Leimautuminen oikeistolaiseksi oli takavuosina pahinta, mitä poliitikolle tai puolueelle saattoi tapahtua. Harva poliitikko halusi olla reilusti oikeistolainen, ja siksi moni pehmensi pahalta kuulostanutta sanaa lieventävillä määreillä. Esittäydyttiin maltillisiksi oikeistolaisiksi tai keskustaoikeistolaisiksi.
Vielä niinkin myöhään kuin keväällä 2019 käytiin eduskunnassa kiihkeä ja hyvin tunnepitoinen väittely siitä, mikä ryhmä joutuu istuntosalissa istumaan oikeassa reunassa.
Keskustelu lähti liikkeelle Rkp:n eduskuntaryhmän toiveesta, että se voisi siirtyä keskemmälle istuinpaikoiltaan, jotka sijaitsivat äärimmäisenä salin oikealla laidalla. Rkp oli liberaali keskipuolue, ja sitä kiusasi istua kokoomuksen oikealla puolella.
Eduskunnan puhemiesneuvosto suhtautui suopeasti Rkp:n toiveeseen, mutta siitä syntyi uusi pulma. Ei löytynyt vapaaehtoista eduskuntaryhmää istumaan Rkp:n vapaaksi jättämälle paikalle.
Niinpä eduskunnan puhemies, Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne ryhtyi pakolla häätämään perussuomalaisten eduskuntaryhmää salin oikeaan laitaan.
Tarkoitus oli koota vasemmisto ja keskusta samalle puolelle istuntosalia, koska ne muodostivat myöhemmin yhteisen punavihreän hallituksen.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei hyväksynyt pakkosiirtoa. Puolue olisi halunnut pysyä salin keskellä, jossa se ja sen edeltäjä SMP olivat siihen mennessä istuneet 36 vuoden ajan. Sen oikealla puolella oli ollut keskusta ja vasemmalla joko vihreät tai vasemmisto.
SMP:n puheenjohtaja Pekka Vennamo oli keväällä 1983 onnistunut siirtämään SMP:n ryhmän oikealta laidalta demarien ja keskustan väliin. Muutos oli sopinut muille ryhmille, sillä SMP:stä oli tulossa hallituspuolue, ja loikka keskelle oli osa hallituskelpoisuuden vahvistamista.
Neljäkymmentä vuotta sitten näytti eduskunnan istuntosalin poliittinen värikartta aivan erilaiselta kuin nyt. Oikeistolla, jota siihen aikaan edustivat kokoomus ja Rkp, oli 55 paikkaa. Keskustalla (keskustapuolue, kristillinen liitto, SMP ja vihreät) oli 61 paikkaa ja vasemmistolla peräti 84 paikkaa.
Perussuomalaisten paluusta äärimmäiseen oikeaan laitaan päätettiin äänin 128 puolesta ja 37 vastaan. Muut puolueet olivat lähes yksimielisesti siirron kannalla. Merkille kuitenkin pantiin, että kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman paheksui esitystä. Muissa ryhmissä häntä kummasteltiin, mutta perussuomalaisille Rydmanin nimi jäi myönteisenä poikkeuksena mieleen.
”Perussuomalaisten kyykyttäminen voi maistua makealle hetken aikaa, mutta siihen osallisten kannattaa pohtia, onko varmaa, että he itse ovat tulevaisuudessa aina voiman oikealla puolella”, Jussi Halla-aho pauhasi päätöksen jälkeen.
Halla-ahon neljä vuotta sitten lausumat pahaenteiset sanat kuulostavat tänään oraakkelin puheelta. Siirron junailijat kärsivät kevään vaaleissa kirvelevän tappion. Kovimman takaiskun koki entinen puhemies ja ex-pääministeri Antti Rinne, joka menetti kansanedustajan paikkansa.
Eduskunnan suuressa salissa on entistä pienempi keskusta ja vasemmisto. Keskiryhmillä (keskusta, Rkp, vihreät, kristillisdemokraatit) on 51 paikkaa ja vasemmistolla 54 paikkaa.
Vaalivoiton seurauksena oikeistolla on salissa paljon uusia tuoleja. Kun mukaan lasketaan kokoomus, perussuomalaiset ja vielä Liike Nytin Harry Harkimo, oikeistolla on peräti 95 paikkaa. Se on enemmän kuin koskaan itsenäisen Suomen historiassa. Jos mukaan lasketaan myös kristillisdemokraatit, paikkoja on tasan sata.