Missi tuli uskoon - Kuukausiliite | HS.fi

Missi tuli uskoon

Koko Suomen kaunotar hoitaa nyt sairaalassa sieluja.

Sairaalateologi Tuula Portin Kanta-Hämeen keskussairaalan kappelissa Hämeenlinnassa.­


14.2. 13:25

Sairaalateologi Tuula Portin pitää tänään vapaapäivän. Mutta maanantaina hän on taas tavattavissa työhuoneessaan Hämeenlinnan sairaalassa. Ihmiset tulevat puhumaan Portinlle saatuaan tiedon esimerkiksi vakavasta sairaudestaan tai lähestyvästä kuolemasta.

Vastoin yleistä luuloa he eivät halua kuulla, että ei se nyt niin kauheaa ole tai kyllä se varmaan siitä.

”On tärkeää että on joku, joka ei hätäänny eikä selittele asiaa pois”, sanoo Portin.

Työ on raskasta mutta merkityksellistä. Koronan takia sielunhoidollisia keskusteluja käydään nyt myös etänä.

Portin muistetaan vuoden 1986 Miss Suomena — hänen nimensä oli tuollon Tuula Polvi. Kuvassa vasta kruunattu 19-vuotias Portin hymyilee samettiviitta harteillaan ja strassikruunu päässään. Miss Suomi, lukee silkkisessä nauhassa.

Voiton myötä Portinista tuli kertarysäyksellä julkkis. Apu teki hänestä paperinuken. Matka jatkui Miss Universum -kisoihin, joissa Portin sijoittui neljänneksi. Se oli unohtumaton kokemus.

”Tulin Lapualta tavallisuuden keskeltä suoraan julkisuuteen. Jouduin kylmiltäni maailmaan, josta en tiennyt mitään.”

Tuula Polvi valittiin Miss Suomeksi 1986.­

Portin oli bongattu kisaan Latosaaren tanssilavalla järjestetyn osakilpailun yleisöstä kaksi vuotta aiemmin. Hän voitti osakilpailun, mutta kieltäytyi jatkosta ylioppilaskirjoitusten takia.

Kun seuraavana keväänä taas kysytttiin, hän kuitenkin ajatteli, että miksipä ei.

Portin sanoo, ettei hän ollut oikeastaan aiemmin ajatellut olevansa kaunis, ei ennen kuin ihmiset alkoivat sanoa hänelle niin. Kotona sellaisia asioita ei noteerattu.

Se saa ajattelemaan omia lapsia: 25-vuotiasta Emiliaa, 23-vuotiasta kehitysvammaista Aliinaa ja teini-ikästä Eetua, joka asuu vielä kotona.

”Seuraava sukupolvi on selvästi paremmalla itsetunnolla varustettu.”

Pienenä Portin halusi eläinlääkäriksi. Mutta lukiossa lempiaine oli psykologia. Hän sanoo, että on aina ollut kiinnostunut ihmisen mielestä.

Viime aikona Portin on miettinyt, minkälaisia jälkiä Lapuan patruunatehtaan räjähdys vuonna 1976 on häneen jättänyt. Portin oli tuolloin kymmenvuotias, ja omassa luokassa oli lapsia, jotka menettivät suuronnettomuudessa vanhempansa.

Yhteisö oli pitkään surun ja järkytyksen tilassa. Noihin aikoihin asiosta oli tapana selviytyä vaikenemalla, eikä lasten tunteita osattu ottaa huomioon.

Yhä enemmän Portin on alkanut kallistua siihen käsitykseen, että sielullisilla vammoilla on kehollinen puolensa.

”Usein ihminen, joka on joutunut kohtaamaan traumoja, ei hyödy pelkästä puhumisesta”, hän sanoo.

Missivuoden jälkeen Portin toimi pitkään näytösmallina. Olkatoppauksineen ja diagonaalisine linjoineen hän on muotikuvissa kuin 80-luvun ruumiillistuma.

Kun Portinin pikkuveli kuoli yllättäen vuosikymmenen lopussa, Portin tuli rysäyksellä uskoon. Hän hakeutui teologiseen tiedekuntaan, josta sitten valmistui.

Portin sanoo, että usko on antanut hänelle perusturvallisuutta. Hän sanoo olevansa Jumalan kädessä. Kuoleman jälkeen odottaa iänkaikkinen elämä taivaassa, sanoo Portin.

”Tiedän, ettei kuolema ole kaiken loppu.”

Työpäivän jälkeen Portin rentoutuu liikkumalla luonnossa. Koronakeväänä hän valokuvasi paljon kukkia, ja näistä kuvista on nyt tehty pieni hartauskirja.

Yhä harvemmin ihmiset tunnistavat Miss Suomea vuodelta 1986. Ehkä siksikin, että Portinilla on jo pitkään ollut moniteholasit.

Mutta hän sanoo, ettei vanheneminen ole tappio. Vaikka keho ravistuu, sisäinen elämä käy sitäkin syvemmäksi ja rikkaammaksi.

”Vuodet ovat tehneet minulle hyvää, vahvistaneet identiteettiä. 55 on myös hyvä ikä.”

Mitä Portin sanoisi 19-vuotiaalle itselleen?

”Luota itseesi, sinussa on paljon potentiaalia. Olin tuolloin hyvin arka ja epävarma itsestäni”, sanoo Portin.

”Aika hyvin lopulta selvisin siitä kaikesta, kotoa opitulla pohjalaisella mentaliteetilla.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?