Carl von Linné luokitteli kukat ja mehiläiset – ja seksin

Kuuluisa kasvitieteilijä piti seksistä luentosarjan, jonka tiedot yllättävät.

Carl von Linné (1707–1778) oli kasvitieteilijä, joka oli kiinnostunut myös ihmisten seksuaalielämästä.

6.8. 2:00 | Päivitetty 6.8. 6:11

Suuri ruotsalainen kasvitieteilijä Carl von Linné teki 1770-luvun alussa aluevaltauksen: hän aloitti seksuaalikasvatuksen Ruotsissa.

Varsinaisesti Linné tietysti tunnetaan eliöiden luokittelujärjestelmän kehittäjänä. Hän otti käyttöön niiden kaksiosaiset latinankieliset nimet ja nimesi esimerkiksi ihmisen homo sapiensiksi vuonna 1758.

Linnén rooli seksivalistajana kävi ilmi pari sataa vuotta myöhemmin, kun Karlebyn herraskartanosta Itä-Götanmaalta löydettiin muistiinpanot hänen luentosarjastaan.

Vuonna 1969 ne julkaistiin Ruotsissa nimellä Om sättet att tillhopa gå, Yhteen käymisen tavasta.

Linnén kiinnostus ihmisen seksuaalisuutta kohtaan ei tullut yllätyksenä. Häntä oli ennenkin pidetty varsinaisena seksimiehenä.

Linnén vallankumouksellinen kasviluokituskin perustui heteisiin ja emeihin, siis kasvien koiras- ja naaraspuolisiin lisääntymisvehkeisiin. Hänen paheksuttiinkin seksualisoineen Luojan luomat kauniit kukkaset.

Hittikirjassaan Lyhyt historia lähes kaikesta Bill Bryson sanoo, että Linnén kiinnostus seksuaalisuutta kohtaan oli kuumeista. Linné oli esimerkiksi innoissaan eräiden nilviäisten ja naisten sukupuolielinten samankaltaisuudesta. Yhden simpukkalajin anatomisille osille hän antoi sellaisia nimiä kuin vulva, labia ja hymen ja nimesi erään kasvisuvun clitoriaksi. Brittiläinen kasvitieteilijä William T. Stern kutsui Linnéä ”kasvitieteen Peeping Tomiksi” voyerismista kertoneen klassikkoelokuvan mukaan.

Luennoillaan Linné lähtee perusasioista. Hän esittelee ihmisen kaksi siemennestettä, joista toista tuottaa mies ja toista nainen. Jälkimmäinen on kuukautisvuotoa.

Linnén aikana lääketieteessä uskottiin vielä humoraalioppiin, muistuttaa lääketieteen historian tuntija Arno Forsius verkkosivullaan. Sen mukaan ihmisen elimistön toiminta perustui neljän perusnesteen eli veren, liman sekä keltaisen ja mustan sapen suhteisiin. Esimerkiksi hormonitoimintaa ei 1700-luvulla tunnettu.

Linné opetti, että kuukautiset on se ruuan ylijäämä, jota ei ole käytetty ravinnoksi tai joka ei ole sekoittunut vereen. Kuukautisvuoto on tervehdyttävä tapahtuma. Miehillä tällaista vuotoa ei ole lukuun ottamatta coituksessa eli yhdynnässä tapahtuvaa siemenvuotoa. Coitus on sekä naiselle että miehelle terveellistä, sillä miehestä poistuu nestettä ja nainen puolestaan saa tätä lämmintä miehistä nestettä. Toisaalta naisesta myös poistuu nestettä, mikä on sekin hyvä asia.

Miesten ja naisten sukupuolielimet ammattiluokittelija Linné kuvailee täsmällisesti.

Linné on seksivalistajana käytännöllinen mutta seksistinen. Hän esimerkiksi opastaa, mistä voi tunnistaa naiset, jotka ovat halukkaita coitukseen, ja mistä ne, jotka eivät ole. Toisilla naisilla on pienet mutta kuitenkin kohtuullisen kokoiset rinnat, tuikkivat silmät, ja he laulavat mielellään. Sellaiset naiset ovat aina halukkaita coitukseen, Linné tietää. Coitukseen haluttomalla naisella taas on suuret ja veltot rinnat, hän on kalpea ja epäluuloinen ja on taipuvainen lihavuuteen mutta hento raajoiltaan.

Miesten kohdalla tällaista jaottelua ei tehdä. Linné oli mies ja luennoi miehille.

Linnén mukaan miehet voivat aloittaa rakastamisen noin 14-vuotiaina, kun äänenmurros on tapahtunut. He voivat jatkaa 50—60-vuotiaiksi, ”jolloin se asia loppuu”. Naisille Linné asettaa alaikärajaksi saman 14 vuotta.

Opetuksessaan Linné kuvailee miehen ja naisen kiihottumisen havainnollisesti. Mies ”palaa kaipauksesta naisen syleilyyn”, hänen ”miehisyytensä tulee suoraksi ja jäykäksi, ja siten se voi löytää tiensä rouva Venuksen luo eteisvulvan kautta”. Naisväen ruumiissa ”tapahtuu melkein samanlainen paisuminen ja veren virtaus, vaikkakaan heidän elimensä eivät tule koviksi kuten miesväellä vaan löysiksi, märiksi ja pehmeiksi.”

Linné oli seksistä luennoidessaan jo yli 60-vuotias. Hänen kirjoituksiaan tutkinut kielentutkija Jöran Sahlgren on havainnut Linnén hehkuvan kirjoitustyylin muuttuneen kuivakkaammaksi Linnén nuorimman lapsen synnyttyä vuonna 1757. Sinä vuonna Linné täytti 50 vuotta. Ehkä Linné oli siirtynyt teoista sanoihin.

Linné oli sata vuotta aikaansa edellä. Seuraavan kerran seksuaalivalistuksesta puhuttiin Ruotsissa 1880-luvulla, kun professori Knut Wicksell kirjoitti ehkäisyn tarpeellisuudesta. Hän katsoi suuren lapsiluvun olevan osasyy köyhyyteen.

Vuonna 1910 Ruotsissa kuitenkin säädettiin laki, joka kielsi levittämästä tietoa ehkäisystä suurelle yleisölle. Se kumottiin vasta 1930-luvun lopulla.

Koulujen opetusohjelmaan sukupuolivalistus tuli Ruotsissa vuonna 1955, eikä mennyt kauan, kun Ruotsi jo nähtiin seksuaalisen vapauden mallimaana.

Alexander Roslinin maalaama muotokuva Carl von Linnéstä vuodelta 1775.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kuukausiliite