30-vuotinen kamppailu

EU:sta on tullut Suomen politiikan jäätynyt konflikti.

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto allekirjoitti Suomen EY-jäsenhakemuksen (EU) maaliskuussa 1992. Pääministeri Esko Aho ja kauppa- ja teollisuusministeri Pekka Tuomisto seurasivat historiallista tilannetta.

5.3. 2:00 | Päivitetty 5.3. 13:33

Keskiviikkona 18. maaliskuuta 1992 tehtiin suuri valtiollinen ratkaisu. Eduskunta äänesti, pitääkö Suomen hakea Euroopan yhteisön jäsenyyttä. Äänestyksessä 133 edustajaa kannatti, 60 vastusti, kolme painoi tyhjää ja kolme oli poissa. Puhemies Ilkka Suominen (kok) johti puhetta ilman äänioikeutta.

Eduskunnan äänestys aloitti Suomen politiikassa pitkän kiistan, joka jatkuu yhä.

Kiivain taisto käytiin syksyllä 1994, jolloin suomalaiset äänestivät ensin neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä ja sen jälkeen eduskunta päätti liittymisestä Euroopan yhteisöön, nykyiseen unioniin äänin 152—45. Liittymistä kannattivat suurimmat puolueet keskusta, Sdp ja kokoomus.

Kiihkeä tunnelma oli myös keväällä 1998, kun eduskunta äänesti eurosta. Pääministeri Paavo Lipposen (sd) hallitus ehdotti liittymistä, joka hyväksyttiin äänin 135—61. Sdp ja kokoomus olivat eurojäsenyyden kannalla, keskusta vastaan.

Eduskunta äänesti perjantaina Suomen liittymisestä talous- ja rahaliitto Emuun Jaa-äänten voittaessa Ei-äänet 135–61.

Kiistat rauhoittuivat 2000-luvun alussa, kun EU:n hyödyt alkoivat näkyä. Vienti veti, talous kasvoi Nokian johdolla ja maa vaurastui. Tavaksi tuli sanoa, että jäsenenä asemamme oli turvallisempi kuin koskaan ennen. Venäjä ja EU tulivat vielä hyvin toimeen keskenään.

Unionia pidettiin dynaamisena voimana, joka yhtä aikaa laajentui Itä-Eurooppaan ja tiivisti rivejään. Vuoden 2002 alusta kaksitoista jäsenmaata otti käyttöön euron.

Markat, frangit, liirat ja muut vanhat rahat sulatettiin metalliksi. Niin tehtiin myös drakmalle, sillä viimeisenä euroon kelpuutettiin Kreikka. Päätös syntyi menestyksen huumassa, hyvää hyvyyttään. Olihan Kreikka länsimaisen sivistyksen, filosofian, tieteen, taiteen ja demokratian kehto.

Kreikan pääsy euroon osoittautui pahaksi virheeksi. Kreikka joutui velkakriisiin, josta paisui eurokriisi, sillä hauraita euromaita löytyi lisää: Italia, Espanja, Irlanti ja Portugali, jolle myönnetty tuki sinetöi kevään 2011 eduskuntavaaleissa Timo Soinin suurvoiton, jytkyn.

Soinin vaalilause ”Missä EU, siellä ongelma” puri. Keskusta, kokoomus ja Sdp saivat siipeensä ja menettivät yhteensä neljäkymmentä kansanedustajan paikkaa Perussuomalaiselle puolueelle, josta kasvoi suuri ja tiukasti EU-vastainen puolue.

Eurokriisistä tuli niin syvä, että euron kaatumista pidettiin mahdollisena. Ennustettiin myös unionin hajoamista. Euro säilyi, mutta unioni hajosi, kun Britannia päätti erota.

Kyllä EU:lle -puolen vaalivalvojaiset Wanhassa Satamassa 16. lokakuuta 1994. Kyllä-puoli voitti EU:hun liittymisestä järjestetyn kansanäänestyksen.

Elämä ei ole reilua. Juuri kun näytti, että eurokriisistä nipin napin selvittiin, Venäjä aloitti sotimisen Ukrainassa. EU määräsi Venäjälle pakotteet. Venäjä sääti vastapakotteet, joista on kärsitty molemmin puolin kohta kahdeksan vuotta.

Suomi on kolmessakymmenessä vuodessa hankkinut hyvän maineen unionissa. Suomi ei ole ongelmien aiheuttaja vaan niiden ratkaisija.

Kotimaassa kuitenkin hiertää. Suhtautumisesta unioniin on tullut politiikan jäätynyt konflikti. Jokaisesta tärkeästä EU-päätöksestä syntyy kiista, jossa palataan tuttuun asetelmaan: kaksi kolmasosaa kannattaa, yksi kolmasosa vastustaa. Viimeksi näin kävi, kun eduskunta päätti osallistumisesta unionin elvytyspakettiin.

Jako näkyy myös kansalaisten mielipiteistä tehdyissä gallupeissa. Suopeat ovat enemmistössä, mutta silti merkittävä vähemmistö on tyytymätön. Luvut eivät juuri poikkea kansanäänestyksen numeroista: 56,9 prosenttia jäsenyyden puolesta ja 43,1 prosenttia vastaan. Voi toki olla, että viime päivien tapahtumat panevat nämäkin numerot uusiksi.

Kun liittymisestä syksyllä 1994 äänestettiin, puhuttiin paljon Venäjästä.

Kannattajien mukaan olisi turvallista olla EU:n jäsen, jos Venäjä käy joskus hankalaksi.

Vastustajien mielestä Suomi olisi turvaton, jos unioni ja Venäjä joskus riitautuisivat.

Se joskus on nyt.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kuukausiliite