Pommin varjossa

Jorma Haivio oli pukeutunut klovniksi, kun hän hauskuutti lapsia Myyrmannin kauppakeskuksessa. Sitten räjähti. Haivio menetti toisen silmänsä ja kantaa yhä hauleja kehossaan. Nykyisin hän työskentelee suntiona Vantaalla.

Ylivahtimestari Jorma Haivio selviytyi kauppakeskus Myyrmannin pommi-iskusta.

5.11. 2:00 | Päivitetty 6.11. 6:03

On kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun Jorma Haivio makasi pellen asuun pukeutuneena kauppakeskus Myyrmannin lattialla eikä nähnyt mitään. Räjähdys oli vahingoittanut toista silmää, ja kasvoista vuotava veri oli sumentanut toisen.

Kello oli 19.35, ja pommi oli juuri räjähtänyt viiden metrin päässä Petri Gerdtin sylissä.

Hän muistaa siitä joka ainoan hetken. ”On pimeää. Ja valot syttyvät. Ja kauhea paniikki ympärillä”, Haivio kuvailee.

Haivio oli Myyrmannissa siksi, että hänellä oli esiintyminen. Hän hauskuutti lapsia pellenä ja jakoi heille ilmapalloja.

Noihin aikoihin Haivio asui vaimonsa ja kuuden lapsensa kanssa Meksikossa lähetystyöntekijänä. Hän oli Suomessa vain käymässä.

Haivio vietiin Meilahden sairaalaan ensimmäisten joukossa, punaisella koodilla.

Nykyisin Haivio toimii ylivahtimestarina ja suntiona Hämeenkylän kirkossa Vantaalla. Myyrmanni on aivan tässä vieressä. Haivio kulkee päivittäin halki aukion, josta ambulanssi hänet silloin haki. Hän käy kaupassa aivan tapahtumapaikan vieressä.

Hän sanoo olevansa onnekas, koska hänellä ei ole tapahtuneesta visuaalisia muistoja.

Mutta minä hetkenä hyvänsä jostain leijaileva haju tai ääni saattaa saada viedä Haivion mukanaan menneeseen. Räjähde oli tehty lannoitteesta ja onnettomuuspaikalla tuoksui aivan tietynlaiselta.

Haivio sanoo, ettei hänellä ollut sairaalassa hätää. Pahinta on ajatella sitä, mitä vaimo sai sillä välin kestää. Tieto Myyrmannin räjähdyksestä levisi nopeasti kansainväliseen mediaan.

Aivan alussa jotkut epäilivät häntä rikoksesta.

”USA:ssa oli uutisissa jo killer clownista.”

Perheeseen oli tulossa uusi lapsi vain muutaman kuukauden kuluttua. Haivio soitteli videopuheluita vaimolleen sairaalasta. Se oli vaikeaa aikaa.

Vioittunut silmä piti poistaa. Haivio on kiitollinen, että lääkärit valmistelivat häntä asiaan kaikessa rauhassa ja antoivat hänen itse tehdä lopullisen päätöksen.

Kuukauden kuluttua Haivio pääsi sairaalasta ja matkusti kotiin Meksikoon.

Aluksi hän oli vain kiitollinen siitä, että oli jäänyt eloon. Vaikka toinen silmä oli menetetty, niin olihan toinen jäljellä.

Jorma Haivio lähetystyöntekijänä Meksikossa vähän Myyrmannin jälkeen.

Haivio halusi päästä tapahtuneesta pian yli. Hän sanoo, että kun on kuusi lasta ja vaimo, niin ensimmäisenä on mielessä, miten tässä nyt pärjätään.

Jos-ajatukset olivat riesana. Jos en olisi ollut siellä sillä hetkellä. Jos ja jos.

Helpotti, kun psykologi Soili Poijula sanoi Haiviolle, että näissä asioissa ei jossitella.

Niin tapahtui, ja sillä sipuli.

Fyysiseen toipumiseen meni vuosi. Väsymys oli alussa lamauttava, ja liikkeiden hitaus.

Haivio huomasi ärtyvänsä, kun ei nähnyt kunnolla. Hän ei enää voittanutkaan poikia sulkapallossa.

Sulkapallo ei ollut enää siellä missä piti, eikä jalkapallokaan.

Näkökentästä oli jäljellä vain 50 astetta ja syvyysnäkö oli mennyttä.

Aikaa myöten Haivio kehitti depression oireita ja aamuyön unettomuutta. Nukkuminen on ollut siitä lähtien vaikeaa.

Haivio yritti ensin kääntää sen voitokseen. Mexico Cityssä on hyvä jos herää neljältä, koska silloin pääsee töihin ennen ruuhkia, hän järkeili.

Vasta Kauhajoen kouluampuminen kuusi vuotta Myyrmannin tapauksen jälkeen vuonna 2008 aiheutti Haiviolle ison kriisin.

Hän taisteli sen kanssa, että ei ollut osannutkaan antaa tekijälle anteeksi, vaikka oli luullut. Kristillisessä maailmankatsomuksessa anteeksianto on kaiken pohja, Haivio sanoo.

Vaikeinta oli hyväksyä, että teko oli ollut tahallinen.

Pitkään Haivio ajatteli, että tekijä oli vain tullut katsomaan hänen pelle-esitystään, että repussa oleva räjähde oli vain lauennut, että koko juttu oli ollut vahinko.

”Tuli identiteettikriisi, vanha arvopohja järkkyi ja tulevaisuus oli sumussa. Oli paljon ajatuksia, josta ei oikein tahtonut päästä eroon.”

Näin jälkeen päin ajateltuna perhe joutui kärsimään. Ei Haivio heille oikeastaan näistä asioista puhunut, kuten ei kenellekään muullekaan.

Hänellä on aina ollut sellainen olo, ettei kukaan voi auttaa häntä.

”Vasta nyt voin puhua näistä asioista vapautuneemmin”, Haivio sanoo.

Vaimo neuvoi, että Haivion kannattaisi olla ajattelematta tapahtunutta. Ja on Haivio yrittänyt sitäkin. Mutta onko siitäkään hyötyä, että hautaa asioita, hän kysyy.

On vaikea pukea sanoiksi, miksi joku auttaa, sanoo Haivio. Miksi metsässä oleminen auttaa? Se, että näkee siellä kiven, jonka kyljessä kasvaa läikkä jäkälää, ja miettii siinä itsekseen, että miksi tuokin on tuossa? Ja miksi minä olen tässä?

Haivion työ oli projekteja, tietokoneluokkien varustamista ja lastenkotien ruokahuollon järjestämistä. Se piti pinnalla. Ei mikään ole niin hyvä kuin uusi projekti, hän sanoo.

Vuonna 2014 perhe palasi Suomeen. Hämeenkylän seurakunnasta soitettiin ja kysyttiin, tulisiko Haivio auttamaan vahtimestarina. Tuli hän.

Haivio saa lohtua kirkollisista toimituksista, kuten kasteesta tai hautajaisista.

”En ole uskonnollinen, en ole pyhä, mutta uskon. Olen ihan tavallinen. Mutta se on auttanut minua.”

Työkokoukseen tullessa on tärkeää löytää paikka, jossa toisaalta näkee ja toisaalta kuulee hyvin. Vammat ovat vastakkaisilla puolilla päätä, joten siinä on haastetta.

Kehossa on edelleen hauleja, joita ei ole voitu poistaa. Ne sijaitsevat liian lähellä sisäelimiä.

Haivio sanoo, että pitäisi olla Käypä hoito -suositus niille, jotka ovat käyneet läpi traumaattisen tapahtuman, samalla tavalla kuin ihminen saa hoito-ohjeet, jos hänellä on jalka poikki.

Hän kysyy, mitä tehdään niille sadoilletuhansille ihmisille, jotka traumatisoituvat nyt Ukrainassa. Osataanko jotain tehdä paremmin kuin silloin?

”Apua on aika vaikea mennä etsimään ja vaikea löytää”, sanoo Haivio.

Toipuminen on aaltoliikettä, ja trauman kanssa eläminen kuin nyrkkeilyottelujen sarja. Kun yhden taistelun voittaa, niin pian on vuorossa seuraava.

”Ei tämä silti elä minun elämässäni joka päivä, Haivio sanoo.

”Minä olen kuitenkin nyt tänään täällä. Minä olen henkilö, joka on täällä töissä.”

Korjaus 7. marraskuuta 2022 kello 13.30. Jutussa sanottiin aiemmin, että Haivio ”skypetti” sairaalasta vaimolleen. Se on korjattu videopuheluiden soittamiseksi. Haivio käytti Skypeä edeltävää palvelua.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Kuukausiliite