michael Jordan - Kuukausiliite | HS.fi
Kuukausiliite|Poikkeustilassa

Saarikoski ja korona, 59. päivä: Jumala ei ole kuollut vaan elää, ja hänen nimensä on Michael Jordan

Juttusarjassa seurataan kriisiä läheltä ja kaukaa.

Julkaistu: 14.5. 6:52, Päivitetty 14.5. 6:53

Koronakevään kauhean urheilutyhjiön täytteeksi olen katsellut Netflixiltä dokumenttisarjaa The Last Dance, joka kuvaa kaikkien aikojen parhaan koripalloilijan Michael Jordanin uran huipennusta.

Isolla rahalla ja taidolla tehty sarja kertoo koripallosta, mutta paljosta muustakin.

Hiukan hämmentyneenä olen huomannut, että Jordanin kuunteleminen on saanut minut miettimään länsimaista filosofiaa, erityisesti saksalaista Friedrich Nietzscheä (1844–1900).

Nietzsche oli ristiriitainen ja hämmentävä ajattelija, joka pakenee vieläkin useimpia määritysyrityksiä.

Saksalaisajattelija haki filosofialle ja moraalille uutta pohjaa kristinuskon jälkeiseen aikaan. ”Jumala on kuollut” on filosofin varmasti tunnetuin lause.

Jumalan mukana kuoli filosofin mielestä kristillinen moraali, joka oli aikoinaan korvannut kyvykkyyteen perustuvan hyvyyskäsityksen kiltteyteen perustuvalla hyvyys­käsityksellä. (En ole opiskellut filo­sofiaa yliopistossa, joten turvaudun tässä omiin termeihini.)

Sana ”hyvä” on siinä mielessä erikoinen, että se voi tarkoittaa sekä ”kyvykästä” että ”kilttiä”.

Nietzschen mukaan vanhat kreikkalaiset uskoivat sanan ensimmäiseen merkitykseen, mutta kristilliset käänsivät asiat ympäri ja korvasivat ”aristokraattisen moraalin” omalla ”orjamoraalillaan”. Filosofi halusi palata kreikkalaisten ajattelutapaan.

Kun haastattelin suomalaisfilosofi Georg Henrik von Wrightiä vuonna 2001, hän puhui innokkaasti juuri hyvä-sanan eri merkityksistä. Se oli myös von Wrightin viimeisen kirjan Hyvän muunnelmat aihe.

Miten tämä liittyy Michael Jordaniin? Siten, että dokumenttisarjassa palataan uudestaan ja uudestaan samaan asiaan: Onko Jordan hyvä vai paha ihminen?

Jordania pidettiin uransa alussa mukavana urheilijapoikana. Myöhemmin paljastui, että osasi tarvittaessa olla myös kaikkea muuta kuin kiva.

Jordan saattoi piinata armottomasti joukkuetovereitaan. Hän ruoski heitä eteenpäin, vaati heiltä mahdottomia ja suhtautui kaikkeen leväperäisyyteen armottomasti.

Muut pelaajat pelkäsivät Jordania. Moni pitää häntä vieläkin kusipäänä.

Kun haastattelija on kysynyt Jordanilta näistä asioista, hän ei ole kieltänyt käyttäytyneensä joskus julmastikin.

Pelaajalla on kuitenkin toiminnalleen selitys: hän halusi voittaa. Jordan sanoi, ettei millään muulla kuin voittamisella ollut hänelle väliä. Jos voittaminen vaati mukavuutta, Jordan oli mukava. Jos voittaminen vaati raakuutta, hän oli raaka.

Ja sillä tavalla Michael Jordan oli – niin kuin Nietzsche sen ilmaisi – hyvän ja pahan tuolla puolen.

Jordanin puheet toivat minun mieleeni toisen koripallopersoonan, koripallomaajoukkueen päävalmentajan Henrik Dettmannin. Vuonna 2015 julkaisimme yhdessä kirjan Dettmann ja johtamisen taito.

Dettmannin puheissa on välillä samaa ehdottomuutta kuin Jordanissa. Valmentaja ei juuri tuhlaa aikaa sen miettimiseen, onko hän ilkeä vai kiltti; hän on toiminut sillä tavalla, joka on auttanut hänen joukkuettaan menestymään. Siitähän huippu-urheilussa on viime kädessä kysymys.

Dokumentissa Jordan muistutti haastattelijaa, että hänen toimintatapansa oli toiminut: Chicago Bulls voitti kuusi mestaruutta. Hän oli tehnyt joukkuetovereistaan voittajia.

Jordan oli siis ollut hyvä – siinä mielessä kuin Nietzsche tarkoitti.

Myös Dettmann on asettanut voittamisen kovuuden ja kivuuden yläpuolelle. Nuorena Dettmannia pidettiin kovana, nykyään kivana.

Valmentajan mukaan pehmeys ja kovuus eivät kuitenkaan ole välttämättä toistensa vaihtoehtoja. Pelaajalta voi vaatia paljon siksi, että haluaa hänelle hyvää.

Kirjassa Dettmann ihmettelee ajattelumallia, jossa ”ihmisen kunnioittamisena pidetään sitä, että hänet jätetään rauhaan, eikä häneltä vaadita mitään”.

”Itse ajattelen juuri päinvastoin: vaadin pelaajiltani niin paljon siksi, että arvostan heitä niin paljon”, Dettmann sanoo.

Nietzschen mukaan Jumalan kuoltua ihmisen on tehtävä itsestään jumala, omia lakejaan noudattava yli-ihminen.

”Tule siksi, mikä olet”, hän lainasi kreikkalaisfilosofi Pindarosta.

En ole oikein ymmärtänyt, mitä Nietzsche tarkoitti, en ennen kuin kuuntelin Michael Jordania, joka on tehnyt juuri niin kuin Nietzsche kehotti.

”Jotkut ihmiset haluavat, että se tapahtuu. Jotkut ihmiset toivovat, että se tapahtuu. Jotkut saavat sen tapahtumaan”, Jordan on sanonut.

Nykyään Jordanilla on oma NBA-seura ja miljardi­omaisuus. Hän on on amerikkalaisen urheilun elävä legenda.

Jordanin ympärillä pyörii laaja henkilökunta ja turvamiesten armeija. Turvamiehillä on talossa oleville oma koodinimensä. Yksi on ”Myrkky”, toinen on ”Hovimestari”.

Michael Jordan on ”Jumala”.

Luetuimmat - Kuukausiliite

Luitko jo nämä?