Herkkähipiäinen lisko

Fysioterapeutti Piritta Hagmanin kotona on Picasso-niminen jemeninkameleontti, joka vaihtaa väriä mielialansa mukaan. Kuukausiliitteen Minä ja hän -palstalla tunnetut ihmiset kertovat suhteestaan eläimeen.

Piritta Hagman ja Picasso, joka oli kuvauksen aikana vaihtamassa nahkaa.

7.5. 2:00 | Päivitetty 8.5. 11:14

Tytär halusi papukaijan. Hän jankutti ja jankutti, ja kuvittelin pääseväni sillä, että ehdotan toista lemmikkiä. Puhuttiin parta-agavasta, mutta eläinkaupassa huomasin pienen, sormenpituisen kameleonttivauvan. Minä ihastuin ja kysyin, kävisikö tämä. Tytär suostui vaihdokseen pitkin hampain. Kohta Picasso muutti meidän perheeseen, tyttären huoneeseen. Meillä on paljon kuvia siitä, kun hän tekee läksyjä ja pieni kameleontti nukkuu hänen sormensa päällä.

Tytär päätti nimen. Picassolla on tauluissaan silmät vähän siellä ja täällä, ja meidän Picasson silmät liikkuu vähän samaan tyyliin.

Meillä on nyt kaksi kissaa, kaksi koiraa ja kameleontti. Picasso on meidän oma mielensäpahoittaja. Hän loukkaantuu ja pahastuu asioista nopeasti, jos ne eivät ole rutiininomaisia ja oikealla tavalla. Se on hellyttävää ja sopii tähän suomalaiseen mentaliteettiin. Kun Picasso on tyytyväinen, hän on aivan limenvihreä, mutta mitä tyytymättömämmäksi hän tulee, sitä tummemman ruskeaksi väri muuttuu. Metsästäessään hän on pilkullinen.

Hän tulee terraariosta, kun tarjoaa kättä, ja mitä korkeammalle hän pääsee, sitä parempi. Hän pyrkii usein päälaelle.

Jos kaipaa hellyyttä ja rapsuttelua, niin eihän lisko sellainen lemmikki ole. Picasso on kameleontiksi poikkeuksellisen sosiaalinen ja ottaa kontaktia ihmisiin, mutta ei meillä ole sellaista kommunikointia kuin kissan tai koiran kanssa. Olemme lähteneet siitä, että eläimen pitää pystyä elämään mahdollisimman lajinomaista elämää. Ei niin, että lemmikki on vain huvia ja viihdykettä ihmiselle. Yritetään järjestää hänelle mahdollisimman rauhallinen elämä ja hyvät olosuhteet. Se tarkoittaa sellaista molemminpuolista kunnioittamista. En käytä pikimustia tai pilkullisia vaatteita, mitä hän inhoaa.

Pääsiäisen aikaan Picasso oli hoidossa ja meille selvisi, että hän on ylipainoinen. Se oli järkytys minulle, koska olin kuvitellut, että hän on alipainoinen. Minulle selvisi, että kameleontin ylipaino ei näy vartalossa, vaan ne keräävät ylimääräisen pulleisiin poskiin ja pulleaan hiippaan.

Nyt hän on dieetillä.

Kun hankkii liskon, niin silloin kotiin ei tule vain se lisko. Tulee myös sirkat. Sirkoilla on oma terraario ja myös niistä pitää huolehtia. Meidän sunnuntai alkaa niin, että minä huudan, onko joku juottanut sirkat ja antanut ruokaa.

Sirkat pitää hemmetinmoista meteliä. Meille ostetaan aina lokusteja eli kulkusirkkoja, koska ne ei siritä. Toissa jouluna kuunneltiin sirkkojen siritystä, joka tapahtuu tietysti pääasiassa öisin. Vein ne saunaan ja silti me kuultiin ne sirkat.

Todennäköisesti Picasso on meidän viimeinen lisko. Mutta niin kauan kuin hän on meillä, niin teen parhaani, että hänellä olisi mahdollisimman hyvä kameleontin elämä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kuukausiliite