Missä kasvaa Suomen vanhin puu? - Kuukausiliite | HS.fi

Missä kasvaa Suomen vanhin puu?

Kataja voi elää yli tuhatvuotiseksi, mutta iän määrittämiseksi se täytyy kaataa.

Heikki Kallion näytepala ikivanhasta katajasta paljastaa vuosirenkaat ja rungon epäsäännöllisen muodon. Renkaiden lukumäärää ei ole varmistettu. Rungon leveys on noin 32 cm.­

2.1. 2:00 | Päivitetty 17.1. 12:06

Mikä on Suomen vanhin puu? Yhden vastauksen tarjosi hiljattain Suomen Kuvalehti (46/2020), kun se kirjoitti ”Suomen tiettävästi vanhimmasta elävästä puusta”. Ennätyskasviksi nimettiin mänty, joka seisoo Lapissa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tutkijoiden mukaan petäjä täyttää pian 800 vuotta.

Kunnioitettava ikä, mutta on hyviä syitä olettaa, että Lapissa elää vanhempiakin puita – nimittäin katajia.

Varsinaisen muinaiskatajan löysi vuonna 1950 Gustaf Sirén (1920—2008), josta sittemmin tuli kansainvälisesti tunnettu metsäntutkija. Ilman sen kummempia juhlallisuuksia hänen löytönsä mainittiin Turun yliopiston Kevon tutkimuslaitoksen raportissa vuonna 1971: ”Vanhinta tunnettua yksilöä tutki G. Sirén Pellisellä, Lemmenjoella.” Rungon läpimitta oli 40 senttimetriä, ikää peräti 1070 vuotta.

Iän määritys oli jäänyt Sirénin kertoman varaan, vaille vedenpitävää tutkimusta. Sirén oli kaatanut katajan mukaansa ja laskenut vuosirenkaat, mutta näytekiekon nykyistä olinpaikkaa ei tiedetä.

Muita yli tuhatvuotisia katajia ei ole Pelliseltä sittemmin löytynyt. Vuonna 1998 Kuukausiliitteen toimittaja Ilkka Malmberg (1954–2016) etsi emerituskatajia Lemmen­joelta ­78-vuotiaan Sirénin kanssa, tuloksetta. Seuraavaksi vanhin Kevon raportissa mainittu kataja oli noin 940-vuotias, peräisin Utsjoelta.

Ja sitten on kataja, jonka kiekko näkyy tällä sivulla. Sekin eli tiettävästi Utsjoella ja oli ”todennäköisesti joitakin vuosia alle tuhat vuotta vanha”. Näin kertoi Turun yliopiston kasvitieteen professori Paavo Kallio (1914—1992) pojalleen Heikki Kalliolle, kun tämä oli koulu­ikäinen. Puunkappale lepäsi Paavon kirjahyllyssä vuosikymmeniä, kunnes Heikki peri sen.

Nykyisin Naantalissa asuva elintarvike­kemian emeritusprofessori Heikki Kallio kertoo, että katajalöydös saattaa olla peräisin 1960-luvun lopulta. Löytäjää ei tiedetä, mutta sen Kallio muistaa, että ”jossain määrin paheksuttiin katajan kaatamista”. Löytäjä oli ilmeisesti luullut katkaisevansa kuolleen puun.

Kaataminen oli sikäli perusteltua, että katajan ikää ei voi määrittää kairaamalla rungosta näyte, kuten vaikkapa männystä. Katajan runko kasvaa ikääntyessään epäsäännöllisesti mihin suuntaan sattuu. Vain läpileikkaus paljastaa vuosirenkaiden määrän varmasti, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ville Hallikainen.

Kaiken lisäksi ohutkin kataja voi olla ikivanha, ja paksu ainoastaan vanha. Ei voi tietää, ellei puuta kaada. ­Ja eihän sellaisessa ole mitään järkeä, edes tieteen nimissä.

”Suosittelisin, että vanhat katajat jätettäisiin rauhaan. Ne tosi vanhat ovat niin harvinaisia”, Hallikainen sanoo.

Toisin sanoen: Suomen vanhin puu, ilmeisesti kataja: kuka oletkin ja missä kasvatkin, pysythän piilossa.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kuukausiliite