Toukokuun Euroviisuista saattaa tulla Suomi–Ruotsi-maaottelu. Vedonlyöntitoimistojen veikkauksissa ylivoimainen ykkönen on Ruotsi ja alivoimainen kakkonen Suomi. Muut tulevat kaukaa perästä.
Ruotsin edustaja on euroviisulegenda Loreen ja hänen laulunsa Tattoo, joka on tuottamalla tuotettu steriili mutta kaikin puolin erinomainen popiskelmä.
Käärijän karkea Cha cha cha on sitten jotain ihan muuta.
Asetelma toistaa Suomen ja Ruotsin suhdetta kauas historiaan. Ruotsi on kultivoitunut isosisko, joka on kaikessa ylivoimainen. Suomi on metsäinen pikkuveli, jossa on kuitenkin jännittävää alkukantaista energiaa.
Kun Loreenia haastateltiin ensimmäisen kerran Suomen euroviisusta, hän suhtautui siihen, kuten ruotsalaiset aina suomalaisiin, ylemmyydentuntoisesti: ”Olen utelias näkemään, mitä hän haluaa tällä sanoa.”
Entä mitä Loreen itse haluaa sanoa? Hänen esittää oman kappaleensa englanniksi, ja sen sanoma on täsmälleen sama kuin miljoonissa muissa popkappaleissa:
En välitä kivusta
Kävelen tulen ja sateen läpi
Päästäkseni lähemmäksi sinua
Olet tarttunut minuun kuin tatuointi
Käärijän sanoma on moniselitteisempi, ja kaiken lisäksi hän esittää sen suomen kielellä. Tästä seuraa jotain hyvin yllättävää.
Jos vedonlyöntitoimistojen ennusteet toteutuvat ja Cha cha chasta tulee euroviisumenestys ja kansainvälinen pophitti, siitä tulee samalla kaikkien aikojen tunnetuin suomenkielinen laulu.
Ainakaan toimituksen raati ei pystynyt keksimään sille edes kunnon kilpailijaa. Lordihan lauloi englanniksi. Mikä muu laulu osattaisiin ulkomailla suomeksi? Tai mikä tahansa teksti?
Jo nyt eri puolilla Eurooppaa pidetyissä Euroviisujen esikonserteissa yleisö on hoilannut suomeksi Cha cha chan mukana. Mitä tapahtuukaan, kun sadat miljoonat televisionkatsojan pääsevät mukaan juhliin? On siis hyvä syy tutkia, mitä Käärijä haluaa laulullaan sanoa.
Rankka viikko ja paljon pitkii päiviä takana
Mielenkiintona piña colada ja rata
Ilta on vielä nuori ja aikaa kumota
Tää jäinen ulkokuori on aika tuhota
–
Pidän kaksin käsin kiinni juomista niinku
Cha, cha, cha, cha, cha, cha, cha, ei
En mieti huomista ku tartun tuopista niinku
Cha, cha, cha, cha, cha, cha, cha, ei
Haluun olla sekasin ja vapaa huolista niinku
Cha, cha, cha, cha, cha, cha, cha, ei
Ja mä jatkan kunnes en enää pysy tuolissa niinku
–
Muutama piña colada on jo takana
Silti mul on vielä naamataulu vakava, yeah, yeah, ye, ye, yeah
Ilta on vielä nuori ja aikaa kumota
Tää jäinen ulkokuori on aika tuhota
Parketti kutsuu mua ku en oo enää lukossa
Niinku cha cha cha mä oon tulossa
–
Nyt lähden tanssimaan
Niinku cha cha cha
Enkä pelkääkään tätä maailmaa
Niinku cha cha cha
Kun mä kaadan päälleni samppanjaa
Cha, cha, cha, toinen silmä jo karsastaa
Ja puhe sammaltaa ku tää toinen puoli must vallan saa
Cha, cha, cha, en oo arkena tää mies laisinkaan
En oo mut tänään oon se mies, tänään oon se mies
(Toistoa poistettu.)
Cha-cha-cha kuulostaa höpsöltä bilebiisiltä, mutta on siinä muutakin.
Ensinnäkin suomalaisten alkukantaisuus tuntuu olevan voimissaan. Alkupuolen hakkaavat puheosuudet tuovat mieleen Kalevala-mitan eli nelipolvisen trokeen. Ihan sitä se ei toki ole.
Mie-le-ni mi-nun te-ke-vi
Ai-vo-ni ajat-te-le-vi
on kuin
Il-ta on vie-lä nuo-ri ja ai-ka ku-mo-ta
Tää jäi-nen ul-ko-kuo-ri on ai-ka tu-ho-ta
Käärijän mielessä on piña colada. Hän ei kuitenkaan juo sitä, koska hän pitäisi sen mausta. Hän juo sitä, koska sen nimessä on sopivia lyhyttavuisia sanoja. Piña colada sopisi Loreenille, ei Käärijälle.
Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta poplyriikan historiassa, kun riimi vie runoa.
Toiseksi kiinnittää huomion sana niinku. Se on puhutun suomen kielen käytetyimpiä sanoja, mutta onko sitä koskaan aikaisemmin suomenkielisen lyriikan historiassa nostettu tällaiseen asemaan?
”What’s that ’niinku’?” kysyttiin eräälläkin Youtuben reaktiovideolla.
Kolmas havainto koskee laulun sanomaa.
Popmusiikin historia tuntee paljon lauluja, jotka ovat käytössä vaihtaneet merkityksensä päinvastaiseksi.
Kun Eppu Normaali lauloi
Siis ryyppäämään ryyppäämään joka päivä sännätään
ja kun päivä on ohi niin lisää kännätään
viesti oli ironinen, mutta ryyppäyslauluna sitä hoilataan.
Käärijän laulussa on sama väärinkäsitys.
Hän ei ihannoi dokaamista, vaan hänen laulunsa on ironinen kuvaus suomalaisesta humalahakuisesta miehestä, joka vasta viinaa saatuaan uskaltaa elää. Käärijä pitää ”kaksin käsin kiinni” juomastaan, kunnes ”silmä jo karsastaa” ja ”puhe sammaltaa”.
Ja jos niistä vihjeistä ei vielä usko, niin kannattaa panna merkille laulun nimi ja iskusanat, joita koko Eurooppa kohta hurmiossa karjuu.
Suomessa on aina sanottu, että ei elämä ole pelkkää cha cha chata.
Euroviisut Liverpoolissa 9.–13. toukokuuta.