Proviisorin oppivuodet

Kun Jan Stenfors oli nuori, hänet tunnettiin nimellä Nasty Suicide.

Proviisori Jan Stenfors kuvattuna kalliolaisessa levykauppa Rolling Recordsissa.

5.3. 2:00

Tämän haastattelun proviisori Jan Stenfors antaa Meilahden sairaalan parkkipaikalta. Hän istuu autossa ja kertoo kuulumisensa ennen kuin menee viereiseen rakennukseen saamaan 15 minuutin annoksen sädehoitoa eturauhassyöpäänsä.

Hoitokertoja on yhteensä 39 – joka arkipäivä – ja keväällä nähdään, miten ne ovat tepsineet. ”Kyllä taas täytyy kiitellä tätä meidän terveydenhuoltoa”, Stenfors sanoo.

Stenfors muistetaan kitaristi Nasty Suicidena 1980-luvun glamrock-bändissä Hanoi Rocks. Mutta nykyisin hän toimii lääkefirmassa asiantuntijana.

Stenforsin erikoisalueeseen kuuluu munuaissyöpä, mikä liippaa melko läheltä omaa diagnoosia – molemmat ovat urologisia syöpiä. Eturauhassyövällä on melko hyvä ennuste, hän kertoo, ja vaikka syöpä on lähettänyt pesäkkeitä luustoon, kirvestä ei ole syytä heittää kaivoon.

Toistaiseksi Stenfors on hyvävointinen ja reippaalla mielellä, vaikka sädehoidosta meneekin maha vähän sekaisin.

”Mitään henkistä romahdusta ei ole tapahtunut”, hän sanoo.

Stenfors on kotoisin Helsingin Puotilasta, josta muutettiin sittemmin Sipooseen. Perhe oli kaksikielinen – isä, jazzmies Harry Stenfors, esiintyi eturivin jazzmuusikkojen kanssa. Mutta kun pojat syntyivät, Harry Stenfors luopui keikkailevasta elämästään, teki opinnot loppuun ja ryhtyi opettajaksi Puotilan ruotsinkieliseen yhteiskouluun.

”Isästä tuli salaryman”, Stenfors sanoo.

Kymmenvuotiaana Stenfors soitteli kotosalla veljensä kanssa rhythm and bluesia ja rockia, vähän jazziakin. Yläasteella Stenfors tapasi sitten Andy McCoynä tunnetun Antti Hulkon. Siitä alkoi rock-elämä.

Hanoi Rocksin kaltaista kansainvälistä ilmiötä ei oltu ennen Suomessa nähty. Brittilistallekin bändi nousi, ja suosio oli suurta Japanissa.

Seurasivat vuodet Tukholmassa, Lontoossa ja Los Angelesissa. Stenfors profiloitui näyttävästä päihteidenkäytöstään, joka vei välillä sairaalaan. Muutama tuolikin tuli heitettyä hotellihuoneen ikkunasta.

Keski-iän turvasatamasta käsin on helppo nähdä, että siinä olisi voinut käydä huonosti.

”Ajattelen että kuinka helvetissä mä tollaiseen sorruin silloin”, sanoo Stenfors.

Avuksi tulivat kyllästyminen ja motivaation puute. Stenfors luopui päihteistä ja alkoi harrastaa meditaatiota ja itämaisia taistelulajeja.

”Mussa tapahtui aika paljon sisällä. Fokus alkoi olla muualla, etsin uusia juttuja ja viihdyin niissä.”

Jonkin aikaa Stenfors oli mukana musahommissa selvin päin.

Mutta ei se oikein toiminut.

Hanoi Rocks 1980-luvun alussa. Vasemmalta: Nasty Suicide, Gyp Casino, Mike Monroe, Sam Yaffa ja Andy McCoy.

1990-luvun puolivälissä Stenfors palasi Suomeen, kävi lukion ja lähti opiskelemaan farmasiaa. Jonkun vuoden hän työskenteli farmasian laitoksella. Kun kysyttiin, Stenfors siirtyi lääketeollisuuden palvelukseen, sillä palkalle alkoi jo olla tarvetta.

Tähteydestä voi olla vaikea siirtyä tavalliseen elämään. Mutta Stenforsilla oli ennakkotapaus lähipiirissä. ”Näin faijassa mallin, että näin voi hyvinkin tehdä. Mulle se on tuntunut luonnolliselta”, hän sanoo.

Promokuvissa Nasty Suicidella on musta peikkotukka, bleiseri ja kajalia silmissä.

”Ei se ole nimi mitä mä kannan ylpeydellä, enää. Joskus mä ajattelen, etteikö tosta koskaan pääse eroon”, sanoo Stenfors.

Mutta ei Stenfors mitään kadu. Nuoruuden hulluudella on paikkansa, hän sanoo. Tulee murrettua raja-aitoja ja löydettyä uusia asioita, ei vähiten musiikillisesti.

Suhteet omaan perheeseen olivat hurjina vuosina välillä etäiset. ”Olin niin lumoutunut siitä maailmasta”, sanoo Stenfors. Tiukan paikan tullen perhe oli silti tukena.

”Faijalla on aina ollut se asenne meidän poikien ja lastenlastenkin kanssa, että ovi on aina auki.”

Nyt Stenfors on tehnyt levyn perheen kanssa – kaikki seitsemän ovat Stenforseja ja omaa väkeä veljeä ja vaimoa ja tytärtä myöten. Tuottaja on veljenpoika Jonatan Stenfors, levyn julkaisee Rolling Records. Vaikka tosissaan ollaankin, projekti on ollut myös hauska tapa viettää aikaa yhdessä.

Musiikillisesti Stenfors on palannut 1970-luvun Sipooseen ja aikoihin, jolloin soiteltiin kotona yhdessä veljen kanssa.

”Siihen suuntaan, mikä on eniten mua.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kuukausiliite