Kun joulupukki potkut sai – Suomen kuuluisin joulupukki on tähti Japanissa, ja siellä yksi keikka oli hänelle poikkeuksellisen raskas - Kuukausiliite | HS.fi

Joulupukki asuu Hietalahdessa

On enää 20 yötä siihen, kun Timo Pakkanen koputtaa oveen.

Konttorilla ei ole poroja, sillä ne eivät viihdy meri-ilmastossa, sanoo joulupukki Timo Pakkanen.

4.12.2021 2:00 | Päivitetty 12.12.2021 21:08

”Timo Pakkanen”, vastaa joulupukki puhelimeen konttoristaan, joka vastoin yleistä luuloa ei sijaitse Korvatunturilla vaan Helsingin Hietalahdessa.

Pakkanen on yksi Suomen tunnetuimmista joulupukeista, sillä hän toimi pitkään Finnairin joulupukkina Japanissa.

Kun kone rullasi terminaalin eteen, Pakkanen hyppäsi perämiehen paikalle. Niin kuin joulupukki olisi auttanut kapteenia laskeutumisessa ja vilkutti nyt ohjaamosta.

Pakkanen on joulupukkina luonneroolissa. Luonto on antanut hänelle useita avuja, kuten mukavan nenännöpökän.

”Minulla on ystävälliset silmät, mikä on hyväksi joulupukille.” Partaakin on aimo pätkä omasta takaa.

Tässä ammatissa kaikki huipentuu yhteen päivään. Viime vuosi meni etänä, mutta tänä jouluna Pakkanen aikoo heittää 18 keikkaa tai perhevierailua, kuten hän niitä kutsuu. Optimoitu joulupukin käynti kestää tasan 7 minuuttia, mikä on sekä lyhyt että yllättävän pitkä aika. Koreografia on tarkasti mietitty.

Pakkanen tulee perheestä, jossa satuilu on sääntö eikä poikkeus. Hänen äitinsä on lastenkirjailija Kaija Pakkanen, veljensä kirjailija Jukka Pakkanen ja sisarensa Outi Pakkanen kuulu dekkaristi.

Joulupukin puhe svengaa rennosti slangin nuotilla. Perhe muutti Kokkolasta Helsingin Lauttasaareen Pakkasen ollessa kolmevuotias – ja sitten Espooseen.

Pukkina Pakkanen on toiminut jo 60 vuoden ajan, ensimmäisen kerran lukiolaisena. Kohde sijaitsi Haukilahdessa omassa pihapiirissä. ”Äiti hankki minulle punaisen kaavun”, muistaa Pakkanen.

Vierailu oli suksee ja poiki useita tilauksia seuraavana vuonna. Myöhemmin Pakkanen täydensi asua kauhtuneella susiturkilla.

”Lukion jälkeen kävin tonttuarmeijan.” Pakkasesta piti tulla valtiotieteilijä, mutta luentojen aikana hän usein huomasi olevansa läheisessä elokuvateatteri Reassa katsomassa viikoittain vaihtuvaa villinlännen filmiä.

Jonkin aikaa Pakkanen toimi Alkon myyjänä, kunnes sattumien seurauksena päätyi nuoriso-ohjaajaksi ja sitten kynäniekaksi mainostoimistoon ja moottorialan lehteen. Vuodesta 1973 Pakkanen toimi Veholla, kunnes lähti talosta viestintäpäällikkönä. Firman juhlissa hän esiintyi aina joulupukkina.

Vuosituhannen taitteessa Pakkanen teki sopimuksen Finnairin kanssa. Mieleenpainuvimpia ovat olleet vierailut Japanissa, etenkin tsunamin kurittamassa Tohokussa vuonna 2011. ”Minut kutsuttiin pahimmalle tuhoalueelle lohduttamaan ihmisiä. Se oli henkisesti raskas keikka”, Pakkanen sanoo.

Monena vuonna Pakkanen on istunut joulupukin tuolissa Sendaissa tavaratalon valokuvapaikalla. Vaikka yhteistä kieltä ei ole, joulupukki ja lapset viestivät ilmein ja elein.

Pakkanen kertoo, että Japanissa lapset ovat hyvin kohteliaita ja kilttejä. Potkimista ei juuri esiinny, vaikka joku saattaisi aluksi vähän sylissä ikkaistakin.

Joulupukki Timo Alarik Pakkanen oli vastaanottajien joukossa, kun Japanin puolustusvoimien koulutuslaivueen lippulaiva JDS Kashiman kiinnittyi Katajanokan laituriin heinäkuussa 2013.

Seitsemän vuotta sitten nousi lööppitason kohu, kun Joulupukkisäätiö veti Pakkaselta sertifioidun tittelinsä. Syynä oli se, että Pakkanen oli esiintynyt joulupukin asussa Olutseuran lehden Olutviestin kannessa. Sisäsivuilla hän kertoi nauttivansa aattoiltana keikan jälkeen oluen tai kaksi.

Finnairin keikat loppuivat siihen paikkaan. Pakkanen oli tapauksesta järkyttynyt, sillä vaikka hän onkin omistautunut olutharrastaja, hän ei koskaan sotke niitä asioita joulupukin hommiin.

Näihin aikoihin Pakkanen päivystää Hietalahdessa konttorissaan. Lähellä on useampikin päiväkoti, joiden asiakkaat ohikulkiessaan vilkuttavat Pakkaselle, kun näkevät hänet ikkunan ääressä.

Usein joulupukki… eikä kun Pakkanen silloin rientää ulos juttelemaan.

Jos kysytään, Pakkanen kertoo, että on syntynyt vuonna 1648. Aiemmin hän sanoi iäkseen epämääräiset nelisensataa vuotta, mutta se vain herätti hankalia lisäkysymyksiä. Stoorin pitää olla aukoton. Yksityiskohtien kanssa pitää olla tarkkana: tutut silmälasit tai äänenpainot paljastavat armotta valepukin.

”Lapset ovat hyvin tarkkoja.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kuukausiliite