Kun Suomi nyt liittyy Natoon, on hylättävä vakiintunut suomenkielinen tapa ilmaista aakkosia sanoilla.
Ei siis enää sanota ”Niilo”, kun tarkoitetaan n-kirjainta. Eikä ”Iivari, kun tarkoitetaan i:tä.
Meidän on opittava puhumaan Nato-yhteensopivasti, ja Natossa käytetään niin sanottuja. Nato-aakkosia.
Jos siis haluamme tavata Nato-kumppanimme ABC-huoltamolla, emme ilmaise tapaamispaikan nimeä sanomalla ”Aarne”, ”Bertta”, ”Celsius”, vaan ”Alfa”, ”Bravo”, ”Charlie”.
Nato-aakkoset on toisen maailmansodan jälkeen vakiintunut läntisten liittolaisten standardi, jota käytetään myös kansainvälisessä radioviestinnässä. Suomen puolustusvoimat otti ne käyttöön jo 2005, mitä voi pitää keulimisena.
Tosin Suomen armeijan sisäisessä toiminnassa kirjaimet å, ä ja ö ilmaistaan edelleen sanoilla ”Åke”, ”äiti” ja ”öljy”. Sitä paitsi Puolustusvoimien Taistelijan oppaan ääntämisohjeet antavat Nato-aakkosille kodikkaan suomalaisen sävyn. M-kirjainta ilmaiseva Nato-sana ”Mike” lausutaan maik, ”Juliet” lausutaan tsuliet, ”Charlie” tshaali ja ”X-ray” eksrei.
Nato-aakkosilla voi kukin meistä kätevästi ilmaista minkä tahansa kirjainyhdistelmän tai asenteen. Jos esimerkiksi haluaa sanoa, että tällainen Nato-hehkutus on mennyt jo hieman liian pitkälle, voi sanoa näin: ”Victor”, ”Mike”, ”Papa”.
Teppo Sillantaus