Hyrysysy, näköradio, lihavauikku, duudlailu.

Tarjolla uusia sanoja

Kun suomen kieltä kehitettiin, monille asioille oli keksittävä nimi tai käsite. Teatterista ei tullut katselluspaikkaa eikä politiikasta valtataitoa.


17.4. 2:00

Näkypaikka

Mikael Agricola kohtasi 1500-luvun puolivälissä Raamattua kääntäessään ilmiöitä, joille ei yksinkertaisesti ollut suomenkielistä sanaa. Oli keksittävä roppakaupalla sanoja asioille, joita suomalaiset eivät olleet ikinä edes nähneet. Yksi vieraimmista asioista oli paikka, jota kutsumme nykyään teatteriksi.

Agricolan muodostaman näkypaikka-sanan mallina oli luultavasti Martti Lutherin käyttämä Schauplatz. Sanasta pystyi päättelemään ainakin sen, että paikassa oli nähtävillä jotain erityistä. Myöhemmin suomessa käytettiin asiasta esimerkiksi sanoja katselluspaikka, leikkilavo, katselopaikka, katseliasto, katsola, kometiahuone, näkymö, näytelmähuone ja näyttämö. Sana teatteri vakiintui lopullisesti 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Sisäolento

Kun suomen kielioppia ryhdyttiin tosissaan rakentamaan 1800-luvulla, muista kielistä ei ollut aina apua. Yksi hankalasti käännettävistä kieliasioista oli nykyisin inessiiviksi kutsumamme sijamuoto, joka ilmaisee sijaintia jossakin paikassa tai jonkin sisällä: pahvilaatikossa, kissassa, aikakauslehdessä.

Inessiivi-termi muodostettiin ensin ruotsiksi ja latinaksi. Latinaksi se oli casus inessivus, minkä merkitys oli konkreettinen: ”sisällä olemisen sijamuoto”. Suomeksi ilmiötä alettiin ensin kutsua sisäolennoksi, asunnaksi, asunnoksi ja sisäiseksi olosijaksi.

Inessiivi tuli näiden sanojen tilalle 1800-luvun lopulla sieltä, mistä niin moni muukin suomen sana, ruotsista.

Juttu on ilmestynyt alun perin suomen kieltä käsitelleessä Teema-lehden numerossa 5/2021. Lisätietoja HS.fi/teema.

Valtataito

1800-luvulla ryhdyttiin kirjoittamaan aktiivisesti valtioon ja yhteiskuntaan liittyvistä asioista suomeksi. Alkoi ilmestyä myös yhä enemmän suomenkielisiä sanomalehtiä. Suomen kielessä ei ollut kuitenkaan vielä sanaa asialle, jota kutsumme nyt politiikaksi.

Monissa kielissä oli jo 1800-luvulla käytössä kreikkalaisperäisestä termistä käännetty sana, esimerkiksi ruotsin kielessä politik. Suomessa kuitenkin vastustettiin vahvasti lainasanoja, joten oli kokeiltava suomennoksia. Ja niitä riitti: valtataito, valtataidollisuus, valtiokäytös, valtiotaito, valtiotieto, valtioviisaus sekä hallitustaito, hallitustapa, hallitustaidollisuus ja hallitusmuoto. Jopa sanoja sukkeluus ja kavaluus testattiin.

Lopulta 1800-luvun viimeisillä vuosikymmenillä moninaisuudesta saatiin tarpeeksi. Politiikka-sanan valintaan vaikutti paljon senaatin kielenkääntäjä Ferdinand Ahlman, joka oli perehtynyt hallintosanastoon. Hän otti ilmauksen ruotsalais-suomalaiseen sanakirjaansa. Ahlmanin tiellä ollaan yhä.

Hyrysysy

Moottorin hyrinä. Sitä virolahtelainen kauppias Abel Klami varmasti ajatteli, kun osallistui vuonna 1907 hyrysysy-sanalla Suometar-lehden järjestämään sanakilpailuun. Siinä etsittiin nykyään autona tunnetulle kapineelle suomenkielistä sanaa. Sanaa tarvittiin, sillä autot tekivät tuloaan Suomeen.

Hyrysysy löysi tiensä sanakirjaan jo vuonna 1913. Sanan loppuosa, sysy, kuvasi todennäköisesti myös autojen suhinoita ja sihinöitä. Sysy sointui myös hyvin hyryn kanssa. Hyrysysy ei ollut kuitenkaan kaikkien mieleen, ja 1920- ja 1930-luvulla käytettiin myös sanoja hyryhykkyrä ja hyryhevonen.

Kaikki hyry-alkuiset sanat olivat lopulta sen verran leikillisiä, ettei niistä ollut tekniikan termeiksi. Lisäksi kansainvälinen automobiili lyhentyi kätevästi suomeen sopivaksi autoksi ennen 1920-lukua. Hyrysysyä on sittemmin pitänyt esillä Aku Ankka -lehti.

Näköradio

1950-luvulla pohdittiin, voisiko kodeissa hiljalleen yleistymään alkaneen näkölaitteen nimen johtaa radiosta. Radio-sana oli ollut pitkään suomalaisten suosiossa, ja pian teknistä uutuutta kuvannut sana näköradio päätyi Nykysuomen sanakirjaankin: ”radio, joka lähettää lähetyksen myös näkyvänä”.

Näköradio eli vähän aikaa televisio-sanan rinnalla, mutta lopulta kotoperäinen sana joutui väistymään. Televisio-ilmauksen alkuosa tele on alun perin kreikkalaisperäinen ja loppuosa visio latinalaisperäinen. Suomeen sana lainattiin englannin kielestä.

Sormitietokone

Englannin kielestä juontuva tabletti oli jo verraten yleisesti käytössä vuonna 2010, kun Helsingin Sanomat järjesti kilpailun, jossa etsittiin uutta suomenkielistä nimitystä kosketusnäyttöisille tietokoneille. Tekniikka oli sen verran uutta, ettei mikään nimitys ollut vielä vakiintunut laajaan käyttöön.

Yli 6 700 ehdotuksen joukosta seuloutunut voittaja sormitietokone ei ole yleistynyt käytössä. Perusteluissa sanottiin, että sana on sävyltään yleiskielinen ja sopii tarvittaessa vakavaan uutiskieleenkin.

Kilpailuun tuli paljon myös puhekielisiä ilmauksia, sellaisia kuin räpläin, hipelö, flättäri ja täppäri, sekä tavalla tai toisella ajankohtaisia sanoja, kuten hipsteriteleksi ja nettilauta. Vähän yllättäen jotkut ehdottajat hakivat termiä myös ruokamaailmasta: lättyä, pannaria ja lettua kannatti moni.

Voittajasanaa, sormitietokonetta, ehdotti vain kolme kilpailijaa, mikä oli kilpailun suosioon nähden vähän. Myös toinen suomennosyritys, taulutietokone, on jäänyt tablettia ja arkista pädiä vähemmälle käytölle. Nykyisin tabletti on myös Kotimaisten kielten keskuksen hyväksymä muoto, pädi ei.

Doodlailla

Kaikki tietävät, mitä on googlailu. Entäpä tuoreehko tulokas doodlailu, onko tuttu? Doodlailulla tarkoitetaan päämäärätöntä piirtelyä, joka tuottaa kuin itsestään kuvioita ja kuvia. Moni doodlailee paperinkulmaan esimerkiksi kokouksissa, oppitunneilla tai puhuessaan puhelimessa. Sana on lainattu suoraan englannista, verbistä doodle, joka tarkoittaa piirtelyn lisäksi vetelehtimistä. Doodlailun suomenkielisenä synonyyminä on käytetty suttupiirustelua, mutta jokainen doodlaillut tietää, että ei se ole sama asia.

Doodlailu-sana ei ole vain nuorten käytössä, vaan sitä ovat käyttäneet jopa aivotutkijat. Aivotutkimus on tuonut esiin, että doodlailu auttaa keskittymään ja muistamaan paremmin.

Lihavauikku

Suomeksi oli jo uikku -sana. Monien mielestä sana sopi kuvaamaan myös lintua, jota kutsumme nykyisin pingviiniksi. Siinä määrin erilainen tuo Etelämantereellakin asuva lintu silti oli, että tarvittiin uusi alkuosa.

Kun uutta sanaa etsittiin, lähtökohtana haluttiin pitää latinan sanaa pinguis, joka tarkoitti lihavaa ja rasvaista. Niinpä kirjoissa alkoivat pian esiintyä sanat lihavauikku ja rasvauikku. Nimitykset löytyvät myös Elias Lönnrotin vuosina 1866–1880 julkaistusta Suuresta ruotsalaisesta sanakirjasta.

1880-luvulla myös lainaperäinen pingviini ilmestyi suomenkielisiin teksteihin. Sanaa käytettiin esimerkiksi A.E. Nordenskiöldin matkakertomuksen suomennoksessa.

Näpöohdake

1800-luvun puolivälissä kaikki suomalaiset eivät päässeet kouluun ja matkustelukin oli perin harvinaista. Kansaa sivistettiin julkaisemalla suomenkielisissä sanomalehdissä kuvauksia ulkomaiden maantieteestä, elinkeinoista, tavoista, eläimistä ja kasveista. Monen kasvin nimet lainattiin käytännössä suoraan ruotsista. Myös ruotsin sana kaktus oli suomessa käytössä jo vuonna 1857.

Sanoista haluttiin kuitenkin pian supisuomalaisia versioita. Kun Oulun Wiikko-Sanomissa vuonna 1869 lainattiin erästä saksankielistä matkakuvausta, tekstissä mainittiin näpöohdake-niminen kasvi. Sama sana oli ollut jo aiemmin Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa kaktus-sanan vaihtoehtona. Sanan alkuosa oli muodostettu itämerensuomalaiseen sanastoon kuuluvasta ja alkuaan germaanisperäisestä näpeä-adjektiivista, joka merkitsee terävää.

Näpöohdaketta käytettiin jonkin verran 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta sana painui pian unohduksiin.

Tonttuovi

Uusia sanoja syntyy suomen kieleen edelleenkin, eikä kyse ole lainkaan aina suorasta käännöksestä.

Joulunaikaan 2017 Suomessa iski uusi villitys. Ihmiset alkoivat kyhätä lattianrajaan kartonkisia koristeita, jotka muistuttivat pikkuruisia ovia. Ohjeita ilmestyi nettiin suomeksi paljon. Pian samankaltaisia koristeita alettiin myydä kaupoissa.

Koska monet leikittelivät ajatuksella, että pikkuiset ovet olisivat tontuille sopivia, koristeet nimettiin suomeksi tonttuoviksi. Muualla maailmalla sama ilmiö ei monestikaan liity jouluun ja tonttuihin. Englanninkielisissä maissa koristeovet ovat saaneet nimekseen fairy door tai elf door eli keiju- tai haltiaovi. Ensimmäiset tiedot pikkuovista ovat 1990-luvulta Yhdysvalloista.

Näitäkin sanoja on ehdotettu:

  • aulaus = lobbaus

  • ennata = varata

  • hitutähystin = mikroskooppi

  • jalopeura = leijona

  • juttelumus = artikkeli

  • jäiste = pakastin

  • kieppo = roll-on-deodorantti

  • kilpola = stadion

  • kiusimus = häirikköviesti

  • lankeewaiset = epilepsia

  • lieke = sähkö

  • luutarha = hautausmaa

  • maidoke = kahviautomaatista tuleva maito

  • nakero = näkkileipä

  • pikkule = bakteeri

  • pinne = klemmari

  • rohtolainen = farmaseutti

  • selvätä = dekoodata

  • suorapuhe = proosa

  • sähkäle = elektroni

  • tutuste = reportaasi

  • täsme = data

  • vapuri = handsfreelaite

  • yksile = single

Nämä ovat uusimpia suomen kielen tulokkaita:

  • aavepyörä = kuolleen pyöräilijän muistoksi tapaturmapaikalle sijoitettu valkoinen pyörä

  • aihetunniste = hashtag

  • aikuistelu = aikuisten tapaan toimiminen

  • ananastukka = hiusmalli, jossa tukka on hyvin lyhyt sivulta ja takaa mutta pidempi päältä

  • apukinos = saimaannorppien pesintää auttava jäälle kolattava kinos

  • aulatervehtijä = terveysaseman tai laitoksen aulassa asiakkaat vastaanottava työntekijä, joka arvioi tilanteen vakiokysymysten avulla

  • diginomadi = ilman vakituista työpistettä läppärillä työskentelevä henkilö

  • hammaslankatanssi = flossaus

  • hoitoyksinäisyys = huonosta hoitosuhteesta johtuva potilaan tuntema yksinäisyys

  • huokoistaa = tauottaa työntekoa

  • huoneliha = kokouksissa vain läsnäoleminen

  • häirikkölumi = runsas ihmisen toimintaa haittaava lumi

  • jauholeipomo = kaiken taikinasta lähtien itse valmistava leipomo

  • kaiketon = useita ruoka-aineita kuten maitoa, gluteiinia ja munaa sisältämätön ruoka

  • nakukakku = täytekakku, jonka reunoja ei kuorruteta

  • porkkala = vegaaninen porkkanaruoka, joka muistuttaa kylmäsavulohta

  • puna-aika = aika, jonka voi viettää auringossa ilman suojausta polttamatta ihoaan

  • sahasää = nopeasti ääripäästä toiseen muuttuva sää

  • ukkoskyykky = ukkosella otettava kyykkyasento, joka voi olla ulkona turvallisempi kuin seisoma-asento

  • unimuna = lentokentille kehitetty kotelo, jossa voi levätä

Kirjoitukseen on haastateltu Turun yliopiston suomen kielen emeritaprofessoria Kaisa Häkkistä. Lisäksi on käytetty Taru Kolehmaisen teosta Kielenhuollon juurilla (2014) ja Kotimaisten kielten keskuksen aineistoja.

Juttu on ilmestynyt alun perin suomen kieltä käsitelleessä Teema-lehden numerossa 5/2021. Lisätietoja HS.fi/teema.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?