Toiset tykkää, toiset ei - Kuukausiliite | HS.fi

Anni Sinnemäki asuu Helsingin Katajanokalla puolisonsa Anton Montin ja 8-vuotiaan poikansa kanssa.

Toiset tykkää, toiset ei

Apulaispormestari Anni Sinnemäen bravuuriruoka kesäkeitto on kuin aito eturivin poliitikko: se jakaa mielipiteet.

Julkaistu: 1.8. 2:00

Sanotaan se kaunistelematta.

Moni suomalainen näkee vielä aikuisenakin painajaisia koulun kesäkeittopäivistä. Vihreiden poliitikko Anni Sinnemäki voisi hyvin kuulua tähän epäilijöiden joukkoon, sillä 1980-luvulla myös hän lusikoi pakastevihanneksista keitettyä valjua muhjua kouluruokalassa lähes itku kurkussa.

Meni vuosia, tuli nimeä kansanedustajana ja Ultra Bra -yhtyeen hittien sanoittajana, vaan ikävät makumuistot pysyivät. Liekö syynä sitten ollut tuoreiden vihannesten tuoksu torilla vai muu kesäinen aisti­elämys, mutta kolmekymppisenä koitti yllättävä valaistumisen hetki.

Kesäkeittoa! Nyt sitä teki mieli!

Terveellinen mieliteko piti tietysti toteuttaa, ja siitä lähtien sesongin klassikko on kuulunut Sinnemäen kesään.

Sanoohan sen jo nimikin: kunnon kesäkeittoa ei voi valmistaa talvella. Retroruokaan kuuluvat ehdottomasti kesän tuoreet, parhaimmillaan ylimaallisen maukkaat vihannekset. Ilman niitä on turha kuvitella taikovansa ikiaikaisesta inhokista suosikkia.

Ja nyt elokuussa hetki on otollinen, sillä kotoiset kasvimaat tarjoavat yhä parastaan.

Anni Sinnemäen kesäkeitossa on perinteiset raaka-aineet: perunoita, porkkanoita, kukkakaalia, sipulia ja herneitä.

Anni Sinnemäki raapaisee tulitikun, sytyttää kaasulieden polttimeen sinisen liekin ja kaataa kattilaan läjän pilkottuja kasviksia. Kotikeittiön ikkunan takana Helsingin Katajanokalla huljuu merellinen maisema.

Helsingin kaupunkiympäristön apulaispormestarina Sinnemäen työtä on esimerkiksi miettiä, riittääkö kaupungin puistoissa roskiksia, leikkipaikoilla trampoliineja ja eri alueilla koteja lukuisille uusille muuttajille. Kodin keittiössä ykköspäättäjä ei kuitenkaan ole hän vaan aviomies, suomalais-italialainen tietokirjailija Anton Monti.

Monti on varttunut Roomassa, ja koska hän rakastaa ruuanlaittoa, syödään kotona Katajanokalla usein roomalaisia perinnepastoja. Sellaisia kuin juustoinen cacio e pepe tai all’amatriciana, johon tulee porsaanposkea.

”Koska mies on vahvasti päävastuussa ruuanlaitosta, taitoni ja tilani keittiössä ovat nykyisin kaventuneet”, Sinnemäki sanoo. ”Olen rajoittunut enimmäkseen keittoihin.”

Apulaispormestarin työpäivät venyvät usein, sillä kokouksia riittää myös iltaisin. Se ei kuitenkaan estä pitämästä kiinni perheen yhteisistä, päivittäisistä aterioista. Pelastukseksi on koitunut italialainen ruokailurytmi: päivän pääateria syödään vasta iltakahdeksalta. Silloin pöydässä on aviomiehen lisäksi myös parin yhteinen 8-vuotias poika Rufus.

Sesonkiherkun ainesten tulee olla mahdollisimman tuoreita, joten Sinnemäki on hankkinut ne torilta.

Kasvisten kypsyessä Sinnemäen puheisiin on hetkeksi lipsahtaa päälle poliitikkovaihde. Ja ihmekös tuo, onhan ruoka yksi ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä.

”Ruokahan liittyy ilmastotavoitteisiin tosi vahvasti…”

”Ruuantuotannon ja maankäytön vaikutukset päästöihin…”

”Hallituksen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035…”

Työnsä puolesta Sinnemäki on istunut samoilla edustusaterioilla esimerkiksi Norjan kuninkaan ja Italian presidentin kanssa. Silloin kaikki on tietysti ollut viimeisen päälle juhlavaa, mutta kotona suositaan yksinkertaisuutta.

 Kesäkeitto on köyhän keittiötä parhaimmillaan.

Roomalainen ruokaperinne on nimittäin ehtaa cucina poveraa, niin sanottua köyhän keittiötä. Se tarkoittaa hienostelematonta mutta maukasta ruokaa usein oman maan antimista, kuten tuoreista tomaateista.

Kesäkeitto yksinkertaisine pula-ajan aineksineen puolestaan edustaa suomalaista köyhäilykeittiötä parhaimmillaan. Maku vain on oikein valmistettuna kaukana köyhästä.

”Kesäkeittoon ei koskaan kyllästy, koska se on sesonkiruoka, jota saa korkeintaan muutaman kerran vuodessa.”

Keiton kasvikset saavat jäädä napakoiksi.

Nykyisin keitosta on olemassa jos jonkinlaista muunnosta. Sesongin kasviksia voi toki käyttää vaihdellen, mutta jotkut lisäävät sekaan myös savukalaa tai sinihomejuustoa, uskaliaimmat jopa kookosmaitoa ja chiliä.

Sinnemäki ei sellaisiin erikoisuuksiin lähde. Hän on hakenut keittoonsa Kauppatorilta tuoretta perunaa, porkkanaa, kukkakaalia ja sipulia.

”Raaka-aineista klassisimmat.”

Sitä paitsi liian innokas maustaminen ja höystäminen vain jyräisivät alleen koko keiton idean, kesän kasvisten herkän maun.

Ja nyt keittiössä alkaakin leijua hento mutta vietävän hyvä tuoksu. Koko kesän hehkeys yhdessä kattilassa.

Tänään keittolautanen tyhjenee mukisematta.

Anni Sinnemäen kesäkeitto