Heppu hymyilee vitseilleni

Koomikko Krisse Salmisen perheessä on koira, joka käy saunassa ja katsoo televisiota. Kuukausiliitteen Minä ja hän -juttusarjassa tunnetut ihmiset kertovat suhteestaan eläimeen.

Krisse Salmisen perheessä on Heppu-niminen australianlabraduudle.

6.8. 2:00 | Päivitetty 7.8. 15:14

Krisse Salminen:

Meillä ei kotona ollut eläimiä, koska on allergiaa, siis minulla. Pienenä vähän toivoin koiraa, vaikka pelkäsinkin niitä. Naapurin koira näykkäsikin minua jalkaan.

Siksi en ollut tajunnutkaan, että koirat ovat niin kivoja. Olen kyllä kiittänyt tytärtäni siitä, että hän alkoi vinkua koiraa. Se oli tosi hyvä idea.

Just ennen koronaa tuttavapiiriin alkoi ilmestyä tällaisia australianlabradoodleja, jotka eivät allergisoi. Kuulin, että Hangossa on tällainen paikka, jossa voisi käydä katsomassa niitä pentuja. No, nehän oli hirveän viehättäviä ne pennut. Jotenkin koko loppuperhe rupesi painostamaan, että pitäisi mennä sellaiseen pentujonoon, joka saattaa kestää vuoden. Jono lyhenikin, ei siinä mennyt kuin puoli vuotta, kun saatiin pentu.

Sitten alkoi hauska systeemi. Meidän piti tehdä sellainen kirje, jossa kerrottiin, millaiseen perheeseen koira menee. Meidän piti analysoida kaikki perheenjäsenet ja kertoa, millaisessa talossa asutaan ja mitä tehdään ja harrastetaan ja millaiset luonteet meillä on. Sitten he määrittivät, mikä pentu sopii meidän perheeseen.

En ole ikinä ajatellut, että koira voisi olla tuollainen. Siitä tuli perheenjäsen, vaikka kaikista koirista kuulemma tulee perheenjäseniä. Heppu on kyllä niin hyvä henkilö.

Heppu tekee kaikki samat jutut kuin me. Se vähän niin kuin kuvittelee, että se on ihminen. Se tulee saunaan ja uimaan, tykkää tulla autoon ja reissuun ja katsoo telkkarista samat sarjat ja leffat.

Ollaan katsottu Stranger thingsiä ja uusia Tähtien sota -leffoja. Kun tulee action-kohta, se katsoo innoissaan. Kun tulee tylsää, se ehkä vähän nukkuu. Ja futista se katsoo. Joku siinä kiehtoo, samoin lätkässä.

Heppu voisi leikkiä koko ajan. Aina kun se huomaa, että joku on tekemistä vailla, se alkaa roudata leluja jalkojen juureen. Parasta on köydenveto. Se osaa istua, antaa tassua ja tanssia.

Mun mies on semmoinen vastuuntuntoinen ihminen, niin me sovittiin alusta alkaen, että hän ottaa koirasta vastuun ja minä otan valokuvia. Se on kyllä mennytkin niin. Mies leikkaa kynnet ja peseekin sen ja vie sen ulos aamulla aikaisin ja illalla myöhään.

Minä olen päässyt aika helpolla, kun aamulla silmäni eivät millään aukea. Ei Heppu ole kovin vaativa. Jos me ollaan kahdestaan, se ymmärtää, että me nukutaan ja mennään sitten jossain kohtaa ulos.

Se on hyvin rauhallinen ja katsoo minua aika ihaillen. Se poseeraa, kun minä otan kuvia. Keikoilla se ei ole ollut, paitsi korona-aikana, kun tein kotoa muutamat striimihommat. Kyllä se selvästi hymyili siinä sohvalla.

Kasvattajat sanoivat, että tämä on ihmisen koira. Kun välillä minäkin vien lenkille, niin se moikkaa kaikki ulkoiluttajat eikä vain koiria. Yleensä se moikkaa vielä ensin ihmisen. Se tykkää ihmisistä ja on kohtelias.

Koirallehan ei voi puhua kuin lässyttämällä. Eilen yritettiin saunassa, että puhutaan normaalisti. Kyllä Heppu ymmärsi senkin, mutta oli tosi outoa sanoa normaalilla äänellä, että mennäänkö uimaan. Kyllä sille täytyy lässyttää.

Minä puhun siitä samalla tavalla kuin ihmisistä, välillä se ja välillä hän. Mutta en sano, että tule äidin luo. Enkä puhu, että nuo on sen sisaruksia nuo minun lapset.

Monihan puhuu. Siihen en ole lähtenyt.”

”Heppu tekee kaikki samat jutut kuin me. Se vähän niin kuin kuvittelee, että se on ihminen.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kuukausiliite