Jo pienenä Nina Mikkonen oli tättähäärä ja suorasuu. Nelivuotiaana hän päätti, että alkaa kampaajaksi. Hän kieritti isän tukkaan papiljotteja ja laskutti työstään painelemalla vanhan putkiradion natisevia nappuloita.
”Sata markkaa”, Mikkonen ilmoitti.
”Onpa kallista”, sanoi isä.
Nyt Mikkonen, 59, istuu merenrantakahvilassa ja nauttii eilistä sämpylää. Hänellä on päässään musta lippis, jossa on pitsistä tehdyt kissan korvat.
Mikkonen ei yhtään välitä, vaikka kahvila Kampelan asiakkaat tunnistavat ja kuuntelevat korvat pitkinä. Hänellä ei ole mitään salattavaa.
Mikkonen sanoo, että oli isän tyttö. Mutta 12-vuotiaana kaikki se muuttui. Äidin 30-vuotispäivänä isä tappoi itsensä.
”Isän itsemurha teki sen, että lapsuus katkesi”, sanoo Mikkonen.
Jostain syystä Mikkonen ei säälinyt itseään, mutta kylläkin kaksi vuotta nuorempaa pikkuveljeään, joka oli jäänyt isättömäksi.
Hän koki tehtäväkseen paikata sitä asiaa, ja otti tilanteessa vetovastuuta.
Isältä oli jäänyt taksiyritys, jolla oli paljon velkaa. Äiti ei ollut kovin toimintakykyinen. Eteenpäin oli silti mentävä.
Mikkonen ei olisi Mikkonen, jos hän ei nyt sanoisi, mitä sanoo.
”Lapsena leikin mielummin poikien kanssa. Tytöissä oli sellaista selkäänpuukottamista.”
Mikkosen mielestä tytöt ehkä elävät tunteella, mutta pojat ovat oikeasti tunteellisia. Reilumpia kerta kaikkiaan.
En tiedä, saatko ajatuksesta kiinni, hän sanoo ja katsoo kohti.
Vartuttuaan Mikkonen meni kampaamokouluun. Ura nytkähti eteenpäin, kun hänet pyydettiin töihin eiralaiseen kampaamoon. Se oli iso upea salonki, seitsemän palkattua työntekijää. Asiakkaat olivat kaupungin kermaa, missejä, julkkiksia ja poliitikkoja. Mikkonen sanoo, että voisi kertoa heistä monta mielenkiintoista tarinaa, mutta etiikka ei anna myöten.
Mikkonen oli alusta asti yrittäjähenkinen. Hän asetti itselleen tavoitteita, kuinka monta hiuskiinnepulloa piti myydä päivässä.
Perheen kanssa Myrskylässä vuonna 2009.
Vuonna 2011 Mikkonen löysi itsensä tutusta paikasta, kun hänen aviomiehensä, toimittaja Timo T.A. Mikkonen kymmenen avioliittovuoden jälkeen sai sarjan aivoinfarkteja ja vammautui siitä vakavasti.
Oli suurehko media-alan yritys, joka jäi tuuliajolle, iso talo ja pienet lapset, velkaa, hela hoito.
”Minusta tuli käytännössä yksinhuoltaja.”
Rapian viidensadan euron omaishoidon tuella olisi pitänyt pyörittää ruljanssia, vaikka ei se riittänyt edes hoitotarvikkeisiin.
”Oli raastavaa nähdä, miten avuton rakkaasta puolisosta tuli.”
”Hän oli täysin lapsen asemassa. Ihminen, joka oli ollut vitaalisuuden ruumiillistuma.”
Käytännössä Mikkonen teki lopulta yksin kaiken sen, mitä ympärivuorokautisen hoivan osastolla tehdään kolmessa vuorossa.
Sitä kesti melkein kuusi vuotta.
”Näköalattomina hetkinäni aloin ymmärtää isäni ratkaisua.”
Vuonna 2017 Timo T.A. Mikkonen kuoli.
”Olen oppinut elämään yksin. Sitä ei ole loppuun kirjoitettu, mutta tällä hetkellä on hyvä näin”, Mikkonen sanoo.
Nyt Mikkonen luennoi ja juontaa eri tilaisuuksissa ja tekee Youtubeen kotireality Mikkosten maailmaa, joka esittelee Mikkosen ja hänen poikiensa elämää. Sen lisäksi kanavalla julkaistaan parhaita paloja Timo T.A. Mikkosen televisiotöistä vuosien varrelta. Siitä on tullut Mikkoselle aina vain tärkeämpää. Pojat olivat kovin pieniä, kun isä sairastui.
”Timon ura on ollut niin monivaiheinen ja rikas. Hän on kuitenkin ollut uranuurtaja Suomessa. Timo T.A. Mikkonen toi talk show’n Suomeen ja perusti Suomen ensimmäisen kantriradion. Hän teki podcastejakin ennen kuin koko sanaa oli edes keksitty”, Mikkonen muistuttaa.
Nina Mikkonen on ollut julkisuudessa aina avoin elämästään, myös niistä vaikeista hetkistä. Siihen on syy.
”En pidä siitä häpeän leimasta, jota tarjotaan”, hän sanoo.
”Kun emme me ole kiiltokuvia vaan oikeita ihmisiä. Jos me olemme olleet ensin esillä kylmä lihapulla kädessä ja skumppa toisessa, niin miksi meidän pitäisi kadota, kun jotain ikävää tapahtuu?”