Viimeiset mammutit - Kuukausiliite | HS.fi

Viimeiset mammutit

Kun Neuvostoliitto valitsi itselleen johtajaa, demokratiaa ei tarvittu, kirjoittaa Unto Hämäläinen.

Politbyroon jäsenet kantoivat Brežnevin arkkua marraskuussa 1982. Vasemmalta pääministeri Nikolai Tihonov, uusi puoluejohtaja Juri Andropov, Konstantin Tšernenko ja ulkoministeri Andrei Gromyko.­

Suuren ja mahtavan Neuvostoliiton (1922—1991) hajoamisesta on tänä vuonna kulunut kolmekymmentä vuotta. On hyvä hetki muistella, millainen suurvaltanaapuri meillä oli idässä ennen Venäjää.

Neuvostoliitto pysyi viimeisiin vuosiinsa asti diktatuurina. Vapaita vaaleja ei järjestetty, eikä avointa tiedonvälitystä sallittu. Puolueita oli vain yksi, Neuvostoliiton kommunistinen puolue Nkp.

Maata johti kommunistisen puolueen pääsihteeri ja noin kymmenen miehen sisärengas, politbyroo. Vallan miehet pysyivät paikoillaan vuosikymmeniä, useimmat kuolemaansa asti. Neuvostoliiton loppuvuosina politbyroon jäsenet olivat vanhempia kuin maa, jota he johtivat. Keski-ikä oli yli seitsemänkymmentä vuotta.

Neuvostojohtajat näyttäytyivät kansalle kolmesti vuodessa: vappuna, voitonpäivänä ja vallankumouksen vuosipäivänä marraskuussa. He seisoivat Moskovan Punaisen torin mauseleumin korokkeella seuraamassa sotilasparaatia ja joskus jopa vilkuttivat.

Julkisuuteen johtajista kerrottiin mahdollisimman vähän, joten lännessä syntyi kremlologien ammattikunta arvioimaan neuvostojohtoa. Ammattinimike oli väännös Kremlistä, joka oli suljettu hallintokeskus, lähes kolmenkymmenen hehtaarin alue Moskovan keskustassa.

Kremlologin piti Kremlistä tihkuneista tiedonmurusista arvioida, mitä Neuvostoliiton huipulla tapahtui: kuka oli nousussa, kuka laskussa, kenestä voisi tulla uusi pääsihteeri. Nykyisin tarkkaillaan samalla tavalla Pohjois-Korean hallitsijasukua — tosin sillä erolla, ettei Kremlissä valta periytynyt suvussa, vaan politbyroo täydensi itse itseään.

Lännen kremlologit olivat yleensä diplomaatteja, sotilaita tai tutkijoita. Suomen ulkoministeriössä oli eteviä kremlologeja, mutta heidän piti tehdä työnsä vaivihkaa ja salata visusti arvionsa. Niitä saivat lukea vain presidentti ja muutamat avainministerit sekä tärkeimmät virkamiehet. Jälkikäteen on arkistoista paljastunut, että suomalaisten tekemät arviot osuivat aika hyvin kohdalleen.

Politbyroon jäsenet kantoivat Juri Andropovin arkkua tämän hautajaisissa helmikuussa 1984.­

Kremlin yksinvalta alkoi horjua 1980-luvun alussa, kun kolme pääsihteeriä kuoli peräjälkeen: Leonid Brežnev vuonna 1982, Juri Andropov 1984 ja Konstantin Tšernenko 1985. Aina kun pääsihteeri kuoli, politbyroo valitsi keskuudestaan seuraajan.

Kremlologit väittivät, että seuraajasta käytiin ankaraa taistelua. Kreml vakuutti vallansiirron tapahtuneen yksimielisesti ja sovussa.

Andrei Gromyko ja Mihail Gorbatšov presidentti Tšernenkon hautajaisissa maaliskuussa 1985.­

Mihail Gorbatšov kertoo muistelmissaan, kuinka valtataistelu oli vielä paljon rajumpaa kuin lännessä arvioitiin. Vastakkain olivat brežneviläinen Tšernenko ja uudistaja Andropov, molemmat kuitenkin kuolemansairaita vanhoja miehiä.

Eräänä päivänä Andropov kutsui luokseen Gorbatšovin, joka oli politbyroon nuorin jäsen, ja kertoi hänelle suuren uutisen.

”Sinun on lähdettävä siitä, että ykskaks, ehkä jo huomenna, kaikki vastuu kaatuu sinun harteillesi”, Andropov tokaisi ja kysyi: ”Tajuatko, mitä puhun?”

Gorbatšov kertoo vakuuttaneensa: ”Aivan täysin tajuan. Mutta miksi me tällaista puhumme?”

”Se on meidän välisemme asia”, Andropov vastasi, mihin Gorbatšov sanoi:

”Hyvä on, ymmärrän.”

Näin lyhyesti ja koruttomasti Gorbatšov sai esimieheltään ja ystävältään tietää, että nousisi jonain päivänä supervallan johtoon.

Andropovin testamentti ei toteutunut heti. Hänen kuolemansa jälkeen käytiin kova ottelu ja pääsihteeriksi valittiin Tšernenko, josta Gorbatšov kirjoittaa: ”Oli hädin tuskin puhe- ja hengityskykyinen, työkyvystä nyt puhumattakaan.” Tšernenko kesti virassa vain vuoden.

Maaliskuussa 1985 politbyroo valitsi Mihail Gorbatšovin Neuvostoliiton kommunistisen puoleen pääsihteeriksi. Ei kukaan, eivät edes parhaat kremlologit, osannut ennustaa, että hän jäisi myös viimeiseksi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?