Ei mikään nälkätaiteilija

Kuvataiteilija Nanna Sudella on viisi keittiötä ja italialainen ruokabravuuri, mutta kaikkein mieluiten hän istuu valmiiseen pöytään.

Kuvataiteilija Nanna Susi rakastaa italialaista ruokaa. Hän asuu osan vuodesta Italiassa.


5.3. 2:00 | Päivitetty 6.3. 12:50

Kirsi Kiljunen sanoo tottuneen rauhalliseen sävyyn: ”Nanna tulee ihan kohta.”

Hän on toiminut kuvataiteilija Nanna Suden assistenttina neljä vuotta ja toteuttanut tämän kanssa jo kymmenen näyttelyä. Pian edessä on taas yksi, ja siksi taiteilijan aikataulut ovat tänä aamuna hieman sekaisin. Mutta ammattitaitoinen assistentti ei pienestä hätkähdä, ja toden totta, tuolta Susi jo pyyhältääkin paikalle.

”Hei, ihana tavata! Olen vähän myöhässä, kun maalasin viime yönä puoli yhteen. Kauhea työkiire. Mä en muuten sitten käytä meikkivoidetta, siis noita kuvia ajatellen tiedoksi. Käytättekö te?”

Yleensä en, mutta mentäisiinkö nyt näihin ruoka-asioihin?

”Mä etsin vielä housut, ihan hetki!” Susi huikkaa ja katoaa jälleen. Mutta pian housut saadaan jalkaan ja kahvi laitetaan porisemaan. Se tosin unohtuu koko aamupäivän ajaksi keittimeen, kun taiteilija alkaa puhua.

”Mä laitoin nyt kerrankin oikein ristin kaulaan. Koska ruoka on pyhä asia.”

Munakoisot kuoritaan juustohöylällä. “Italiassa ei muuten käytetä juustohöylää ollenkaan, niitä ei vaan ole missään.”

Nanna Susi rakastaa juustoa ja laittaa sitä ruokaan avokätisesti.

Nanna Susi on kotoisin Vääksystä. Hänen lapsuudenperheessään ruoka oli tärkeä asia, mutta hieman eri tavalla kuin tuohon aikaan oli tavallista. Suden äiti oli nimittäin terveysintoilija. Hän ei juuri koskaan antanut lapsilleen sokeria, eikä kotona syöty esimerkiksi pastaa.

”Tykkäsin kauheasti juustosta, mutta kotona ei mielestäni saanut sitä tarpeeksi. Niinpä kiersin soittelemassa naapurien ovikelloja ja kutsuin itseni heille syömään juustoa. Kaikki toivottivat minut tervetulleeksi. Ehkä siksi, että isäni oli sen pienen paikkakunnan opettaja”, Susi kertoo.

Hän myöntää, että on koko elämänsä ollut aikamoinen herkkusuu. Mutta jo varhain oli nähtävissä se, että Sudelle tärkeintä oli nimenomaan ruuasta nauttiminen, ei niinkään sen valmistaminen.

”Niin, tämähän on sillä lailla hassua, että minä olen 54-vuotias nainen, jolla on viisi keittiötä mutta joka silti istuu usein mieluiten valmiiseen pöytään. Sellaiseen, jossa on valkoinen pöytäliina!”

Viisi keittiötä kuulostaa erikoiselta, mutta asiaa selittää se, että jo tässä tilavassa ja koristeellisessa Helsingin-kodissa on niitä kaksi. Toisen Susi on rakentanut korona-aikana omaan makuuhuoneeseensa, pääasiassa kierrätysmateriaaleista. Idea oli, että hänen poikansa Raffaello voi kavereineen kokkailla toisella puolella asuntoa ja äiti vetäytyä välillä omaan rauhaansa. Nyt 18-vuotias ”Raffa” on tosin pari viikkoa sitten muuttanut pois kotoa.

Mutta entä ne kolme muuta? No, ensinnäkin Sudella on seinän takana pieni kaksio, jota hän vuokraa lyhytaikaiseen majoitukseen. Lisäksi on työhuoneen keittiö, ja sitten Rooman-koti. Susi on asunut puoliksi Italiassa jo parikymmentä vuotta. Sieltä on kotoisin myös hänen ruokabravuurinsa melanzane eli munakoisovuoka.

Siihen Susi on saanut viime hetken vinkit edellisenä iltana puhelimessa poikansa italialaiselta isältä, entiseltä kumppaniltaan. Häntä tosin hieman epäilyttää se, että mies on käskenyt paistaa vuokaa vain 20 minuuttia.

”Minä olen aina pitänyt sitä uunissa tunnin! Mutta katsotaan, mitä tästä tulee.”

Melanzanen kanssa taiteilija tarjoaa valkosipulileipää, paistettua parsakaalia ja sisilialaista punaviiniä.

Vaikka syöminen on Nanna Sudelle tärkeä asia, hän yleensä venyttää sitä viimeiseen asti. Syynä on taide.

”Mulla pitää olla vähän nälkä, kun maalaan. Se lisää intohimoa. Teen töitä niin kauan, että meinaan nääntyä sen maalauksen eteen. Sitten tiedän, että on oikea aika syödä.”

Ja sitten onkin tärkeää, mitä lautaselta löytyy. Huono ateria tekee taiteilijan huonotuuliseksi, sillä ruoka ei ole hänelle vain vatsantäytettä. Parhaimmillaan ruokailuhetki on sosiaalinen, sielua hoitava asia. Niin kuin Italiassa.

”Italialainen ruokakulttuuri on ihmisille hyväksi, se kannattelee. Mitä tahansa elämässä onkin meneillään, niin italialaiset kokoontuvat aina syömään yhdessä tismalleen samaan aikaan.”

Mutta nyt hommiin! Aluksi Susi luottaa entisen puolison vinkkiin ja pitää melanzanea uunissa vain reilut 20 minuuttia. Hän sanoo, että kaikki hänen miesystävänsä ovat aina olleet taitavia kokkeja.

Ihan hyvää ruoka on niinkin. Mutta tapaamisen jälkeen Susi (tai oikeastaan hänen assistenttinsa) lähettää viestin, että melanzanesta tuli täydellistä vasta sitten, kun se pantiin takaisin uuniin – ja annettiin olla niin kauan, että tunnin paistoaika tuli täyteen. Joskus ruoka-asioissa on siis parempi luottaa enemmän omaan harkintaan kuin miehiin.

Edes italialaisiin.

Melanzanen kanssa Nanna Susi tarjoaa valkosipulileipää. Palanpainikkeeksi sopivat myös paistettu parsakaali ja sisilialainen punaviini.

Nanna Suden Melanzane alla parmigiana

neljälle

2–3 munakoisoa koosta riippuen

800 grammaa valmista sileää tomaattikastiketta (esim. Mutti)

4 palloa mozzarellaa

2 dl raastettua parmesaania

3 tl suolaa

oliiviöljyä

■ Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuori munakoisot, poista kannat ja leikkaa ne parin sentin viipaleiksi. Revi mozzarella paloiksi ja raasta parmesaani.

■ Voitele vuoan pohja oliiviöljyllä ja kokoa sitten vuoka. Levitä pohjalle munakoisoviipaleita, revi päälle mozzarellaa, levitä kerros kastiketta, lisää hieman suolaa ja parmesaania. Toista, kunnes olet käyttänyt kaikki ainekset. Jätä päällimmäiseksi kerros tomaattikastiketta, mozzarellaa ja parmesaania.

■ Paista melanzanea noin tunti. Anna vuoan vetäytyä ainakin 10 minuuttia ennen syömistä.

Resepti: Nanna Susi

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?