Scifin ja chilin pauloissa

Tieteiskirjailija Johanna Sinisalo tunnetaan chiliharrastajana, mutta hänen kastikkeissaan tulisuus on vain osa kokonaisuutta. Kuukausiliitteen Bravuuri-palstalla hän kokkaa pasta puttanescaa ja siikaa salsa verde -kastikkeella.

Kirjailija Johanna Sinisalo valmistaa bravuurinsa: spagettia ja siikaa.

2.7. 2:00 | Päivitetty 3.7. 16:50

Ennen h-hetkeä Johanna Sinisalon keittiössä kaikki on jämäkästi hallinnassa. Raaka-aineet on pilkottu ja pastavesi pantu kiehumaan. Sitten asunnossa kajahtaa huuto.

”Oho! Ai ai ai… Aika kiva!”, kirjailija huudahtaa ja yskii.

Hän on juuri nakannut suuhunsa puolihuolimattomasti palasen sitä itseään. Chiliä.

”Pääsi vähän yllättämään. Luulin, että tämä oli semmoinen maitokaupan chili.”

Johanna Sinisalo asuu Tampereen Pispalassa.

Johanna Sinisalo tunnetaan paitsi Finlandia-palkittuna kirjailijana myös chiliharrastajana. Yksi hänen romaaneistaankin rakentuu ihanasti kuumottavan koisokasvin ympärille: Auringon ydin -teoksessa chilipaprikoiden kapsaisiinista on tullut kiellettyä huumetta, jota ihmiset himoitsevat.

Vuosien harrastuksen jälkeen Sinisalon toleranssi kapsaisiinille on tietenkin noussut. Juuri siksi hänestä on hauskaa, että turkinpippurit — kuten chiliä Suomessa joskus muinoin kutsuttiin — voivat vieläkin yllättää.

Tänään Tampereen Pispalassa valmistuvissa suosikkisooseissa tulisuus ei kuitenkaan ole pääasia vaan hallittu, makupalettia täydentävä takapotku. Tärkeä tuo polte kuitenkin on, myös symbolisesti. Onhan Tampere Suomen chilipääkaupunki, Sinisalo muistuttaa.

Yrttien joukkoon voi raastaa limenkuorta.

”Meillä on nämä kanansiipipaikat tulisine kastikkeineen. Ja myös kebab saapui Tampereelle varhain. Monelle suomalaiselle se chilipalko kebab-annoksen lautasella oli ensimmäinen kosketus koko asiaan.”

Kebabin lisäksi chili sopii Sinisalon mukaan pizzaan. Tampereen vanhin pizzeria Napoli tarjoaa habaneropizzaa, jota kirjailija käy puolisonsa kanssa syömässä säännöllisesti. Chilin ja chilikastikkeen lisäksi El Diablo -pizza sisältää härkää, ananasta, säilöttyä kaktusta ja kahdenlaista juustoa.

”Tulee vesi kielelle heti, kun ajattelenkin sitä”, Sinisalo tunnustaa.

Johanna Sinisalo tottui vahvoihin makuihin jo lapsena. Hänen vanhempansa olivat kiinnostuneita ruuanlaitosta. Armeijan ilmavoimissa työskennellyt isä toi maailman metropoleihin suuntautuneilta koulutusmatkoiltaan sodankyläläisperheen keittiöön jo 1960-luvulla ulkomaisia vaikutteita. Kotona kokeiltiin kiinalaista ruokaa, ja maustehyllystä löytyi eksoottisia mausteita, muun muassa cayennepippuria.

Se oli Sinisalon ja hänen sisarustensa suuhun hieman hankala nimi, joten lapset kutsuivat maustetta ”polttavaksi kieleksi”.

”Aika monta kertaa me saatiin joku naapurin penska höynäytettyä maistamaan sitä”, Sinisalo muistelee.

Toden teolla hän hurahti ruokaan vasta aikuisena, matkojensa kautta. 64-vuotiaalla Sinisalolla on parikymppisestä lähtien ollut tapana käydä erilaisissa scifiharrastajien tapaamisissa muun muassa Lontoossa. Siellä hän tutustui ja rakastui muun muassa intialaiseen, malesialaiseen ja korealaiseen ruokaan. Niitä kaikkia yhdisti chili.

”Jostain syystä scifiporukoissa oli ja on paljon myös chili-ihmisiä”, Sinisalo kertoo.

”Esimerkiksi Jyrki Kasvi oli kova käyttäjä. Me mentiin usein tietyllä porukalla vetämään kapsaisiiniöverit jossain ulkomailla.”

Chilin sisältämä kapsaisiini on hajuton ja mauton yhdiste, joka kemiallisen rakenteensa takia avaa herkästi solukalvojemme kalsuimionikanavat. Se laukaisee kuumuutta ja jopa kipua viestivän hermoimpulssin. Silti chili ei vahingoita ihmisen limakalvoja tai ihoa — se vain tuntuu siltä. Mutta samalla, kun kapsaisiini aiheuttaa kipua ja poltetta, vapautuu kehoomme mielihyvää tuottavaa endorfiinia. Siksi chileihin voi ihan oikeasti syntyä riippuvuus.

Ja tietysti ne myös maistuvat hyvältä. Pieni polte parantaa usein makuprofiilia niin suolaisissa kuin makeissa herkuissa.

Johanna Sinisalolla on toinenkin suuri ruokarakkaus, Italia. Sekin näkyy tänään lautasilla, kun kirjailijan keittiössä syntyy pasta puttanescaa eli suomeksi ilotytön spaghettia. Pääruokana taas on siikaa mausteisen salsa verde -kastikkeen kera. Ruokalajeja yhdistävät tuoreiden yrttien ja sardellin peri-italialaiset aromit.

”Olin nuorempana frankofiili. Kiersin 1970-luvulla Eurooppaa liftaamalla, ja minulla oli nimenomaan Ranskan suhteen valtavat gastronomiset odotukset. Olin kuvitellut, että siellä ruoka olisi hyvää kaikkialla. No, ei ollut”, Sinisalo kertoo.

Kaikeksi onneksi hän poikkesi samalla reissulla myös Italiaan.

”Siellä taas jokaisella pienellä huoltoasemallakin tarjottiin aivan järjettömän maukasta sapuskaa. Italiassa oikeastaan ainut paikka, missä voi saada ihan paskaa ruokaa, on Rooma.”

Pasta puttanesca eli ilotytön spagetti on italialainen ruokaklassikko.

Johanna Sinisalon siikaa salsa verde

neljälle

4 siikafilettä

4 rkl ruisjauhoja

voita ja paistoon tarkoitettua oliiviöljyä

suolaa, valko- ja mustapippuria myllystä

salsa verde -kastike

1 ruukku tuoretta lehtipersijaa, basilikaa, korianteria ja tilliä

2–4 kuorittua valkosipulin kynttä

6–7 öljyyn säilöttyä sardellifilettä valutettuna

1 reilu rkl kapriksia

1 dl hyvää oliiviöljyä

2 rkl punaviinietikkaa

1–2 rkl sitruuna- tai limemehua

1 tl Dijon-sinappia

mustapippuria

■ Tee ensin salsa verde. Kuori ja pilko valkosipulinkynnet ja paahda ne kullanruskeiksi öljytilkassa. Kaada kynnet öljyineen kaikkien muiden kastikkeen aineiden sekaan ja surauta ne blenderissä tai sauvasekoittimella. Salsan pitäisi olla ohuen tahnamaista, ohenna tarvittaessa öljyllä tai sitruunamehulla. Laita jääkaappiin vetäytymään.

■ Kieräytä siikafileet suolalla ja pippureilla maustetuissa jauhoissa. Pane voi ja oliiviöljy kuumaan pannuun. Paista siikafileiden nahkapuoli ensin reilulla lämmöllä rapeaksi, 2-3 minuuttia. Ruskista sitten nopeasti myös lihapuoli. Jätä kala sisältä meheväksi.

■ Nosta fileet lautasille, annostele salsa verdeä oheen ja tuo myös loppu kastike tarjolle.

Pasta Puttanesca

neljälle

4 valkosipulin kynttä viipaloituina

1–2 tuoretta, keskitulista viipaloitua chiliä (hätätilassa 1 rkl Chipotle-Tabascoa)

4 öljyyn säilöttyä sardellifilettä valutettuna

tölkillinen kuorittuja kirsikkatomaatteja (esim. Mutti)

hyvää oliiviöljyä

1 rkl tomaattipyrettä

1 rkl tummaa balsamiviinietikkaa

hyppysellinen ruskeaa sokeria tai noin 1 tl vaahterasiirappia

1 dl silputtua lehtipersiljaa ilman varsia

1 dl silputtua oreganoa tai basilikaa tai kumpaakin ilman varsia

1 dl renkaiksi leikattuja, kivettömiä mustia kalamata-oliiveja

1 kukkurainen rkl kaprista

(tarvittaessa 0,5 dl kuivaa valkoviiniä)

n. 400 g kokojyväspagettia

Karkeaa merisuolaa

Tarjoiluun yrttejä (ja Grana Padano -juustoraastetta)

■ Pane pastavesi kiehumaan. Vettä on oltava reilusti pastan määrään nähden.

■ Aloita sitten kastikkeen valmistus. Kuori ja pilko valkosipulin kynnet. Freesaa valkosipulit ja chilit oliiviöljyssä. Hiero kauhalla myös sardellit soseeksi kuumaan öljyyn. Kumoa sekaan kirsikkatomaatit mehuineen. Sekoita mukaan myös tomaattipyre, balsamico ja sokeri tai siirappi. Mikäli kastike vaikuttaa liian paksulta, laimenna tilkalla viiniä.

■ Lisää yrtit, oliivit ja kapris. Anna kastikkeen muhia vähintään spagetin keittämisen ajan.

■ Mausta kiehuva pastavesi reilulla kourallisella merisuolaa. Noudata pakkauksen keitto-ohjeen aikaa. Jos haluat jättää pastan reilusti al denteksi, maista sitä paria minuuttia aiemmin ja keskeytä, kun purutuntuma on oikea. Jaa valutettu pasta lautasille ja annostele kastike päälle. Ripota koristeeksi yrttisilppua. Italialaiset kauhistuisivat, jos meren antimia sisältävään pastaan lisättäisiin juustoraastetta, mutta tee kuten tahdot.

Resepti: Johanna Sinisalo

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kuukausiliite