Ankkanurkka: Karkaajakonkarit - Lasten uutiset | HS.fi
Kuvituskuva
Lasten uutiset

Ankkanurkka: Karkaajakonkarit

Ensi viikolla on karkauspäivä, onhan jo neljä vuotta edellisestä. Eräät kuitenkin viettävät karkauspäivää useammin.

Karkauspäivän konsertti voidaan järjestää useamminkin kuin joka neljäs vuosi.

Julkaistu: 21.2. 2:00

Karhukopla, karkurikopla. Konstit ovat kirjavat, kun konnakatras koettaa karata Konnansuolta.

Perinteisesti karkumatka alkaa niin, että karhukuomat katkaisevat sellinsä kalterit viilalla. Työkalu taas on tavallisesti toi­mitettu tyrmään Konnamuorin kyhäämän kermakakun kerrosten välissä.

Muori näet osaa hommansa. Toista se on, jos konnaveljesten pitäisi auttaa häntä: pieleen menee niin, että häkki heilahtaa!

Jos pako ikkunan kautta ei onnistu, toinen tuttu tapa lyhentää tuomiota eli kakkua on kaivaa käytävä vapauteen.

Valitettavasti koordinaatit vain eivät aina täsmää, joten toisinaan konnat päätyvät myyräntietä takaisin viranomaisten valvovan silmän alle.

Myös ilmateitse on yritetty ulos avaraan maailmaan, jos pelkkä lakanaköyden varassa vankilan muurien tuolle puolen laskeutuminen ei ole auttanut.

Tosin tietysti aina kannattaa ensiksi katsoa, olisiko vartijan avain unohtunut jonnekin pitkäkyntisen käden ulottuville.

Kaikki karhukonnat eivät kuitenkaan ole niitä työkalupakin täpäkimpiä sorkkarautoja, joten järkiratkaisut eivät aina tule koplalle mieleen.

Konnansuo on joka ­tapauksessa karhuveljille kuin toinen koti, ja joskus he suorastaan hinkuvat tiilenpäitä lukemaan.

Pakottava tarve pötkiä pois vankilasta valtaa voroveteraanit yleensä vasta silloin, kun se kaikkein leppoisin rangaistuslaitos on täynnä ja heidät passitetaan Konnansuon täyshoitolan sijaan vaikkapa Hikivirran työsiirtolaan – tai jos he joutuvat jakamaan tutun sellinsä hirmuisen Koljatti Korston kaltaisten tosiroistojen kanssa.

Seuraa uutisia tästä aiheesta