Miksi huhtikuu on kuukausista julmin?

T. S. Eliotin kuuluisa runoelma kertoo epätoivosta ja pessimismistä sodan tuhojen edessä.

Bogorodichnen tuhottu kylä Donetskissa Ukrainassa.


| Päivitetty

Runoudessa jokainen sana painaa ja merkitsee. Yhden vaihtaminen toiseksi, myös lähes samaa tarkoittavaksi sanaksi, voi muuttaa olennaisesti lauseen sisällön. Myös sanajärjestys ratkaisee, kielteinen voi vaihtua myönteiseksi, ehdollinen ehdottomaksi, varma epävarmaksi, kysymys vastaukseksi.

Esimerkki: mitä jos ”Huhtikuu on kuukausista julmin” olisikin Huhtikuu on julmin kuukausi? Mikä muuttuu? Ei mikään? Kaikki? Muuttuuko runollinen versio asiatekstimäisemmäksi?

Kustannusliike Parkko julkaisi kolme vuotta sitten – huhtikuussa, totta kai – uuden suomennoksen T. S. Eliotin sata vuotta vanhasta runoelmasta The Waste Land. Käännöksen on tehnyt runoilija Markus Jääskeläinen, joka vaihtoi kuuluisan huhtikuuta luonnehtivan säkeen sanajärjestystä.

Jääskeläisen suomennosta edelsivät Lauri Viljasen (1949) ja Ville Revon (1992) käännökset, sen jälkeen runon (ja kaikki muut Eliotin runot) on kääntänyt vielä Juha Silvo (2022). Jääskeläinen muutti myös runoelman nimen, Autio maa onkin Joutomaa.

Englantilaistunut amerikkalaisrunoilija Thomas Stearns Eliot kirjoitti yhden modernin lyriikan lähtöloitsuna pidetyn pitkän runon vuonna 1922. Sitä on yleensä tulkittu ensimmäisen maailmansodan ja espanjantaudin järjettömien uhrimäärien jättämän elämäntunnon kautta. Myyttisessä vuodenkierrossa kevät on valoisaa uudelleensyntymisen aikaa, jolle Eliot käänsi selkänsä ja maalasi sen tummin värein.

Sulavan lumen alta paljastuu karu näkymä, mutta myös luonnon kiertokulku, toiston välttämättömyys. Mukana voi olla toivoakin: näky on ankea mutta ei maho, kuolemasta nousee uusi elämä. Melankoliselle mielelle kevään kirkas valo voi olla myrkkyä.

Pandemiarunoksi Joutomaa on ikävän osuva, ja sotaa käydään Euroopassa tänäkin keväänä.

Näin T. S. Eliotin ruonelma alkaa Markus Jääskeläisen kääntämänä:

Huhtikuu on julmin kuukausi, se siittää

syreenejä kuolleesta maasta, sekoittaa

muiston haluun, herättää

hengettömät juuret

kevään sateeseen.

Talvi piti meidät lämpiminä, se peitti

maan unohduksen lumeen, ruokki

mukuloilla sitä vähää mikä elämästä oli jäljellä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?