Lääkäri ilman vaatteita

Hanna Nohynek, 63-vuotias ylilääkäri

7.5. 2:00 | Päivitetty 7.5. 6:56

Isäni oli liikunnanopettaja, ja meiltä lapsilta vaadittiin fyysisesti paljon. Teimme kuntopiiriä, juoksimme ja mittasimme sykettä. Hiki haisi joka paikassa. Alastomuuteen suhtauduttiin myös luontevasti. Isä kulki kotona puolialasti, ja mökillä uitiin ilman uikkareita. Olisin yhä kesäisin enemmän alasti kuin se mökin pihapiirissä on mahdollista.

Isä tuli ärtyisäksi, jos ei päässyt liikkumaan. Olen perinyt tai oppinut saman, mutta olen enemmän hyötyliikkuja. Poljen työmatkat pyörällä ja uin luonnonvesissä.

Lääketiede alkoi kiinnostaa lukiossa. Siihen saattoi vaikuttaa minulle tehty abortti. Ehkä halusin sovittaa tapahtuneen tekemällä jotakin muiden hyväksi. Lääkärin työ helpottaa oman kehon kanssa olemista, koska ymmärtää, mistä asiat johtuvat. Sairastin denguekuumeen vuonna 1998 ja koronan 2020. Lääkärinä tiesin, että molemmissa voi käydä huonosti, mutta ymmärsin myös, miten pieni menehtymisen todennäköisyys oli.

Monet pitävät menopaussia hankalana, mutta en itse kokenut niin. Oli helpottavaa, ettei tarvinnut huolehtia kuukautisista tai pelätä raskautta. Kuumat aallot olivat mielenkiintoisia. Lehtikuvauksissa on tuntunut hassulta, miten ikääntymisen merkkejä yritetään häivyttää. Ne kuuluvat elämään, miksi niitä pitäisi peitellä?”

Hanna Nohynek

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kuukausiliite