Lintu syö kalan - Kuukausiliite | HS.fi

Hannu Linnun kodin keittiö on juuri remontoitu.

Lintu syö kalan

Kapellimestarin tulkinta ruotsalaisesta klassikosta sisältää rohkeita oivalluksia ja ansaitsee haltioituneet aplodit.

Julkaistu: 4.7. 2:00

Kun kapellimestari Hannu Lintu työskenteli Helsingborgin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana, hän oppi muun muassa seuraavaa: skoonelaiset ovat nurkkakuntaisia, heidän kansallinen identiteettinsä on luonteeltaan horjahtelevaista ja he puhuvat kummallista kieltä.

Myös ruotsalaiseen työkulttuuriin kuuluva loputon diskuteeraaminen meni yli hilseen. Negatiivinen palaute oli kielletty.

”On se koominen maa. Kyllä minustakin monta kertaa valitettiin sjuksköterskalle, että taas se, taas se”, Lintu sanoo ja jättää lauseen arvoituksellisesti kesken.

Mutta pari hienoa asiaa Lintu oppi Helsingborgissa 2000-luvun alkupuoliskolla.

Ensinnäkin hän tutustui Wallenbergin pihviin, joka on Ruotsin gastronominen kansallisaarre ja kerrassaan hieno ruokalaji. Sitä oli tarjolla lähes joka päivä lähistön lounasravintoloissa.

Toiseksi: hän oppi arvostamaan haukea.

”Siihen saakka gädda oli tarkoittanut minulle maailman parasta tenoria”, Lintu sanoo ja naurahtaa. Sanaleikki viittaa ruotsa­laiseen sankaritenori Nicolai Geddaan.

Tämän alkusoiton jälkeen on tietysti päivänselvää, että heinäkuun sinfonisen ruokarunoelman pääteema on haukiwallenberg.

Haukimassan joukkoon sekoitetaan sinappia, kananmunaa, sitruunaa ja tilliä.

Empimättä Lintu vahvistaa todeksi sitkeän mielikuvan, jonka mukaan muusikot ovat herkkusuita. Hänellä on siihen selitys, joka pohjaa omakohtaiseen kokemukseen. Muusikot, siis menestyvät sellaiset, matkustavat paljon maailmalla, ja harjoitus- ja konserttipäivän päätteeksi syödään hyvin.

Normaaliaikoina Lintu on työmatkoilla kolme viikkoa kuukaudessa. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että hän on aterioinut monissa hienonhienoissa ravintoloissa, alkaen Kööpenhaminan Nomasta, joka on monet kerrat valittu maailman parhaaksi.

Se muodostaa melkoisen kontrapunktin Linnun vähävaraisen lapsuudenperheen ruokamaailman kanssa.

Isä oli Karjalan evakko ja äiti raumalainen työläisperheen kasvatti. Kumpikin työskenteli Rauma Repolan tehtaalla.

”Edelleen hämmästyn, miten modernisti söimme. Oli marjoja, pieni kasvimaa ja jossain vaiheessa tomaattihuone. Olen kerännyt syksyisin tyrnejä sormet verillä. Ja sitten oli kala.”

Muffinssivuoka estää pihvin lässähtämisen paistettaessa pannukakuksi.

Isä kalasti katiskoilla ja verkoilla, ja Hannu-poika päästeli kalat pyydyksistä. Saalis syötiin keittona, savustettuna ja paistettuna. Hauista äiti valmisti mureketta.

Nykyisin Linnun ja hänen kumppaninsa, työelämäprofessori Pekka Mattilan perheessä on selvä työnjako: Lintu hoitaa arkiruuanlaiton, ja päivälliskutsuilla on Mattilan vuoro loistaa.

”Siihen minä en puutu”, Lintu sanoo keittiössä, jossa on juuri valmistunut remontti.

Keittiökoneet ovat tuliterät, ja välillä Lintu joutuu kumartumaan lieden puoleen ja kuuntelemaan, onko levy tosiaan päällä.

”Olen sanonut, että musiikin voi haistaa. Miksei ruokaakin voisi kuulla?”

Keittiö sijaitsee Helsingin keskustassa, vanhan talon sisäpihalla, entisessä hevostallissa. Asunnossa on kolme kerrosta, ja seinät ovat väärällään taidetta.

 Dijonin sinappi antaa hauelle jännittävän aksentin

Hannu Linnun haukiwallenbergissa on menestysteoksen aineksia sisältäviä omia painotuksia. Massaan tulevan kerman määrä lähenee fortissimoa, mutta jännittävän aksentin antaa tujaus Dijonin sinappia.

Toinen huippuidea liittyy toteutukseen. Lintu lusikoi löysän massan muffinssivuokaan, joka estää pihvin lässähtämisen paistettaessa pannukakuksi.

Nykyruokavaliossaan Lintu ei pahemmin säästele rasvaa eikä myöskään hiilihydraatteja. Toisin oli silloin kun karppauskuume raivosi kuumimmillaan.

Normaalisti Lintu syö ennen konserttia tukevan pasta-annoksen. Mutta karppausaikana tietenkään ei.

Se kostautui pahan kerran, kun hän johti Kansallisoopperassa Richard Wagnerin Parsifalia. Se on yli viisituntinen järkäle, ja opperan kaksi viimeistä tuntia menivät häneltä täydessä sumussa. Loppukumarruksissa hän onnistui pysymään pystyssä vain siksi, että toiselta puolelta häntä tuki basso Matti Salminen ja toiselta bassobaritoni Juha Uusitalo. Isoja miehiä molemmat.

Kun kaikki oli ohi, Lintu raahautui ulos ja pyörtyi.

Ateria alkaa olla valmis, ja kokonaisuus vaikuttaa siltä, että sen voimalla jaksaisi johtaa helposti Parsifalin ja pari encorea lisäksi. Haukipihvien päälle tulee beurre blanc, klassinen voi-valkoviinikastike.

Ja maku, se kyllä ansaitsee muutamankin bravon.

Hannu Lintu tutustui Haukiwallenbergiin toimiessaan Helsingborgin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana.

Kapellimestari Hannu Linnun haukiwallenbergit