Ruoho rääkyy - Kuukausiliite | HS.fi
Kuukausiliite|Kuukausiliite

Ruoho rääkyy

Juuri leikatun nurmikon tuoksu on hätähuuto, muistuttaa Kuukausiliitteen toimittaja Anni Pasanen.

Elokuussa ruoho kasvaa yhä, tosin hitaammin kuin alkukesästä.

Julkaistu: 1.8. 2:00

Elokuussa ruohonleikkurit surisevat yhä täyttä häkää pihoilla ja puistoissa. Ja miten mahtava kesän tuoksu leikatusta nurmikosta tulekaan!

Ainakin ihmisen mielestä. Kasveille itselleen raikkaanvihreä aromi on jotain aivan muuta.

Se on hätähuuto.

Ruoho ei erota, käykö sen kimppuun ärjyvä kone vai kasvia popsiva toukka, joten reaktio on molemmissa tapauksissa sama: pulaan joutuneet kasvit erittävät haihtuvia orgaanisia GLV-yhdisteitä, joiden tarkoitus on hälyttää apuun petohyönteisiä ja loispistiäisiä. Eli toukkia tuhoavia pelastusjoukkoja.

Juuri GLV-yhdisteistä tulee myös leikatun nurmikon makeahko tuoksu.

Säälimätön ruohonleikkuri saa tietysti aikaan enemmän tuhoa kuin suurikaan armeija toukkia, joten hädän tuoksukin on paljon voimakkaampi. Kuvitelkaa, miltä parturoitu nurmikko kuulostaisi, jos se osaisi parkua. Giganttiselta kuorolta, joka rääkyy tuskasta.

Miksi ruohon ahdinko sitten tuoksuu ihmisen mielestä ihastuttavalta?

Siksi, että myös syötävät kasvit erittävät samankaltaisia yhdisteitä kypsyessään. Jossain mielen perukoilla ruohonleikkuun tuoksu on ihmiselle kuin hento ruokakellon kilkatus.

Tuore kasvisateria odottaa.

Luetuimmat - Kuukausiliite

Luitko jo nämä?