Laskiaispullat on vasta popsittu, kun Ruotsissa häämöttää jo seuraava kansallinen herkkupäivä.
Toisin kuin kermainen sesonkipulla, se ei kuitenkaan ole rantautunut naapurista kunnolla meille saakka. Ei, vaikka laskiaisen tavoin myös tässä merkkipäivässä on kyse vuosisataisesta perinteestä eikä mistään teennäisestä markkinointitempusta.
25. maaliskuuta Ruotsissa vietetään vohvelipäivää. Se käy yksinkertaisesti: täytyy vain pistää poskeensa ruudullisia leivonnaisia — kotona tai kahvilassa.
Perinne pohjautuu ikivanhaan kristilliseen juhlaan, sillä sama päivämäärä tunnetaan myös Marian ilmestyspäivänä, jota vietetään yhdeksän kuukautta ennen joulua.
Mitä tekemistä neitsyt Marialla ja vohveleilla on keskenään? Ei mitään. Kyse on ilmeisesti kömmähdyksestä. Jossain vaiheessa vårfrudagen, meidän rouvamme päivä, vääntyi ruotsin murteissa våffeldageniksi, vohvelipäiväksi.
Sitä piti, totta kai, alkaa viettää nimen mukaisesti. Niin tapahtui viimeistään 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin makupalat olivat edenneet pitkässä evoluutiossaan lähelle nykymuotoaan.
Jos myös Suomessa intouduttaisiin kaivelemaan vohvelirautoja kaappien perukoilta, voisi hyvä hetki olla juuri tänä vuonna. Leivonnainen on Ruotsissa tyypillisesti samanlainen kuin meilläkin, ohut, rapea ja sydämenmuotoinen. Tavallisimmin se syödään hillon ja kermavaahdon kanssa.
Vohvelien popsiminen voisi toimia pienenä solidaarisuuden eleenä länsinaapurille, jonka Nato-tie on alkanut näyttää vaikeammalta kuin Suomen. Jos emme vielä voikaan solmia ratkaisevaa sidettä maanpuolustuksessa, niin ainakin liittoutuminen onnistuu kahvipöydässä.
Ruotsin herkku on meidän.