Mies joka näki mursun

Jukka Hovilan pihasta tuli hetkeksi Suomen kesän keskipiste.

Paperimies Jukka Hovila ja kuusiaita, jossa kesämursu makasi.

1.10. 2:00 | Päivitetty 3.10. 8:19

On kulunut jo yli kaksi kuukautta siitä, kun mursu eräänä heinäkuisena aamuna makasi Jukka Hovilan kuusiaidassa.

Nyt mursu on enää sammiollinen rasvan peittämiä luita ja nahka Luonnontieteellisen museon pakastimessa. Mutta muutaman kesäisen viikon ajan se hallitsi yksinvaltiaana suomalaista mediaa.

Omassa roolissaan siinä oli Hovila, jonka pihan Kotkassa mursu valitsi viimeiseksi leposijakseen. Hovila itse ei jäänyt sitä show’ta katsomaan. Hän matkusti samana aamuna Tallinnaan kuuntelemaan Rammsteinia.

”Keikkaa oli jo kaksi vuotta siirretty”, Hovila perustelee. Virosta käsin Hovila sitten seurasi, miten hänen pihansa oli mediamylläkän keskipisteenä.

Kun Hovila tuli kotiin, tilanne oli ohi. Mursu oli mennyt rajan taa. Jäljellä oli vain grillikatoksesta omin luvin otettuja tuoleja, joita oli levitetty pitkin pihaa.

Olisihan ne voinut laittaa takaisinkin.

Naapurit kertoivat, että monenlaisia töllistelijöitä oli tullut tien täydeltä ja metsänkin läpi. Reportterit olivat käyneet iholle.

Mursu aiheuttaa sählinkiä vielä haudankin takaa. Hovila näyttää, miten hiekkatien varteen, paikkaan, johon mursu raahautui kuusiaidan vierestä ja jossa viranomaiset lopulta nukuttivat sen, on kasattu parista rähjääntyneestä laudanpätkästä ja irtonaisesta tikusta hatara häkkyrä. ”Mursuturistit on käyneet rakentamassa monumentin”, sanoo Hovila ja tumppaa tupakan.

Joku oli tehnyt mursulle muistomerkin.

Hovila on töissä Kotkan paperitehtaalla operaattorina – hän käyttää isoa konetta, joka kyllästää paperia hartsilla. Sen toisesta päästä tulee pinnoitettua levyä, jota käytetään lattiassa tai peräkärryn pohjana tai pöytälevynä.

On Hovila ollut kerran ­kunnallisvaaliehdokkaanakin, Sdp:n listoilta. ”Täytemiehenä”, hän sanoo heti.

Vaikka Hovila ei tehnyt asian eteen yhtään mitään – ei edes kertonut kenellekään – hän sai silti niin paljon ääniä, että oli vaarassa joutua kunnallisvaltuustoon.

Mursulla eduskuntaan? Hovila hymähtää. Ei hemmetissä.

Mursu ja kuusiaita.

Eipä ihme, että mursu valitsi Hovilan pihan. Se on laaja, mutta huolellisesti hoidettu. Luumupuu on tuottanut hienon sadon, ja pergolassa villiviini kukoistaa.

Pihan perukoilta alkaa matala kanava, jonka talon aiempi omistaja on kaivanut veneelleen ja joka yhtyy jokeen ja kilometrin päässä mereen. Mursu oli tullut sitä pitkin.

Aamuyöllä se oli hilannut itsensä poukamasta ylös (rantatöyrään kasvillisuus on lättänässä vieläkin) ja kiertänyt naapuritalon tontin kautta takaisin Hovilan puutarhaan, kuusiaidan viereen. Matkallaan se oli onnistuneesti ylittänyt mattojentamppaustelineen hyppäämällä sen päälle. Se olikin ensimmäinen asia, jonka Hovila huomasi tuona heinäkuisena aamuna. ”Miä huomasin, että mattoteline on mutkalla.”

Ihmekös, että naapurin koirat olivat haukkuneet kolmen–neljän maissa yöllä ja että Hovilan kissa Minni aamulla jäi kumman näköisenä toljottamaan oviaukkoon.

Mutta vasta polttaessaan kuistilla aamun kolmatta tupakkaa Hovila huomasi mursun, joka makasi pää kuusiaidan sisällä.

Tai oikeastaan hän huomasi valtavan harmaan kasan, joka hengitti. Hovila teki lajimäärityksen nähtyään elikon hampaat.

”Lehdissä on ollut, että nälkiintynyt pikku mursu”, Hovila sanoo. ”Helvetin iso mursu se oli.”

Kello oli silloin tasan 8.20. Ensi töikseen Hovila ilmoitti asiasta työkavereilleen.

Kun tehdashallissa oli ollut edellisenä päivänä lokki, Hovila nokitti laittamalla työpaikan whatsapp-ryhmään mursun kuvan.

”Lintu Imprexillä on aika eri asia kuin mursu kuusiaidassa”, hän kirjoitti saatteeksi. Mutta kukaan ei kommentoinut siihen mitään. Kun eihän sitä voi ajatellakaan, että sellainen voisi olla totta. Vai kuinka monta kertaa teillä on ollut mursu kuusiaidassanne.

Hovila soitti hätäkeskukseen. ”Sanoin että tämä ei ole mikään vitsi, miulla on mursu pihassa. Tehkää nyt jotain.”

Pelastuslaitos ilmestyi paikalle ambulanssia myöten. Mutta silloin Hovila oli jo kaukana. Hän ei halunnut jäädä päättyvälle hiekkatielle mottiin paloautojen taakse. Viikonlopun heavyrock-suunnitelmia ei yksi mursu hetkauttanut.

On aika jättää mursun viime sija. Mutta Hovila tulee vielä talostaan, kämmenellään pieni asetelma: kuparilangasta väännetty pikkuinen mattoteline ja pieni muovimursu. ”Firman kesäjuhlissa presidentti juhlallisesti ojensi tämän miulle.”

Työkavereilta saatu Mursu pyykkitelineellä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Kuukausiliite