Akseli Gallen-Kallela: Keitele 1905

Rakkauteni kohde on Keitele

Toimittaja Unto Hämäläinen on ihastellut Akseli Gallen-Kallelan Keitele-maalausta vuosikymmenten ajan. Hän hämmästyi, kun maalauksesta oli useita versioita. Maalauksia löytyi ensin yksi, sitten toinen, sen jälkeen vielä lisää.


17.2. 20:00 | Päivitetty 18.2. 20:19

Rakkaus tauluun on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta.

Se alkoi, kun löysin taulun kymmenien maalausten joukosta Ateneumissa. Esillä oli Akseli Gallen-Kallelan töitä.

Taulun nimi oli Keitele. Sen aihe oli supisuomalainen: järvenselkä, jossa on harmaita värijuovia, taustalla saari ja sininen metsänranta.

Ehkä se oli vain kotiseuturakkautta. Maalaispoikaan saattoi iskeä Helsingissä koti-ikävä, sillä olen kasvanut Keiteleen rannalla.

Rakkaussuhteesta tuli kuitenkin pysyvä. Keitele oli esillä lähes kaikissa Gallen-Kallelan näyttelyissä, ja viivähdin mielelläni sen vieressä. Se oli lyhyt matka Keski-Suomeen.

Sitten kotiseutumatkat yhtäkkiä loppuivat.

Kesäkuun lopulla vuonna 1999 luin, että Gallen-Kallelan maalaus Keitele oli myyty Sothebyn taidehuutokaupassa Lontoossa.

Taulun myyjän nimeä ei paljastettu. Ilmeisesti hän oli ollut suomalainen. Taulun oli ostanut ”eräs yksityinen keräilijä”.

Kauppa herätti suurta huomiota, sillä hinta oli huima 2,24 miljoonaa markkaa, nykyrahassa 470 000 euroa. Se oli korkein hinta, joka oli tuolloin maksettu suomalaisen taiteilijan taulusta.

Lontoon taidemuseo National Gallery ilmoitti, että Keitele oli siirtynyt sen kokoelmiin. Ostaja, ”eräs yksityinen keräilijä”, oli ilmeisesti lahjoittanut maalauksen museoon.

Muutaman vuoden päästä poikkesin Espoon Tarvaspäähän Gallen-Kallela-museoon. Esillä oli kymmeniä hänen maalauksiaan, ja joukosta löysin myös Keiteleen.

Ällistys kasvoi, kun huomasin, että taulun vieressä luki "Yksityiskokoelma".

Akseli Gallen-Kallela: Keitele, 1904. Yksityiskokoelma.

Miksi siinä ei lukenut National Gallery? Museot lainaavat teoksia toistensa näyttelyihin, mutta tapana on kertoa, mistä museosta taulu tai veistos on lainassa.

Ristiriita jäi silloin selvittämättä.

Se palasi mieleeni, kun huhtikuussa 2012 tapasin Valtion taidemuseon ylijohtajan Risto Ruohosen. Hän kertoi, että tuona keväänä oli kaksi Akseli Gallen-Kallelan näyttelyä Euroopassa.

Toinen oli Musée d'Orsayssa Pariisissa ja toinen Van Gogh -museossa Amsterdamissa.

Kysäisin Ruohoselta, kummassa näyttelyssä Keitele oli.

”Kummassakin”, hän vastasi. Vasta tässä keskustelussa minulle paljastui, että oli olemassa kaksi Keitele-taulua.

Ruohonen kertoi, että Lontoon-museon taulu oli Pariisissa. Amsterdamiin maalaus oli lainattu Lahden taidemuseosta.

Otin yhteyttä Lahden taidemuseoon ja kysyin, mistä museo oli hankkinut Keiteleen. Museon amanuenssi Maija-Riitta Kallio kertoi, että Viipurin Taiteenystävät -niminen yhdistys oli ostanut taulun jo vuonna 1906.

Akseli Gallen-Kallela: Keitele, 1905. Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvan taidekokoelma.

Gallen-Kallela oli maalannut tauluja vuonna 1904, jolloin hän vietti kesän Keiteleen rannalla Konginkankaan pitäjässä Lintulan talossa.

Taulu oli 1930-luvulla esillä Viipurin taidemuseossa, ja se siirrettiin sodan aikana Lahteen. Taulun omistaa Viipuri-säätiö. Sitä pidetään Lahden taidemuseossa, mutta taulua lainataan usein näyttelyihin.

Lopuksi Kallio huomautti, että Tarvaspään museossa on vielä kolmaskin Keitele.

Ahaa. Olin elänyt vuosikymmenet vuotta siinä harhaluulossa, että rakkaudellani oli ollut vain yksi kohde. Niitä oli ollutkin kolme.

Tarvaspään näyttelypäällikkö Minna Turtiainen vahvisti, että museossa on oma Keitele. Taulun omistaa yksityishenkilö, mutta sitä säilytetään varastossa, salaisessa paikassa.

Teosrekisterin mukaan Gallen-Kallela oli maalannut kolme Keitelettä vuosina 1904–1905.

Taulut poikkeavat kooltaan toisistaan hiukan, ja kyllä ne ovat erinäköisiäkin, jos osaa katsoa.

Mutta maalasiko Akseli Gallen-Kallela vielä neljännen Keiteleen?

Tarvaspään teosrekisteristä ei löydy mainintaa neljännestä Keiteleestä, mutta internetsivusto Tuhoutuneen taiteen museo kertoo, että yksi Keitele olisi tuhoutunut vuonna 2002.

Maalauksen omistaja oli suomalainen yksityishenkilö, joka menetti tulipalossa useita muitakin arvokkaita tauluja. Sivuston ylläpitäjä Juho Tamminen ei suostunut antamaan maalauksesta muita tietoja.

”Olemme kuvanneet osin tulen turmelemasta valokuvasta heikkolaatuisen kopion Gallen-Kallelan taulusta Keitele. Kuvaus on tapahtunut teoksen aiemman omistajan kotona, eikä meillä ole mitään syytä epäillä teoksen surullista kohtaloa”, Tamminen sanoi.

Jos tiedätte jotakin neljännestä Keiteleestä, kertokaa. Tai viidennestä...

Kirjoitin Gallen-Kallelan Keiteleestä ensimmäisen kerran toukokuussa 2012 Kuukausiliitteessä.

Viikon päästä jutun julkaisusta Espanjasta saapui paksu kirje, jossa oli kuva yksityishenkilön omistamasta Keiteleestä ja kopio ikivanhasta aitoustodistuksesta ja myös muita asiakirjoja.

Akseli Gallen-Kallelan Keitele-maalauksen neljäs rinnakkaisteos on Espanjassa. Teos on maalattu Konginkankaalla vuonna 1904.

Maalaus oli ollut saman suomalaissuvun hallussa useita vuosikymmeniä, mahdollisesti jo viime vuosisadan alusta lähtien. Tein kesäkuun 2012 Kuukausiliitteeseen jatkojutun, jossa julkaistiin kuvat kaikista neljästä Keiteleestä.

Uutinen neljännen Keiteleen löytymisestä herätti jopa kansainvälistä huomiota ja kiinnostus kasvoi, kun keväällä 2014 Tarvaspäässä järjestettiin näyttely Kuinka monta Keitelettä?

Kävin kertomassa näyttelyn seminaarissa neljännen Keiteleen löytymisestä. Kuulijoiden joukossa oli myös ex-pääministeri Matti Vanhanen, jonka asiantuntevista kysymyksistä päättelin, että hän tunsi Gallen-Kallelan työt ja varsinkin Keiteleen.

Näyttelyn jälkeen sain Louis Vuittonin taidesäätiöltä Pariisista kirjeen, jossa kerrottiin säätiön aikovan saada kaikki neljä Keitelettä yhtä aikaa näytille ja tiedusteltiin neljännen taulun omistajan yhteystietoja. Lähetin viestin Espanjaan ja sain omistajalta luvan antaa pariisilaiselle taidesäätiölle yhteystiedot. Kaikessa yhteydenpidossa taulun omistajaan piti olla äärimmäisen varovainen, sillä omistaja ei halunnut kertoa tarkemmin taulun säilytyspaikkaa tai muita tietoja.

Viestinvaihdon jälkeen yhteyteni Keitele-tauluihin katkesi, mutta vanha rakkaus niihin on säilynyt, nyt siis jo neljäkymmentä vuotta.

Kun Akseli Gallen-Kallelasta kertovaa HS:n Teema-lehteä ryhdyttiin syksyllä 2021 suunnittelemaan, päätin ottaa selvää, mitä rakkauteni kohteille on viime vuosina tapahtunut.

Avasin National Galleryn nettisivun ja heti avausaukeamalla näkyi tuttu järvimaisema. Siitä päättelin, että Lontoossa asiat ovat hyvin.

Kysyin Tarvaspään ja Lahden museoista, miten niiden taulut voivat ja oliko Louis Vuittonin taidesäätiön näyttely toteutunut.

Kyllä. Kaikki neljä Keitelettä olivat esillä Louis Vuittonin taidesäätiön näyttelyssä Pariisissa vuonna 2015 ja myös National Galleryn näyttelyssä Lontoossa vuoden 2017–2018 vaihteessa.

National Gallery julkaisi neljästä Keiteleestä myös kirjan Lake Keitele – A Vision of Finland, jonka on toimittanut Anne Robbins.

Tarvaspään ja Lahden taidemuseon Keiteleet voivat hyvin ja niillä on jatkuvaa vientiä maailmalle. Tarvaspään Keitele on menossa seuraavaksi Tretjakovin gallerian näyttelyyn Moskovaan, ja Lahden Keitele tulee esille uuden visuaalisten taiteiden museon Malvan avajaisnäyttelyyn.

Lahden museosta kerrotaan, että Keitele on museon kysytyin teos, ”helmien helmi”, joka lumoaa taiteen ystäviä vuodesta toiseen.

Kirjoitus on julkaistu alun perin HS:n Kuukausiliitteessä toukokuussa 2012. Se julkaistiin nyt uudelleen päivitetyin tiedoin. HS:n Akseli Gallen-Kallelaa käsittelevä satasivuinen Teema-lehti ilmestyi 16. helmikuuta. Lisätietoja Teema-lehdestä osoitteesta HS.fi/teema.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?