Nuoruuteen kuuluvat suuret tunteet ja ylilyönnit. Välillä mennään aatteen mukana niin vahvasti, että vanhempana vähän nolottaa tai huvittaa.
Niin kävi myös näyttelijä-laulaja Sinikka Sokalle. Mutta nyt ei puhuta taistolaisuudesta vaan valkosipulista. Se tuli Suomessa laajempaan käyttöön 1970-luvulla, eivätkä ketkään olleet suurempia valkosipulifaneja kuin Sokka ja hänen ystävänsä, näyttelijä Rea Mauranen.
”Se meni mulla ja Realla niin villiksi, että meillä oli aina Kosmoksessa omat valkosipulit mukana. Me pyydettiin voita ja siinä pöydässä sitten kuorittiin valkosipulinkynnet ja pilkottiin voin sekaan. Että saatiin pihvin päälle valkosipulivoita”, Sokka sanoo, nauraa ja puistelee päätään.
”Kun on nuori teatterikoululainen, niin voi tehdä näin. Totta kai se oli osittain huomion keräämistä.”
Valkosipuli — ja innostus ruuanlaittoon ylipäätään — tuli Sokan elämään suomentaja Matti Rossin kautta. Kun Sokka oli parikymppinen, hän muutti Helsingin Uudenmaankadulla sijaitsevaan opiskelijakommuuniin, jossa Rossi oli asunut jo pidempään.
Suomentaja oli paitsi poliittinen vaikuttaja myös taitava kokki, joka oli omaksunut monia gastronomisia tekniikoita matkoillaan Etelä-Amerikassa.
”Se avasi minulle ihan toisenlaisen maailman siihen, miten ruokaa voi laittaa.”
Rossin bravuuriohje oli valkosipulilla ja yrteillä maustettu lammaspaisti. Sokka oppi reseptin salat, ja nyt on koittanut hetki, jolloin ne kerrotaan kaikelle kansalle.
Sinikka Sokka valmistaa pääsiäisenä aina karitsanpaistia, jos ei ole matkoilla.
Paisti lepää roihuvuorelaisen keittiön työtasolla. Liha on jo ”kesytetty”, kuten Sokka sanoo. Se on siis sulatettu hyvissä ajoin. Ylimääräinen rasva sekä kalvot on leikattu pois lihassyiden suuntaisesti. Lihan pintaan on hierottu reilusti oliiviöljyä, mausteita ja tietysti lisätty valkosipulinkynsiä.
Sokka ei ehdi valmistaa ruokaa joka päivä. Hän on 74-vuotias ja tekee edelleen rutosti töitä. Viime aikoina puolet viikoista ovat kuluneet Tampereella, missä Sokka näyttelee Tampereen teatterin Anastasia-musikaalissa. Kun kiireet hellittävät ja Sokka pääsee kokkaamaan, hän haluaa tehdä ruokaa kunnon raaka-aineista. Hän ostaa vihannekset yleensä kauppahallista ja kesäisin torilta.
Myös tämän päivän päätähti eli karitsanpaisti on oikea valioyksilö, peräisin loviisalaiselta Eskilsgårdin luomulammastilalta.
”Olen sydämeni pohjasta sitä mieltä, että jos pitää syödä lihaa, niin se ei saa tulla Uudesta-Seelannista tänne. Se on ympäristörikos! Eikä me tiedetä, missä oloissa lampaat siellä elävät.”
Keskimäärin suomalaiset syövät lammasta melko vähän, noin 700 grammaa vuodessa. Suurin osa siitä nautitaan seuraavan parin viikon aikana. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten Suomessakin syötiin enemmän aikuisia lampaita eli uuhia. Talvikaudet sisällä viettäneiden eläinten sitkeään lihaan oli usein iskostunut villan tympeä aromi.
Karitsan liha sen sijaan on pehmeää, ja maku on miedompi. Nykyisin miltei kaikki ruokakauppojen kotimainen ”lammas” onkin karitsaa. Silti ennakkoluulo villasukan mausta elää edelleen.
Ruokapäiväkirjasta voi tarkistaa, mitä milloinkin on syöty ja ketkä olivat kylässä.
Paistia valellaan punaviinillä. Karitsan paistoaika riippuu paistin koosta. Lihalämpömittaria voi käyttää apuna
Sinikka Sokka elää yksin, mutta hänen päivällispöytäänsä kokoontuu usein ystäviä tai perheenjäseniä. Suuri osa näistä kokoontumisista on kirjattu ruokapäiväkirjaan, jota Sokka esittelee mielellään.
”Täältä voi lukea, mitä milloinkin on syöty ja juotu. Tässä on esimerkiksi ollut alkumaljana samppanja, sitten ruisnapit ja merileväkaviaaria. Ja burrata-juustoa, tomaatteja, italialaista sitruunaöljyä… Sitten dukkah-lohi ja Hasselbackan perunat. Mutta tästä tulee liian hieno kuva minusta. Vaikka onhan tämä totta.”
Mutta nyt on aika tehdä toinen valelu. Karitsanpaisti on kellinyt uunissa jo hetken, ja sen päälle on kaadettu kuumaa lihalientä. Nyt on punaviinin vuoro.
”Tämänkin opin Matilta”, Sokka sanoo ja valuttaa viiniä paistin päälle.
Vuonna 2017 kuollut Matti Rossi teki käännöstöiden lisäksi sanoituksia. Edelleen radiossa soi esimerkiksi hänen Jos rakastat -kappaleensa, jossa luetellaan erilaisia asioita: pieniä tyttöjä ja pieniä poikia, salaattia ja sellerinjuurta.
Ja sitten, hetkeä ennen raikuvaa kertosäettä: lampaanpaistia ja kevätaamuja. Niitä rakastavan henkilön kanssa laulun kertoja lupaa lähteä merenrantaan, vaikka kaikki muut hän torjuu.
Kun maistaa Sinikka Sokan valmistamaa paistia, ymmärtää kyllä miksi.
Paistin kanssa tarjotaan liemestä suurustettua kastiketta, vihanneksia ja valkosipuliperunoita.
Sinikka Sokan karitsanpaisti
kuudelle
n. 2,5 kg painava karitsanpaisti tai -viulu
3–4 rkl rosmariinia
3–4 rkl timjamia
0,5 dl oliiviöljyä
10 valkosipulin kynttä
litra vahvaa lihalientä
300 grammaa porkkanoita
300 grammaa salottisipuleita
3 dl punaviiniä
suolaa, mustapippuria myllystä
■ Jos paisti on pakastettu, sulata se hyvissä ajoin. Poista kalvot. Hiero pintaan käsin oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Hiero myös kuivatut yrtit lihaan ronskein ottein. Tee pieniä viiltoja paistiin ja paina niihin sisään kuoritut valkosipulinkynnet. Kääri paisti kelmuun ja marinoi jääkaapissa pari päivää.
■ Nosta paisti huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista. Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Paista syvällä, öljytyllä uunipellillä (ilman leivinpaperia) noin 15 minuuttia, kunnes liha saa hieman väriä. Valmistele sillä aikaa lihaliemi ja vihannekset: kuori porkkanat ja salottisipulit ja puolita ne.
■ Ota pelti pois uunista. Kaada kuuma lihaliemi paistin päälle. Lisää myös vihannekset pellille ja laske lämpö 200 asteeseen. Paista noin 20 minuuttia.
■ Valele paisti punaviinillä. Nostele viini-liemi-seosta lihan päälle vielä lusikalla. Tässä kohtaa voit tökätä lihalämpömittarin paistin paksuimpaan kohtaan. Laske uunin lämpö 170 asteeseen.
■ Valele paisti taas 20 minuutin päästä pellillä olevalla viini-liemellä. Paistin kokonaispaistoaika on 2-3 tuntia paistin koosta ja halutusta kypsyysasteesta riippuen. Voit valella paistia loppuun asti parinkymmenen minuutin välein.
■ Jos haluat jättää paistin roseeksi, ota se pois uunista, kun lämpömittari näyttää 65 astetta tai hieman yli. Jos haluat lihasta kypsää, odota, kun lämpötila on 75.
■ Ota paisti uunista ja kääri se folioon vähintään 30 minuutiksi. Pellille jääneestä liemestä voit valmistaa kastikkeen suurustamalla ja lisäämällä tilkan kermaa.
■ Tarjoa paisti vihannesten, kastikkeen, valkosipuliperunoiden, valkosipulivoin ja punaviinin kera.
Resepti: Matti Rossi ja Sinikka Sokka