Ukrainalaisia kansansatuja

Pakinoitsija Kuukautinen kertoo tarinat kolmesta Pukista, Iso-Venään isännästä ja pienestä hiirestä, jonka ompelimoon tuli pelottava kissa.

7.5. 2:00 | Päivitetty 7.5. 14:38

Asuipa kerran joen varrella kolme pukkia, Pikku-Pukki, Keski-Pukki ja Iso-Pukki. Ne olisivat kovin halunneet muuttaa joen toiselle puolelle länteen, mutta siltaa vartioi synkkä peikko.

Eräänä päivänä Keski-Pukki rohkaisi mielensä ja lähti juoksemaan sillan yli, mutta silloin peikko hyökkäsi sen kimppuun.

Keski-Pukki sanoi: ”Älä minua syö, puhun ruotsia ja maistun tasa-arvolta. Syö Pikku-Pukki, hän on paljon enemmän sinun makuusi.”

Niin peikko antoi Keski-Pukin palata takaisin.

Kohta siltaa pitkin juoksi Pikku-Pukki, ja peikko hyökkäsi sen kimppuun.

Mutta Pikku-Pukki sanoi: ”Älä minua syö, puhun suomea ja minussa on lännen sivumaku. Syö Iso-Pukki, hän on paljon isompi ja mehevämpi.”

Niin peikko antoi Pikku-Pukin palata takaisin.

Sitten sillalle juoksi Iso-Pukki, ja peikko hyökkäsi sen kimppuun.

”Älä minua syö, puhun ukrainaa ja venäjää ja olemme siis sukulaisia”, Keski-Pukki sanoi.

”Siksi minä sinut syönkin”, peikko sanoi ja kävi Iso-Pukin kimppuun.

Mutta Iso-Pukki alkoi pistää peikkoa pataan niin paljon kuin pystyi, ja syntyi hirveä tappelu.

Silloin Keski-Pukki ja Pikku-Pukki juosta kipittivät lännen puolelle niin että Pikku-Pukin nahkatakin liepeet vain vilkkuivat.

Iso-Venään talon isäntä oli niin kova valehtelija, että päätettiin kokeilla, osaako hän puhua totta lainkaan.

”Minun taloni se on kaikkein vaurain”, Iso-Venään isäntä aloitti.

”Ei pidä paikkaansa”, sanoi siihen Sakemannilan talon emäntä Angela. ”Talouden monipuolistumisessa Iso-Venää on jäänyt kaikista muista jälkeen.”

”Minun taloni tytöt ja pojat ne on maailman parhaita urheilijoita”, isäntä leuhki seuraavaksi.

”Ei pidä paikkaansa”, sanoi siihen Wada-Matti, tunnettu urheilumies. ”Sinun urheilijasi huijaavat douppaamalla.”

”Minä se aion pistää palamaan naapurini Vähä-Venään pirtin”, sanoi Iso-Venään isäntä seuraavaksi.

”Ei pidä paikkaansa”, sanoivat siihen Härmän talon emäntä Tarja ja isäntä Sauli. ”Sinä olet ystävällinen naapuri, johon voi luottaa.”

Silloin kaikki näkivät, että Vähä-Venään talo oli ilmiliekeissä ja sisältä kuului tuskanhuutoja.

”Et sinä valehdellutkaan”, hämmästyivät Härmän emäntä Tarja ja isäntä Sauli. ”Sinä oletkin ilkimys.”

”Valehtelinpas”, sanoi siihen Iso-Venään isäntä. ”Ei tuo mikään tulipalo ole, se on pyrotekninen erikoisoperaatio.”

Pikkuruisen hiiren ompelimoon tuli kerran iso, pelottava kissa.

”Tee minulle takki huomiseksi tai tapan sinut”, kissa komensi.

Kauhistunut hiiri leikkeli kangasta ja ompeli koko yön. Mutta hermostuksissaan se leikkasi kankaan liian pieniksi paloiksi.

Kun kissa tuli hakemaan takkiaan, hiiri sanoi:

”Kiltti kissa, ei tullut takkia, mutta huomenna saat housut.”

Seuraavan yönkin hiiri leikkeli ja ompeli, mutta taas kävi samoin, kuten myös seuraavana yönä. Lopulta hiiri lupasi tehdä kissalle tuluskukkaron.

”Hyvä on”, sanoi kissa ärtyneenä. ”Mutta epäilen, että olet fasisti, ja jos en saa kukkaroa huomenna, tapan sinut.”

Hiirellä ei ollut enää kangasta, joten se sulatti kaikki neulansa ja sormustimensa ja kehräsi niistä metallilankaa. Niistä se kutoi niin suuren kankaan, että se ulottui silmän kantamattomiin ja taivaaseen asti.

Seuraavan päivänä kissa tuli ja karjui kankaan takaa:

”Missä minun kukkaroni on? Ja mikä tämä kangas on?”

Hiiri sanoi: ”Ei tullut tuluskukkaroa, tuli rautaesirippu.”

Kuvitus: Jukka Pylväs

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kuukausiliite